Ulla-Lena Lundberg on kirjoittanut romaanin, jossa luotetaan tarinan voimaan.
Ihanasti vanhanaikainen
Ulla-Lena Lundberg: Jää. Teos ja Schildts & Söderströms 2012.
Toivottavasti Finlandia-palkinto saa ihmiset kiinnostumaan Ulla-Lena Lundbergin teoksesta Jää. On elämys lukea pitkästä aikaa romaani, jossa luotetaan tarinan voimaan. Konstailematonta, rauhallista kerrontaa kannattelevat suuret, ajattomat teemat, kuten usko, sitoutuminen ja ystävyys.
Jään päähenkilö on nuori pappi, joka vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa muuttaa kaukaiseen saaristoseurakuntaan. Aurinkoinen, sydämellinen pastori ja hänen kipakka, toimelias rouvansa ovat päättäneet kotiutua seurakuntaansa. Samalla he joutuvat vanhojen ristiriitojen ja ennakkoluulojen jakamassa yhteisössä jonkinlaisen sovittelijan asemaan.
Jää sijoittuu sotien jälkeiseen aikaan. Monesta asiasta on vielä puutetta, mutta silti saariston väki suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti. Puuhataan siltaa ja terveysasemaa. Arkisten askareiden, yhteisön elämän ja jumalanpalvelusten seuraaminen on nykylukijasta oudon lumoavaa, eksoottistakin.
Saariston kesä on lyhyt ja meri arvaamaton läpi vuoden. Ihmisten elämää ympäröi suuri ja hallitsematon luonto, jossa vallitsevat ikiaikaiset voimat. Jumalaan saariston väellä tuntuu olevan mutkaton keskusteluyhteys, mutta meren kanssa ei voi neuvotella eikä luonnon oikkuja ennustaa. Siitä syntyy Lundbergin romaanin kauneus ja tragiikka.
Jaa tämä artikkeli: