Charles Nyakarashi haluaa tarjota maahanmuuttajataustaisille lapsille mielekästä tekemistä.
Ideat ja kyvyt käyttöön
Kirkosta voi löytää paikan omalle idealleen ja omille taidoilleen. Samalla voi tehdä hyvää.
Toisinaan matka ajatuksesta toteutukseen on lyhyt. Charles Nyakarashi muutti Kajaanista Vantaalle vasta viime keväänä, mutta on jo ehtinyt perustaa kaupunkiin jalkapallojoukkueen, FC Mikkolan. Nyakarashi vetää harjoituksia maahanmuuttajataustaisille lapsille kolmesti viikossa. Hän perusti jalkapallokerhon myös Kajaanissa asuessaan.
– Ajattelin, että olisi kiva perustaa maahanmuuttajille oma jalkapalloporukka, sillä kesällä monet pojat olivat vain kotona ja kiusasivat vanhempiaan. Kirkko auttoi minut alkuun.
Nyakarashi on opiskellut nuoriso-ohjaajaksi ja pedagogiksi entisessä kotimaassaan Kongossa. Suomessa hän on saanut tehdä jonkin verran oman alan töitä.
– Kajaanissa olin koulussa apuopettajana ja seurakunnalla töissä. Työskentelin myös kaupungin nuorisotilassa. Tykkään tehdä töitä lasten ja nuorten kanssa.
Vantaalla jalkapallojoukkueen kokoaminen alkoi siten, että Nyakarashi marssi Tikkurilan seurakuntaan.
– Kysyin ensin, että onko täällä nuorisotyöntekijää, jonka voisin tavata. He kysyivät, missä asun, ja kun kerroin, että Mikkolassa, he sanoivat, että minun kannattaa käydä Korson seurakunnassa.
Nyakarashille järjestyi tapaaminen Korson seurakunnan nuorisotyönohjaajan Terho Kettusen kanssa.
– Menin Korsoon. Kerroin, kuka olen, ja kysyin, onko täällä jalkapallokerhoa maahanmuuttajille. Sanoin, että voin tehdä historiaa ja perustaa sellaisen.
– Kerroin myös, että olen kainuulainen, ja näytin lehtijuttua siitä, mitä tein Kajaanissa. Sanoin myös, että entiselle esimiehelleni voi soittaa.
Lapset oli helppo saada mukaan jalkapallojoukkueeseen.
– Kaikki tytöt ja pojat täällä Mikkolassa olivat ihan että wau, kun kysyin, että perustetaanko FC Mikkola.
Nyt joukkueita on jo kaksi, isommille ja pienemmille. Pelaajat ovat iältään 7–14-vuotiaita. Kesällä ja alkusyksystä pelataan Mikkolan koulun vieressä olevalla kentällä, ilmojen viiletessä siirrytään sisätiloihin. Korson seurakunta on auttanut käytännön järjestelyissä.
Monikulttuurinen joukkue on hitsautunut hyvin yhteen.
– Pojat ovat kilttejä ja tottelevat minua hyvin. On hyvä, että he tulevat eri kulttuureista. He voivat oppia toisiltaan, Charles Nyakarashi sanoo.
Pelaajat haaveilevat siitä, että saisivat kunnolliset varusteet ja pääsivät ottelemaan jotakin toista joukkuetta vastaan.
– Pojat ovat kysyneet, miksi me vaan aina harjoitellaan, koska päästään oikeasti pelaamaan.
Valokuvaaja auttoi työnhakijoita
Valokuvaaja Nani Härkönen ei pysty sitoutumaan säännölliseen vapaaehtoistyöhön, mutta tempaukset onnistuvat.
– Kuvalla on merkitystä, koska sen pohjalta saattaa syntyä ensivaikutelma, Nani Härkönen uskoo.Viime maaliskuussa Härkönen kuvasi yhden päivän ajan työttömiä työnhakijoita Tikkurilan seurakunnassa. Hän oli kuullut, että maailmalla vietetään työttömien päivää, ja ajatellut, että voisi auttaa työttömiä työnhakijoita kuvaamalla heitä. Näin he saisivat ansioluetteloihinsa hyvät kuvat itsestään.Helsinkiläinen valokuvaaja Nani Härkönen tekee paljon muotokuvauksia: lapsia, valmistuneita, ylioppilaita. Sen lisäksi hän on erikoistunut koirien kuvaamiseen.
Idea yhteistyöstä Tikkurilan seurakunnan kanssa syntyi, kun Härkönen oli lounaalla ystävänsä Satu Huttusen kanssa. Huttunen työskentelee pappina Tikkurilassa.
– Ideoimme usein kaikenlaista yhdessä. Satu innostui tästäkin ajatuksesta heti ja nappasi siitä kiinni. Myös seurakunnan diakoni lähti viemään ideaa eteenpäin.
Seurakunta oli Nani Härköselle luonteva paikka toteuttaa ideansa, sillä ennen valokuvaajaksi ryhtymistä hän opiskeli teologian maisteriksi.
– Minun on helppo mennä seurakuntiin, koska tunnen kirkon kielen ja tavat toimia. Yritysmaailma ja sen kieli ovat minulle paljon vieraampia.
Kuvattavia houkuteltiin paikalle TE-toimiston ja diakoniatyöntekijöiden verkostojen avulla.
– En ollut huolissani siitä, etteikö paikalle tulisi yhtään kuvattavaa. Olen tehnyt nuorisotyötä ja tottunut siihenkin, ettei kukaan tule. En ota sitä henkilökohtaisesti.
Kuvauspäivänä Härkösen kameran eteen asteli kymmenkunta työnhakijaa. Alkujutusteluun ja kuvaukseen kului noin 15 minuuttia kuvattavaa kohden. Kaikki lähtivät hyvillä mielin pois.
– Kuvauspäivän toteuttaminen ei oikeastaan vaatinut kovin paljoa. Minulla oli varattuna tila, jonne toin taustakankaan ja heijastimia, Härkönen summaa.
Säännöllinen vapaaehtoistyö ei Nani Härköseltä onnistu, sillä hänen työaikansa ovat epäsäännölliset. Satunnaisesti hän on kuitenkin valmis antamaan aikaansa ja ammattitaitoaan.
– Olen ajatellut, että tämän voisi tehdä uudestaan ensi keväänä.
Oopperafani perusti kerhon
Veikko Koivunen perusti suositun oopperakerhon Hämeenkylän seurakuntaan.
– Oopperassa saa monta taidelajia samassa. Lavastukset ovat usein tajuttoman hienot, on balettikohtauksia ja sitten kiehtovaa musiikkia ja koskettavia tarinoita.Voisiko seurakuntaan perustaa oopperakerhon? Sitä Veikko Koivunen mietti viitisen vuotta sitten. Koivunen on harrastanut oopperassa käymistä teini-ikäisestä asti ja laulanut monenlaisissa kuoroissa, myös Hämeenkylän seurakunnan kirkkokuorossa.
Koivunen oli perustanut oopperakerhon entisessä työpaikassaan Helsingin Energialla, mutta kerho oli lopahtanut Koivusen jäätyä eläkkeelle.
– Kysyin kirkkoherra Jukka Nevalalta, että mitä mieltä hän olisi siitä, että seurakunnassa olisi oopperakerho. Hän innostui ajatuksesta. Seurakunnan musiikkityön tukiryhmäkin mietti asiaa, ja homma lähti pyörimään.
Jotkut seurakuntalaiset kuitenkin epäilivät, sopiiko oopperakerho osaksi seurakunnan toimintaa.
– Kai he ajattelivat, että ooppera on jotenkin syntistä toimintaa. Mutta suurin osa oopperoistahan perustuu uskonnollisuuteen, Koivunen toteaa.
Nyt oopperakerholla on 195 jäsentä, kolmikymppisistä eläkeläisiin. Jäseniä on ympäri Vantaata ja naapurikunnista. Osa ei ole ollut oopperaharrastajia vielä kerhoon tullessaan, mutta on innostunut oopperasta yhteisillä luennoilla ja retkillä, joita on tehty Suomessa ja ulkomailla.
– Jäseneksi tulee siten, että osallistuu toimintaan kerran. Pois pääsee, kun ilmoittaa, että haluaa erota. Uskon, että 200 jäsenen raja menee pian rikki, Veikko Koivunen arvioi.
Oopperakerhon vieraina on käynyt nimekkäitä henkilöitä kuten Mikko Franck, Esa Ruuttunen, Päivi Kärkkäinen ja Seppo Ruohonen.
– Mikko Franckille menin vain juttelemaan eräässä tilaisuudessa. Muuten häntä olisikin ollut vaikea saada kiinni, Veikko Koivunen kertoo.
– Kaikki ovat tulleet mielellään. Kukaan ei ole kieltäytynyt tai pyytänyt palkkiota.
Aikaa kerhon luotsaaminen on vienyt, sillä varsinkin matkajärjestelyt ovat joskus työläitä. Tehtävä on silti ollut antoisa.
– Vapaaehtoistyö on kiehtovaa, koska siinä ei ole velvoitteita vaan sitä voi tehdä vapaasti. Jos tätä maksettaisiin, minulle tulisi rajoja.
– Intoa minulla riittää, mutta iän myötä on tullut kaikenlaista kremppaa ja olen toivonut, että kerholle löytyisi jatkaja, Koivunen vinkkaa.
Sunnuntaina 14.9. vietetään vapaaehtoisten sunnuntaita. Seurakunnan vapaaehtoistoimintaan osallistuvat siunataan messun yhteydessä Hämeenkylän kirkossa, Myyrmäen kirkossa, Korson kirkossa ja Rekolan kirkossa klo 10, Pyhän Laurin kirkossa ja Hakunilan kirkossa klo 12.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kongosta Korsoon – Charles Nyakarashi pyrki pakolaisleiriltä Kanadaan, mutta löysi itsensä Suomesta
Hyvä elämä AjankohtaistaEi tietä kotiin -dokumentin päähenkilö Charles Nyakarashi ohjaa futisjunnuja Vantaalla. Isä kuoli pakolaisleirillä nälkään, äiti ja veljet sinnittelevat siellä yhä.