Annamari Enströmin pojat ovat olleet lapsiparkissa, isosiskot käyvät jo yläastetta.
Ilman huonoa omaatuntoa
Annamari Enström jätti lapset kirkolle ja meni kahdeksi tunniksi liimaamaan tarroja itupusseihin.
Annamari Enström, 41, säteilee hyvää mieltä, kun puhutaan lapsiparkista. Hyvä mieli ja hai-keus tulevat muistellessa sekä hoitovapaata että lapsiparkin lastenohjaajia. Tunteet ovat pinnalla, varsinkin, kun Annamari on vasta kolmatta päivää leipätyössään hoitovapaan jälkeen.
— Ohjaajat olivat niin ihania! He tekivät kutsumustyötä, ja se näkyi kaikessa! Lasta kuunneltiin niin kuin ihmistä yleensä ja pidettiin vähintään yhtä tärkeänä kuin aikuista. Siellä tuli tunne, että mitä pienempi ihminen sen tärkeämpi hän on.
Annamari ja hänen nuorimmat lapsensa Lauri, 6, ja Matias, 2, menivät mukaan, kun Tikkurilan kirkolla kokeiltiin viime keväänä lapsiparkkitoimintaa.
— Kävin Tikkurilan kirkolla Äidit sanan äärellä piirissä, ja sain siellä kuulla äideille — ja tietysti myös isille — järjestettävästä hengähdystauosta eli lapsiparkista.
Parkkiaika oli tiistaiaamuisin yhdeksästä yhteentoista. Äidit varmistivat ohjaajilta tekstiviesteillä, että joukkoon mahtui juuri tiettynä aamuna. 15 lasta oli ryhmän maksimikoko.
— Lapsiparkki oli meille kuin toinen koti. Se kyllä harmittaa, kun menimme sinne melkein aina myöhässä, sanoo Annamari.
Lapsiparkki nimittäin alkoi aina lyhyellä hartaudella, joka jäi Enströmeiltä usein väliin.
— Lapset tykkäsivät mennä parkkiin, kun he saivat aikuisen kokonaan itselleen. Eikä niin, että "ei nyt, kun äiti ripustaa pyykkiä, ei nyt, kun äiti laittaa ruokaa…"
— Ja kyllä itsekin latasin vapaaseen kahteen tuntiin paljon. Sitä odotti kuin kuuta nousevaa!
Äidin ja isän lisäksi Enströmien perheeseen kuuluu neljä lasta. Vanhimmat Johanna ja Kirsi ovat jo yläasteikäisiä. Pikkuveljistä Lauri aloitti tänä syksynä esikoulun ja Matias meni päiväkotiin.
Äiti Annamari sai harjoituttaa poikia, varsinkin nuorimmaista, tulevaan erossa oloon jo ennen päiväkotia.
— Äidit sanan äärellä -piirissä toimittiin niin, että äidit kokoontuivat eri huoneessa kuin lapset, jotka olivat viereisessä huoneessa lastenohjaajien kanssa.
— Vein Laurin ensin päiväkerhoon ja sitten me menimme Matiaksen kanssa Äidit sanan äärellä piiriin, tai jos Laurilla ei ollut kerhoa, hän tuli meidän mukaamme.
Lapsiparkki oli äitipiirin jälkeen hyvää jatkoa sen oppimiseen, että äiti ei katoa lopullisesti, vaikka on hetken poissa lapsen vierestä. Äiti tulee aina takaisin.
— Kyllähän minä varsinkin ensimmäisinä kertoina olin hakemassa poikia parkista pois jo ennen kuin kaksi tuntia oli kulunut. Seisoskelin kirkon eteisessä ja katselin ilmoitustaulua odotellessani heitä.
Laurille ja Matiakselle parkkiin meno ei tuottanut vaikeuksia, sillä Tikkurilan kirkko, ohjaajat ja lelut olivat jo tuttuja ja yhdessä heillä oli turvaa toisistaan.
Kaksi tuntia on Annamari Enströmin mielestä sopiva aika lasten parkkitoiminnalle. Aika on sopiva siitäkin huolimatta, että permanenttia siinä ei ehdi ottaa.
— Lapset sai jättää parkkiin ilman huonoa omaatuntoa, koska toiminta oli nimenomaan tarkoitettu siihen, että äidillä on omaa aikaa. Onhan meillä sukulaisia, isovanhemmatkin lähellä, mutta usein ajattelen, että kehtaako heitä pyytää.
Parin tunnin aikana Annamari ehti hyvin käydä kaupassa.
— Oli ihanaa mennä ruokakauppaan ja saada lukea tuoteselosteita kunnolla, eikä tarvinnut ottaa vain kiireesti sitä tuttua tuotetta, jonka tiesi perheen allergisille tai kolesterolista kärsiville sopivan. Myöskään vaatteiden sovitus ei oikein onnistu pikkulasten seurassa, sillä lapset voivat livahtaa jonnekin.
Joskus Annamari meni kotiin, laittoi pesukoneen pyörimään ja söi aamupalan kaikessa rauhassa sillä aikaa, kun lapset viihtyivät parkissa. Toisinaan hän soitti ystävilleen.
— Kerran menin pariksi tunniksi auttamaan sisartani. Liimasin tarroja itupussien kylkeen ja juttelin siskon kanssa.
Jotkut äideistä kävivät kuntosalilla hengähdystauon aikana. Parkkiaika järjesteltiin niin, että äidit ehtivät käydä salilla jumpassa ja suihkussa sen jälkeen.
— Lasten ollessa parkissa voi myös käydä kirjastossa tietokoneella hoitamassa sähköpostit ynnä muut, ettei tarvitse yöllä niitä tehdä. Niin ja lääkärissäkäynti! Se voi olla myös aika haastavaa pienten lasten kanssa. Meidänkin Lauri ehti kerran esittelemään lääkärille tietokoneen delete-nappulaa.
Enströmin pojat eivät oppineet lapsiparkissa vain olemaan erossa äidistä. He oppivat myös leikkimään yhdessä toisten lasten kanssa. Äidin hakiessa pojat kertoivat, että kivaa oli.
Hengähdä hetkeksi
Lapsiparkki
- Tiistaisin klo 9–11 Pakkalan kerhohuoneistossa, Käräjäkuja 1 B.
- Perjantaisin klo 9–11 Tikkurilan kirkon alakerran leikkihuoneessa, Asematie 12.
Lapset ovat kaksi tuntia lastenohjaajien hoivissa. Maksu 2 euroa/perhe. Ryhmässä enintään 15 lasta. Tiedustelut perhetyöntekijä Marja-Leena Koponen p. 050 434 5539.
Mitä äiti ehtii kahdessa tunnissa?
- käydä shoppailemassa
- ottaa kylvyn
- käydä kuntosalilla
- katsoa leffan
- käydä lääkärissä
- nukkua
- käydä kampaajalla
(mutta ei permanentissa) - käydä kasvohoidossa tai hieronnassa
- hoitaa sähköpostit
- käydä näyttelyssä
- puhua puhelimessa
- käydä kävelyllä tai
juoksemassa - käydä ystävän
kanssa kahvilla - olla vain
Jaa tämä artikkeli: