null Ilon kaava: kasvata Hengen hedelmiä

Ilon kaava: kasvata Hengen hedelmiä

Voiko ihminen kehittyä paremmaksi? Miten löytää kestävä ilo? Aloita omien puutteidesi tunnistamisesta.

Viime aikoina on puhuttu paljon henkisestä hyvinvoinnista ja hyveistä. Henkinen kasvu ja hyveellisyys näyttävät jopa trendiltä. Onko luterilaisuudella mitään opittavaa tässä asiassa?

– Luterilaisten olisi kyllä syytä puhua hyveistä enemmän. Ensinnäkin hyveajattelu on keskeinen osa länsimaista ajatteluperinnettä ja toisekseen hyve-etiikka kuuluu keskeisesti katolisen ja ortodoksisen kirkon opetukseen, pohtii pastori ja tohtorikoulutettava Joona Salminen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Hän itse valmistelee varhaiskristillisyyteen liittyvää väitöskirjaansa Suomen Akatemian rahoittamassa huippuyksikössä Järki ja uskonnollinen hyväksyminen.

Rakentava vuoropuhelu toisten  kirkkokuntien kanssa edellyttää niiden ajatteluperinteiden tuntemista. Salmisen mukaan ilmiö on nyt muodissakin ja siitä ilmestyy kirjallisuutta koko ajan.

Tohtorikoulutettava Joona Salmisen mielestä meillä luterilaisilla olisi varaa puhua hyveistä enemmän.
 

Neljä klassista hyvettä

Klassisia hyveitä on neljä: käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Näitä neljää hyvettä myötäilevät kardinaalihyveet, joissa käytännöllinen viisaus lyhentyy vain viisaudeksi ja oikeamielisyys on ilmaistu oikeudenmukaisuudeksi. Nämä listaa jo Platon. Kristityt ovat lisänneet listan jatkoksi kolme teologista hyvettä eli uskon, toivon ja rakkauden.

Myös Uusi testamentti sisältää erilaisia hyve- ja paheluetteloita. Galatalaiskirjeen Hengen hedelmissä on Salmisen mielestä paljon samaa kuin hyveissä. Raamatussa luetellaan yhdeksän Hengen hedelmää: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Teologin näkökulmasta on kuitenkin syytä olla tarkkana, milloin hyveistä tai Hengen hedelmistä puhuttaessa tarkoitetaan ihmisen omia kehitysmahdollisuuksia ja milloin taas Jumalan työtä ihmisessä.

 

Aristoteleen mukaan hyveelliseksi tullaan olemalla hyveellisten ihmisten seurassa. Hyveissä harjaantuminen kuitenkin kestää kauan. Sen voidaankin sanoa muistuttavan ammatin oppimista.”

– Kun Aristoteles ja Platon kirjoittivat hyveistä, he uskoivat, että näitä ominaisuuksia voidaan kehittää ihmisessä kasvatuksen ja lainsäädännön avulla, Joona Salminen sanoo.

– Aristoteleen mukaan hyveelliseksi tullaan olemalla hyveellisten ihmisten seurassa ja ikään kuin mallioppimalla heiltä toimintatapoja. Hyveissä harjaantuminen kuitenkin kestää kauan. Sen voidaankin sanoa muistuttavan ammatin oppimista.

Hyveillä kukoistukseen

Vanhat asiat nousevat ajoittain pintaan muodossa tai toisessa. Asketismia voidaan pitää yhtenä nousevista megatrendeistä, ja siinähän on kyse juuri hyveiden harjoittamisesta muun muassa keskittymisen, kieltäymyksen ja kilvoittelun keinoin. Ajattelutavan mukaan hyveet saavat ihmiselämän kukoistamaan.

Voidaanko hyveitä siis hankkia ja jos niin miten? Luonnollisten hyveiden kehittäminen on mahdollista, mutta esimerkiksi teologiset hyveet kuten usko ja toivo on nähty kristillisessä perinteessä niin, että Jumala vuodattaa ne ihmiseen.

Luterilaisuudessa painotetaan luontevammin Jumalan vuodattamia hyveitä kuin kannustetaan askeettiseen kilvoitteluun, mutta toki ajatus pyhittymisestä ja niin sanotusta efektiivisestä vanhurskauttamisesta kuuluu luterilaisuuteenkin. Hyveiden tavoittelun voisikin luterilaisuudessa sanoa olevan pyrkimys uskon, toivon ja rakkauden kasvamiseen ihmisessä, mikä liittyy nimenomaan helluntain teemoihin.

Esimerkki opettaa

Miten on, uskotaanko psykologiassa, että ihminen voisi muuttua tai kehittyä paremmaksi? Voiko hyveitä harjoittamalla alkaa kukoistaa tai tulla onnellisemmaksi?

– Negatiivisiin asioihin painottunut psykologinen tutkimus on saanut rinnalleen yhä laajenevan positiivisen psykologian tutkimussuunnan, vastaa psykologian emeritusprofessori, onnellisuusprofessoriksikin mainittu Markku Ojanen.

– Moni tuntee positiivisen ajattelun, mutta siitä ei tässä ole kysymys vaan elämää vahvistavien ja rakentavien asioiden tieteellisestä tutkimuksesta.

Ihmiselämään kuuluvat vaikeudet ja ongelmat toki vaativat tutkimusta, mutta positiivisen psykologian tutkijan takaraivossa on Ojasen mukaan myös ajatus, että niiltä ihmisiltä voidaan oppia, joiden elämässä näkyvät myönteiset asiat.

 

Aina on ollut ihmisiä, jotka kukoistavat ja tuovat valoa muiden ihmisten elämään.”

– Aina on ollut ihmisiä, jotka kukoistavat ja tuovat valoa muiden ihmisten elämään, Ojanen toteaa. – Otetaan mallia siitä, miten he elävät.

Tämä hyve-etiikasta tuttu ajatus tunnetaan myös kristinuskon traditiossa Imitatio Christi -perinteenä eli Kristuksen seuraamisen perinteenä. Samasta asiasta voidaan käyttää myös nimitystä Mitä Jeesus tekisi? 1990-luvun amerikkalaisen evankelikaalisen WWJD- eli What would Jesus do? -liikkeen mukaan.

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen kertoo, että negatiivisiin asioihin painottunut psykologinen tutkimus on saanut rinnalleen yhä laajenevan positiivisen psykologian tutkimussuunnan.

 

Kun aikaisemmin psykologiassa tutkittiin melkein pelkästään ahdistusta, masennusta, väkivaltaa ja ennakkoluuloja, nyt noin 20 vuoden aikana tutkimusta on tehty myös ”Hengen hedelmistä”.

– Iloisia, rauhallisia ja hyväntahtoisia ihmisiä maailma on aina kaivannut ja tulee kaipaamaan, Markku Ojanen näkee.

Kohti kestävää iloa

Hengen hedelmiä ei hänen mielestään Raamatussa suinkaan tuoda esiin sen vuoksi, että uskottaisiin niiden olevan annettuja ja täysin valmiita, vaan että niitä voidaan vaalia ja kehittää. Olisi toki kauheata, jos valtava määrä puhetta rakkaudesta menisi hukkaan.

Rajansa on Ojasen mukaan myös onnen etsimisessä, mutta hänestä suurin osa onnellisuuden tutkijoista ajattelee, että onnellisuutta voi kohottaa.

Hengen hedelmissä puhutaan onnen sijasta ilosta, mutta Ojanen tulkitsee Uudessa testamentissa ilon tarkoittavan ohimenevää tunnetilaa kestävämpää, pysyvää onnellisuuden kaltaista tilaa.

– Kestävällä ilolla on kristinuskon mukaan luja perusta, joka on juuri Kristus, Ojanen sanoo.

Miten sitten päästään kestävämpään onnellisuuteen tai iloon? Markku Ojasen mielestä vaalimalla asioita, joista kukin kokee iloa. Ohjeista löytyvät kristilliset hyveet kuten juuri rakkaus, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

– Kuitenkin ohjeiden antajien ”teologinen” tulkinta vaihtelee, Ojanen sanoo.

– Kyseessä voi olla joko ortodoksia eli ajatteleminen puhtaan, oikean opin mukaisesti tai ortopraksia eli hyvien ja oikeiden tekojen tekeminen.

Oikea ajatustapa voidaan tiivistää positiiviseen, optimistiseen ajatteluun, kun taas oikeat teot merkitsevät hyveiden vaalimista ja toteuttamista. Ojanen itse on ortopraksian kannalla, sillä hänen mukaansa huomattava osa onnellisuutta edistävistä ohjelmista on perustunut oikeiden tekojen tekemiseen.

Suosittuja ohjeita näissä kokeellisesti tutkituissa onnellisuusohjelmissa ovat olleet esimerkiksi kiitollisuuden harjoittaminen, ystävällisten tekojen tekeminen sekä omien vahvuuksien tunnistaminen ja soveltaminen. Myös itsehillinnän tai itsekontrollin harjoittelua on tutkittu.

 

Mieluusti me edistyisimme rakkaudessa ja hyvyydessä ja muissakin Hengen hedelmissä, mutta miten mahtaa käydä?

 

– Tarjolla on siten näyttöä, että kielteisiä tunteita voidaan vähentää ja myönteisiä lisätä, Ojanen sanoo.

Entä nuo luettelossa mainitut hyveet? Kovin mieluusti me edistyisimme rakkaudessa ja hyvyydessä ja noissa muissakin Hengen hedelmissä, mutta miten mahtaa käydä?

– Kyse on myös persoonallisista ominaisuuksista, jotka ovat aika pysyviä. Ne ovat lisäksi käsitteinä abstrakteja, Ojanen pohtii.

Lempeys kasvattaa rakkautta

Rakastavan ystävällisyyden eli Lempeyden lauseiden meditaatiosta (Loving kindness) on saatu tutkimuksissa myönteisiä tuloksia, samoin anteeksi antamisen harjoittelusta. Lempeyden lauseissa rakkaudellinen tunnetila ulotetaan ensin itseen ja sitten muiden ihmisten kautta koko maailmaan. Kristityt kutsuisivat sitä esirukoukseksi.

Henkiseen kasvuun ja kehitykseen pyrkimisellä tai kristillisellä kilvoittelulla on merkitystä myös yhteisön kannalta. Hengen hedelmistä lähes kaikki koskevat yhteisöä tai laajemmin yhteiskuntaa:

Tunnet rakkautta toisia kohtaan, elät rauhassa toisten kanssa, olet kärsivällinen, olet ystävällinen, hyvä, uskollinen ja lempeä nimenomaan toisille ja harjoitat itsehillintää suhteessa muihin ihmisiin. Ainoastaan ilon voidaan Hengen hedelmistä ajatella olevan henkilökohtainen tunne. Kaikkia muita Hengen hedelmiä voidaan harjoittaa suhteessa toisiin ihmisiin. Mutta toki ilokin voi tarttua toisiin!

 

Henkiseen kasvuun ja kehitykseen pyrkimisellä tai kristillisellä kilvoittelulla on merkitystä myös yhteisön kannalta.

 

Positiivinen muutos edellyttää psykologisessa mielessä omien puutteiden tunnistamista ja halua muuttua. Hyvät aikomukset eivät riitä, vaan on tehtävä jotakin.

– Useimmiten me joudumme tekemään paljon työtä itsemme kanssa, ja koemme myös pettymyksiä. Niistä ei pidä lannistua!, Markku Ojanen sanoo.

– Kristinuskon ydinasioita on mahdollisuus tai jopa oikeus ottaa taka-askeleita ja aloittaa alusta.

Entä hyveistä suurimmat, mitkä ne ovat? Rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen ovat sekä Jeesuksen että Lutherin mukaan kaikista suurimmat hyveet.

 

Helluntai on Pyhän Hengen päivä

Ensi sunnuntai on helluntai. Helluntaita vietetään kirkossa Pyhän Hengen vuodattamisen päivänä.

Hengen hedelmiä ihmisessä ovat Raamatun Galatalaiskirjeen mukaan seuraavat yhdeksän: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Galatalaiskirje 5:22–23)

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: