— Kyllä se siitä iloksi muuttuu, lupaa Heikki Ollikainen aviovaimolleen Maarit Bäckströmille.
Ilman ajanvarausta
Maarit Bäckström ja Heikki Ollikainen luulivat avioituvansa matalalla profiililla.
Reilu vuosi sitten Maarit Bäckström, 43, ja Heikki Ollikainen, 46, lukivat Vantaan Laurista Hääyö-tapahtumasta. Heikki ehdotti naimisiinmenoa.
Molempien mielestä hääyön vihkiminen kuulosti heille sopivalta tavalta mennä naimisiin ja välttyä lukuisilta hääjärjestelyiltä. Komeaa Pyhän Laurin kirkkoakaan ei tarvinnut varata, vaan etukäteen täytyi hankkia vain avioliiton esteiden tutkintatodistus.
Vihkitoimitus sujui vauhdilla.
— Viisitoista minuuttia. Vai oliko se seitsemäntoista? Paikalla ollut kummitätini katsoi kellosta ajan, muistelee Maarit.
Pitkä yhteinen taival
Seutulassa omakotitalossa asuvat Maarit ja Heikki ovat olleet yhdessä neljännesvuosisadan. Pariskunnalla on 10- ja 8-vuotiaat pojat. He tapasivat toisensa tansseissa.
— Kohtasimme Seutulan VPK:lla ensimmäisen kerran. Seurustelu alkoi vähän myöhemmin, Maarit kertoo.
Naimisiinmeno ei tuntunut ajankohtaiselta ennen kuin Pyhän Laurin kirkossa järjestetty hääyö antoi siihen hyvän tilaisuuden. Yksi syy naimisiinmenolle oli se, että puolisoilla olisi oikeus leskeneläkkeeseen, jos jommalle kummalle sattuisi jotain.
Häitä oli todistamassa kymmenisen vierasta. Pojat Ossi ja Tommi olivat isovanhempien luona hoidossa. Läheiset olivat olleet yllättyneitä, kun kuulivat tulossa olevista häistä. Maarit kertoo, ettei hän ole koskaan haaveillutkaan prinsessahäistä.
— En pidä huomion keskipisteenä olemisesta, hän sanoo.
Naimisiinmeno matalalla profiililla ei aivan onnistunut.
— Meitä haastateltiin Iltalehteen ja illalla näyimme vilaukselta Kymmenen uutisissa, Heikki kertoo.
Molempia jännitti
Maarit ja Heikki menivät hääpäivänä kirkon pihalle jonottamaan jo neljän aikaan iltapäivällä. Vihkimiset aloitettiin puoli seitsemältä. Jonottaessaan he ehtivät vaihtaa kuulumisia muiden vihille aikovien kanssa. Hääyöhön saavuttiin kauempaakin kuin Seutulasta. Eräs pariskunta oli tullut paikalle asuntoautolla.
Maarit oli hankkinut tilaisuuteen kullanvärisen jakun ja mekon. Hän oli käynyt kampaajallakin, mutta purki kampauksen kotona ennen kirkkoon lähtöä.
— Näytin aivan mummolta siinä kam-pauksessa, Maarit sanoo.
Kirkossa molempia jännitti. Ennen alttarille astumista piti valita, mitä häämarsseja parille soitettaisiin. Kappalevalinnat teki häävieraana ollut pariskunnan tuttava.
Parin vihki pastori Riikka Wikström.
— Hän osasi jutella rauhoittavasti ennen tilaisuuden alkua. Itse vihkipuheesta en muista mitään, vaikka kuuntelin kyllä sujuvasti, Heikki sanoo.
— Jalkani tärisivät alttarilla. Keskityin pysymään pystyssä, Maarit kertoo.
Ylä- ja alamäessä
Hääjuhlaa vietettiin vihkimisen jälkeen kotona, ja myöhemmin järjestettiin vielä kahvikutsut. Omakotitalon rakentamista pidetään usein parisuhteen koetinkivenä. Lääketyöntekijänä työskentelevä Maarit ja rakennus- ja remontointitöitä tekevä Heikki ovat rakentaneet yhdessä jo kaksi omakotitaloa.
Joku voisi pitää parisuhteen koetuksena myös teltassa tai avovaimon vanhempien pihamökissä asumista. Maarit ja Heikki ovat kokeilleet molempia. Parikymppisinä he pystyttivät Heikin kotitalon pihakalliolle kahdeksan hengen teltan, jossa he asuivat kesän.
— Halusimme omaa rauhaa, Maarit kertoo.
Pitkään yhdessä olleella parilla on neuvot avioliittoon aikoville. Ylä- ja alamäet kuuluvat asiaan.
— Mutta kyllä se siitä aina iloksi muuttuu. Joskus pitää antaa periksi, Heikki tietää.
— Kärsivällinen pitää olla, Maarit sanoo.
Maarit ja Heikki eivät ole vielä päättäneet, miten ensimmäistä hääpäivää juhlitaan. 8-vuotias Tommi ehdottaa, että äidin ja isän hääpäivänä tarjottaisiin mansikkakakkua.
Naimisiinmeno ei ole muuttanut pitkään yhdessä eläneen parin elämää mitenkään.
— Nyt ollaan sitten virallisesti yhdessä, Heikki toteaa.
Hääyö 2010 Vantaan Pyhän Laurin kirkolla pe 17.9.
Jaa tämä artikkeli: