Vantaan Lauri -lehti on seurannut ikätoverinsa, vantaalaisen Lauri Vanosen elämää haastattelemalla häntä 5-vuotiaana ja 10-vuotiaana. Viisi vuotta sitten Lauri kävi neljättä luokkaa Pähkinärinteen koulussa, vaihtoi Pokémon-kortteja, ulkoili paljon ja oli alkanut soittaa viulua.

Viulunsoitto on jäänyt ja moni muukin asia on muuttunut, mutta Laurin mielestä muutokset eivät ole olleet mullistavia.

— Ei viidessä vuodessa ole kovin suuria juttuja tapahtunut. Viime aikojen suurimpia muutoksia ovat olleet tukioppilaaksi ryhtyminen ja isoskoulutuksen aloittaminen, Lauri kertoo.
 

Tuppukylältä tuntuu

Lauri Vanonen asuu äitinsä sekä 13- ja 17-vuotiaiden siskojensa kanssa Pähkinärinteessä. Kaikilla on omat menonsa, mutta siskoja Lauri näkee silloin, kun perhe kokoontuu syömään. Joka toinen viikonloppu Lauri menee isänsä luo Martinlaaksoon.

— Järjestely toimii hyvin, Lauri tuumii.

Omaan kotiseutuunsa Lauri suhtautuu kriittisesti.

— Pähkinärinne on alkanut tuntua vähän tuppukylältä. Ei täällä ole oikein mitään muuta kuin joku lähikauppa.

Suurin osa Laurin koulukavereista asuu Hämeenkylässä. Kaveripiiri on laajentunut, mutta sellaisia kavereita ei enää ole, jotka Lauri olisi tuntenut ihan pienestä pojasta lähtien. Harvat vanhemmat haluavat kotiinsa isoa joukkoa 15–16-vuotiaita, joten kaveripiiri on löytänyt oman kokoontumispaikkansa muualta.

— Tapaan kavereita Hämeenkylän mäkissä. Siellä istutaan joskus neljäkin tuntia. Ei me siellä kauheasti syödä, lähinnä hengaillaan.
 

Bändi koossa, periaatteessa

Lauri Vanonen käy yhdeksättä luokkaa Hämeenkylän koulussa. Parhaiten sujuvat lempiaineet matematiikka ja puutyöt, eniten hankaluuksia tuottavat kielet. Suuri osa Laurin kavereista aikoo hakea lukioon, mutta Lauripa ei haekaan.

— Haluan hakea metallilinjalle Vantaan ammattiopisto Variaan, hän kertoo.

Vaikka viulunsoitto loppui noin vuosi sitten motivaation puutteeseen, musiikki on yhä tärkeä osa Laurin elämää. Hän on musiikkiluokalla ja kuuntelee musiikkia lähes aina. Musiikkimaku on laaja, mutta hevipainotteinen.

— Soittelen joskus pianoa ja kitaraa ja pelaan JamLegendia. Vaikka viulunsoitto loppui, siitä on ollut hyötyä muussa soittamisessa, osaan nuotit ja musiikin teoriaa. Muut soittimet tuntuvat helpommilta viulun jälkeen.

Eikö noin paljon musisoivan kannattaisi perustaa bändi?

— Meillä onkin bändi, periaatteessa. Sillä ei ole vielä nimeä, eikä me olla harjoiteltukaan säännöllisesti, mutta meillä on kaikki soittajat. Minä soitan sähköbassoa, kun kukaan mukaan ei sitä ottanut. Biisejäkään ei vielä ole, mutta kyllä me tiedetään, minkä tyylistä haluttaisiin soittaa.
 

Tiukka isonen

Oikeastaan Vanosen Lauri on Vantaan Lauria hieman vanhempi, sillä hän täytti 15 jo elokuun lopulla. Monien muiden 15-vuotiaiden tavoin Lauri on käynyt rippikoulun.

— Olin leirillä Savonlinnassa, sillä ajattelin, että olisi tylsää mennä lähelle leirille ja olisi kiva tutustua uusiin ihmisiin, hän kertoo.

— Kirkolta lähti Savonlinnan leirille bussikuljetus, kolme tuntia ajettiin, käytiin kaupassa ja sitten ajettiin vielä toiset kolme tuntia ennen kuin oltiin perillä. Leirillä oli vantaalaisia, osa oli tuttuja, osa ei.

Lauri oli kuullut siskolta ja kavereilta rippileiristä, mutta siellä oli paljon rennompaa ja hauskempaa kuin hän kuvitteli. Niinpä hän saattaa mennä rippileirille uudestaankin, isosena.

— Käyn Hämeenkylässä isoskoulutuksessa, joka on suurin piirtein puolivälissä. Se on ollut hauskaa. Ohjelmassa on ollut ainakin erilaisia leikkejä ja itsetuntemusta.

Oman leirinsä isosiin Lauri on erittäin tyytyväinen, mutta aikoo itse olla hieman erilainen.

— Voisin olla tiukempi, en päästäisi leiriläisiä niin helpolla läpi kuulusteluissa, Lauri virnuilee.

Entä mistä löydämme Laurin viiden vuoden päästä?

— Kai mä olen silloin joku hitsaaja. Sitä en tiedä, jatkuuko musiikkiharrastus, onhan meidän bändin rumpalikin vaihtunut jo ties kuinka monta kertaa.

Lauri Vanonen palasi joululoman jälkeen kouluun ma 10.1.