Arto Kari, 42, on neljän lapsen isä. Hän erosi puolisostaan kolme vuotta sitten. Nyt 9-vuotias Jesse ja 8-vuotias Joel asuvat isän luona. 7-vuotias Jason ja 4-vuotias Janet asuvat äidin kanssa. Kerran kuukaudessa vanhemmat lapset viettävät viikonlopun äidin luona. Silloin Jason ja Janet puolestaan tulevat isän luokse.

Syntymästään saakka kuuro Arto tapasi omaa isäänsä vain harvoin. Murrosiässä yhteydenpito isään jäi kokonaan.

— Haluan itse toimia isänä toisin. Lapset tarvitsevat yhteyden ja yhteistä aikaa isän kanssa, Arto sanoo.

Kotikielenä viittomakieli

Karin perhe asuu kerrostaloasunnossa Martinlaaksossa. Kun Jesse ja Joel ovat aamulla lähteneet kouluun, Arto tekee kotitöitä, pesee pyykkiä ja laittaa ruokaa, etsii netistä opiskelu- tai työpaikkoja, käy asioilla ja toisinaan tapaa kavereita.

Koulun jälkeen pojat tekevät läksyt. Tokaluokkalainen Joel on yleensä tehnyt läksyt jo iltapäiväkerhossa. Kun läksyt on tehty, pojat lähtevät leikkimään kavereiden kanssa. Arkea rytmittää myös molempien poikien sählyharrastus. Viikonloppuisin on sählyturnauksia.

Pojat osallistuvat isän kanssa kotitöihin.

— Ruuanlaitossa saa auttaa, Jesse sanoo.

— Jos halutaan, pikkuveli Joel lisää.

Isä ja pojat keskustelevat keskenään viittomakielellä, joka on perheen kaikkien lasten kotikieli.

— Viittomakieli on ensimmäinen kieli, jonka lapsemme ovat oppineet. Lievästi autistisen Jason-pojan kanssa käytämme paljon tukiviittomia, Arto kertoo.

Tarvittaessa, esimerkiksi koulun vanhempainiltaan, Arto pyytää viittomakielen tulkin mukaan.

— Pienissä jutuissa pojatkin voivat auttaa minua. He voivat vaikkapa kauppareissulla kysyä puolestani, paljonko jokin tuote maksaa. Isommissa asioissa käytän viittomakielen tulkin apua, Arto kertoo.

Kärpät vai HIFK?

Arton mukaan elämä yhden lapsen kanssa oli vielä helppoa, mutta vipinä oli melkoinen, kun kotona oli neljä pientä lasta.

— Lapsilukumäärän kasvaessa minä opin kärsivällisemmäksi.

Isäksi tuleminen on muuttanut Arton elämää niin, että nuoruuselämä loppui ja vastuu alkoi.

— Aluksi lapsella on tiivis yhteys äitiinsä imetyksen vuoksi. Noin vuoden ikäisenä lapsi alkaa ottaa enemmän kontaktia isään ja sisaruksiin, Arto tietää.

Arto, Jesse ja Joel ulkoilevat yhdessä, käyvät uimassa, pelaavat autoaiheista muistipeliä ja katsovat televisiosta Pulmuset-sarjaa. Hamekyttä-elokuvat ovat isän ja poikien suosikkeja.

Televisiosta seurataan myös jääkiekkoa. Raahessa syntynyt ja Oulussa koulua käynyt Arto kannattaa Oulun Kärppiä. Pojat liputtavat Helsingin IFK:n puolesta. Viime kesänä Arto, Jesse ja Joel olivat Kuurojen Liiton järjestämällä viikon perheleirillä kylpylässä Ylihärmässä ja virkistyskurssilla Espoossa.

Kun pyörittää lapsiperheen arkea ilman kumppania, omaa aikaa on vähän.

— Omien menojen kuten esimerkiksi omien kavereiden tapaaminen täytyy suunnitella ja järjestää aina etukäteen.

Toiveissa työpaikka

Arto toteaa, ettei lapsen saaminen merkitse vain kahdeksantoista vuoden mittaista vastuuta lapsen huoltamisesta. Senkin jälkeen pitää seurata, miten lapsen elämä jatkuu.

— Lapset ovat kaikkein tärkeintä. Muut asiat tulevat sen jälkeen.

Arto on ollut vuoden työttömänä. Ennen työttömäksi jäämistään hän pesi takseja. Työttömyyden vuoksi perheellä on taloudellisesti tiukkaa.

— Ruoka- ja vaateostoksilla täytyy miettiä tarkkaan, mitä ostaa. Toivon löytäväni töitä, Arto sanoo.

Merkonomin ja laitoshuoltajan tutkinnot suorittanut Arto on tehnyt elämänsä varrella muun muassa toimistotöitä, avustanut hoitotyössä vanhainkodissa ja työskennellyt päiväkodissa kuuron lapsen avustajana.

Arto pitää tärkeänä, että lapset hankkivat aikanaan itselleen koulutuksen.

— Nykypäivän työelämään päästäkseen täytyy olla jokin tutkinto, hän toteaa.

Isänä Arto haluaa arjen keskellä huomioida molempia poikia tasapuolisesti. Hän pitää tärkeänä seurata myös sitä, minkälaisessa kaveripiirissä lapset liikkuvat.

— Toivon, että lapseni voisivat aikuisina elää ihan tavallista elämää ja perustaa perheet, Arto sanoo.

Isänpäivää vietetään sunnuntaina 13.11.