null Ihmiseltä ihmiselle

Ihmiseltä ihmiselle

Diakoniatyöntekijän työssä pitää välittää toisesta, ajaa autoa ja jaksaa kuunnella. Pääsimme tutustumaan Pia Olkkosen erilaisiin työtilanteisiin.

Diakoniatyöntekijä Pia Olkkonen saapuu Peijaksen sairaalaan berliininmunkki mukanaan. Hän menee tapaamaan asiakasta, joka on ilmoittanut haluavansa jutella diakoniatyöntekijän kanssa. Hissillä ylös ja neljän miehen huoneeseen. Yksi nukkuu, toinen lähtee ovesta ulos, kolmatta ei näy. Sänkyjen päädyssä, keskellä huonetta on televisio, johon silmä väkisin tarttuu.

Halataan, ja Pia ojentaa tuliaisensa. Asiakas oli toivonut munkkia, kun he olivat edellisenä päivänä soitelleet ja sopineet tapaamisesta. Mies istuu sängylle ja Pia tuolille sängyn viereen. Pöydällä on pari tyhjää limsapulloa, hammasharja ja -tahna. Käydään läpi kuulumisia: kuka on käynyt viimeksi, onko kipuja, minkälainen on olo, milloin koittaa kotiinlähtö?

Mies ottaa munkin ja alkaa syödä sitä. Pia sanoo naurahtaen, että munkki oli oikeastaan tarkoitettu jälkiruoaksi, toivottavasti ruokahalu ei mene sen takia. Sovitaan syntymäpäivätapaamisesta ja siitä, kuka seuraavaksi tulee käymään — toinen diakoniatyöntekijä vai pappi — tai kenen kanssa soitellaan. ”No joko nyt täytyy mennä?” kysyy mies, kun Pia alkaa tehdä lähtöä. Lähtöhalauksen jälkeen hän toteaa, että Piasta pitäisi tehdä kirkkoherra. Niin mukava ja kaunis hän on.

Tikkurilan Walkers-nuorisotilan eteisessä seisoskelee väkeä. Vapaaehtoistyöntekijä Esko istuu rappusten edessä. Hän toimii järjestyksenvalvojana ja kerää numerolaput tulijoilta. Laput on jaettu heille kirkossa, jossa vietettiin juuri ehtoollista.

Tikkurilan kirkossa on joka tiistai kello 12 hartaus ja sen jälkeen ruokaa tarjolla vähävaraisille ja yksinäisille. Ruokatarvikkeet tulevat Ruoka-apu-yhdistykseltä ja ruoan valmistavat vapaaehtoiset. Tarjolla on perunamuusia, uunimakkaraa ja vihanneksia. Juotavaksi on piimää, maitoa ja vettä. Pöydille on aseteltu kukkia ja vihreät kynttilätuikut. Pia Olkkonen seisoo kollegansa kanssa ruokailutilan ovella, tervehtii tulijoita kädestä pitäen ja toivottaa tervetulleeksi.

Ruokailun kuluessa Pia käy juttelemassa yhden jos toisenkin ihmisen ja yrittää muun muassa selvittää erään kadonneen kaverin puhelinnumeroa. Paikalla vallitsee rauhallinen ja ystävällinen tunnelma. Eräs rouva olisi mieluusti ottanut vähän enemmän salaattia ja pätkän makkaraa lisää, mutta ne olivat ehtineet jo loppua.

Pieni puheensorina säestää noin kuudenkymmenen hengen ruokailua. Kotiinviemisiksi saa ottaa leipäpusseja. Joskus paikalla on ruokittu 110 henkeä. ”Viikon kohokohta”, on yksinäinen ruokailussa kävijä kerran todennut.

Ryhmänohjauksessa Pia Olkkonen saa kuulla tuoreet kommentit siitä, miten vähävaraisten ja yksinäisten ruokailu meni järjestäjien silmin katsottuna. Koolla on 13 vapaaehtoistyöntekijää, jotka hoitivat ruoan valmistuksen ja tarjoilun, pöytien koristelun, tiskit ja järjestysmiesten hommat sekä kirkossa että ruokailussa.

Jokainen saa vuorollaan kertoa päällimmäiset tuntemuksensa. Kuulostaa siltä, että pääosin kaikilla oli mukava päivä, vaikka keittiössä lisäväki olisikin ollut tarpeen, kiertoilmauuni ei pelannut kunnolla, likaiset ja puhtaat astiat olivat menneet sekaisin ja reistailevat hanat olivat tuottaneet päänvaivaa.

Pauli antaa Juhalle kehuja siitä, kuinka hienosti tämä osasi sanella pelisäännöt pullojen kanssa kirkkoon pyrkiville — kirkon alueella kun ei saa juopotella. Pauli saa puolestaan kiitoksen siitä, että hän osaa antaa toiselle positiivista palautetta.

Kokoontumisen lopuksi Pia pyytää kaikki loppurinkiin. Käsi toisen käteen ja ristiin jokaisen edessä niin, että vasen on aina päällimmäisenä. Kohta ilmoille kaikuu laulu Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Sen jälkeen rukoillaan Herran siunaus. Pia sanoo kiitos. Kädet irtoavat käsistä ja kiepsahdetaan ringistä ulos. Vapaaehtoisten työntekijöiden pois lähtiessä kuuluu vain, että kiitos, kiitos. Kaikille kiitos!

Keskiviikkona kello 18 aikoihin soivat Tikkurilan kirkon kellot kutsuen arki-illan ehtoolliselle. Kirkkosalissa istuu kourallinen ihmisiä. Vanhempia rouvia ryppäänä, muutama mies siellä täällä ja ehkä pariskunta etuosassa vierekkäin. Alttarilla palaa kaksi kynttilää. Siellä on kukkia ja ehtoollisvälineet. Pappi ja ehtoollisavustaja Pia Olkkonen istuvat etupenkissä.

Kun alkuvirsi ja urkujen ääni kajahtavat ilmoille, syttyy messun tunnelma, vaikka kanttori laulaakin lähes yksin. Pappi lukee psalmia ja sen jälkeen tunnustetaan synnit lukemalla värssy virsikirjasta. Joku ehkä osaa sen ulkoa.

Uskontunnustuksena lauletaan virsi 732, minkä jälkeen pappi kävelee alttarille, kaataa viinin ja asettelee leivät. Kun ehtoollisen asetussanat jo kaikuvat, ovesta ehtii vielä joukkoon mukaan nuori aikuinen. Arki-illan ehtoollinen voi helposti mennä kokonaan ohi, sillä yleensä se kestää vain puolisen tuntia.

Yhteen ääneen luetun Isä meidän -rukouksen jälkeen Pia menee alttarille, polvistuu ja nousee ylös. Seurakunta laulaa Jumalan karitsan seisoen. ”Tulkaa minun luokseni kaikki työn kuormittamat”, lausuu pappi, ja ehtoollinen voi alkaa. Ehtoollisvieraita on yksi pöydällinen. Pappi jakaa leivän, Pia viinin. Ihan viimeisenä ehtoollisen saa Pia.

Diakoniapäivystyksessä on hiljaista. Pia Olkkonen on kahden tunnin ajan valmis kuuntelemaan, jos joku haluaisi tukea, apua tai helpotusta huoliinsa ilman ajanvarausta, ilman lippujen ja lappujen täyttämistä ennakkoon. Vastaanotolle voi kävellä suoraan kadulta. Vain humalaiset käännytetään takaisin, sillä siinä tilassa keskustelemisesta ei ole hyötyä. Sovitut asiat voivat unohtua. Uudestaan voi tulla selvin päin.

Diakoniatyöntekijän vastaanotolla saa puhua surusta, kriisistä, väkivallasta ja päihdeongelmista, ja yhdessä työntekijän kanssa yritetään löytää seuraava siirto. Diakoniatyöntekijän tehtävä on haasteellinen, sillä koskaan ei tiedä, minkälainen tilanne voi tulla eteen. Mutta kokemuksensa perusteella Pia voi sanoa, että niin rankkaa ei olekaan, etteikö siitä voi selvitä.

Samaan aikaan, kun Pia odottaa diakoniatoimistossa asiakkaita, toinen työntekijä vastaa toisaalla puhelimeen. Päivystysajat Tikkurilassa ovat maanantaisin ja torstaisin kello 10–12.

Joskus päivystysasiakkaita on niin paljon, että aikaa ei ole kuin pari minuuttia asiakasta kohden. Ja siinä ehtii sopimaan vain seuraavan tapaamisen. Toisinaan ei näy ketään, niin kuin nyt. Pia ehtii tehdä paperitöitä, kunnes tämän kerran ainoa asiakas ilmaantuu paikalle.


Kuka?

  • Nimi: Pia Olkkonen
  • Ikä: 39
  • Koulutus: Diakonissa eli sairaanhoitaja-diakoniatyöntekijä.
  • Työpaikka: Tikkurilan seurakunta, jossa on kuusi diakoniatyöntekijää. Olkkosen vastuualueina ovat vapaaehtoistyö ja rippikoulu.
  • Työn vastapainona: Zumba, juoksu, kävely luontopoluilla ja talvella avantouinti aamulla ennen töihin tuloa.
  • Parasta työssä: Monipuolisuus. Saa olla hetken aikaa olkapää.
  • Haastavinta työssä: Työn rajaaminen.
  • Motto: Vaikka vain pienin askelin ja yksi askel kerrallaan, niin eteenpäin mennään.

  • Sana diakonia on kreikkaa
    ja tarkoittaa palvelua.
  • Diakonia on kristinuskoon
    perustuvaa palvelu- ja avustustyötä.
  • Diakoniatyötä tehdään
    seurakunnissa sekä työntekijöiden
    että vapaaehtoisten voimin.
  • Diakoniatyöntekijät ovat saaneet
    joko diakonissan (sairaanhoitaja)
    tai diakonin (sosionomi)
    koulutuksen.

Jaa tämä artikkeli: