Isyyden ilo ja vastuu
Kolme kertaa elämässäni olen saanut kokea ihmeen: pitää käsissäni uutta elämää. Ensi kertaa koin sen vajaa seitsemäntoista vuotta sitten. Tuona päivänä elämäni muuttui varmaan enemmän kuin koskaan. Siihen tuli suuri ilo, mutta myös suuri vastuu.
Lapsen syntymän ihmettä on seurannut kasvun ihme, enkä osaa sanoa, kumpi oikein on suurempi. On ollut mahtavaa houkutella ensimmäisiä hymyjä ja vauvan hersyvää naurua. Vähemmän hauskaa on ollut herätä koliikki-itkuun, mutta nyt senkin muiston on aika kullannut. Kun pieni käsi hakee turvaa omasta suuremmasta kädestä, ei hellyyden tunnetta voi sanoin kuvata. Ensimmäiset sanat ovat aukaisseet kokonaan uuden maailman, mutta ensi askelista on edetty yllättävän nopeasti koulutielle. Koulussa ja harrastuksissa on saanut kokea onnistumisen iloa, mutta myös lievittää epäonnistumisen tuskaa, yrittää opettaa sitä, miten vastoinkäymisistä päästään eteenpäin.
Isänä olemiseen liittyy vastuu, jonka yksi puoli on taistelu omaa itsekkyyttä vastaan. Tänä egoistisena aikana taitaa tulla monelle yllätyksenä, että jos haluaa hoitaa isän duunin, elämäänsä ei voi suunnitella vain sen mukaan, mikä itsestä tuntuu mukavalta.
Pitää vaihtaa vaippa, kun se on märkä. Ottaa käteen kuralapio ja mennä ulos, vaikka lehti on kesken. Lukea rättiväsyneenä iltasatu. Huoltaa rikkimennyt pyörä. Komentaa teini-ikäistä siivoamaan huone ja kuunnella, miten tylsä tyyppi on. Kuljettaa lapsi harrastukseen, vaikka televisiosta alkaisi mielielokuva. Antaa rakkautta ja siihen liittyen asettaa rajoja. Miettiä, minkälaisen esimerkin itse elämäntavoillaan antaa. Nähdä vaivaa toisen eteen odottamatta kiitosta. Yrittää taistella laiskuuttaan vastaan ja elää todeksi sitä viisautta, että monia asioita voi elämässä katua, mutta ei lasten kanssa vietettyä aikaa.
Luopuminen on isyyteen kuuluva asia, jota jokainen joutuu harjoittelemaan. Minusta on tuntunut yllättävän haikealta havahtua tosiasiaan, että vanhin lapsi on kohta aikuinen. Isyyden ilo ei tästä mihinkään katoa, mutta suhde lapseen muuttuu, sillä aikuiseksi kasvuun kuuluu vastuun ottaminen omasta elämästä. Isän tehtävä on nyt luottaa, antaa tilaa ja tukea siellä, missä pyydetään.
Jaa tämä artikkeli: