Merkki puhtaudesta. Rakkolevälautta Utön edustalla viestii, että meri voi alueella hyvin.
Itämeri kirkastuu pisara pisaralta
Tutkija kehottaa merellä liikkujia havainnoimaan ympäristöä ja luottamaan omiin aisteihinsa.
Pulahdettiinko teilläkin ennen shampoot hiuksissa saunasta mereen? Tiskit ja mattopyykki hoituivat kenties nekin laiturilla ja kalareissulla loroteltiin huoletta veneen laidan yli.
Luultavasti näin ei tehdä enää, sillä tietoisuus Itämeren tilasta ja siihen vaikuttavista toimista on huimasti lisääntynyt. Pisara meressä on sananmukaisesti vaikuttava valinta.
Marko Reinikaisen ei tarvitse arvailla Itämeren tilaa. Filosofian tohtorilla ja biologian alan dosentilla on Helsingin yliopiston tutkimusaseman johtajana käytössään tietoa vuodesta 1902 saakka.
"Hankonimellä, Tvärminnessä meitä on töissä nyt parisenkymmentä. Lisäksi asemalla vierailee vuosittain noin 250 tutkijaa tekemässä projektejaan. Noin kolmannes heistä tulee muista maista", Reinikainen valottaa.
Yli sadan vuoden mittainen tutkimus on hyvin dokumentoitua, joten vertailua aiempiin vuosikymmeniin on helppo tehdä.
"Kasvi- ja eliölajien esiintyvyys kertoo paljon. Tietyt kasvilajit ovat kokonaan kadonneet ja niiden tilalle on tullut vieraslajeja, joilla ei ole samoja puhdistavia ominaisuuksia kuin alkuperäisillä."
Helppo tapa seurata tuttujen rantojen tilaa on veden kirkkaus. Se kertoo aivan suoraan meren voinnista ja on näppärää mitata kotikonstein."
Käänne pahempaan 1980-luvun alussa
Itämeren tila on sotien jälkeisenä aikana huonontunut jatkuvasti. Maatalouden ravinnepäästöt, laivaliikenne ja jätevesien laskeminen puhdistamattomina mereen ovat jättäneet jälkensä.
"Rehevöityminen on Itämeren iso ongelma. Jyrkkä käänne pahempaan tapahtui 1980-luvun alussa. Fosforin ja typen määrä meressä lisäsi haitallisten levien määrää. Merenpohjaa myllersivät lisääntynyt vesiliikenne ja rantojen ruoppaukset. Itämereen syntyi hapettomia alueita ja haitallinen sinilevä syrjäytti rakkolevää."
|
Kalastaja Utön luona juhannuksena. Itämeri ei vello valtameren tapaan, ja siksi suomalaissyntyistä Waveroller-aaltolapaa ei ole vielä toistaiseksi valjastettu sähköntuotantoon Suomen rannikolle. |
Muutokset meressä ovat kaikkien havaittavissa. Reinikainen kannustaa mökkiläisiä ja veneilijöitä tarkkailemaan ympäristöään.
"Helppo tapa seurata tuttujen rantojen tilaa on veden kirkkaus. Se kertoo aivan suoraan meren voinnista ja on näppärää mitata kotikonstein. Valkoisesta muovilevystä ja sen keskelle kiinnitetystä painosta sekä pitkästä köydestä saa luotettavan mittarin. Levy lasketaan pinnan alle, ja kun se katoaa näkyvistä, tehdään merkintä köyteen."
Reinikainen kertoo esimerkin mittausten paljon puhuvista tuloksista.
"Hankoniemen edustalla näkösyvyys oli ennen 80-lukua keskimäärin seitsemän metriä. Nyt se on kolme ja puoli."
Syynä paikalliseen veden laadun heikkouteen on muun muassa Mustionjoki, jota pitkin maatalouden ravinnepäästöt kulkeutuvat mataliin rantavesiin.
Marko Reinikainen korostaa, että pieniltäkin vaikuttavat paikalliset toimet todella näkyvät meren tilassa.
"Pääkaupunkiseudun edustalla meren tila on kohentunut muun muassa tehostetun jätevesien puhdistamisen ansiosta. Puhdistamoissa on silti edelleen paljon parannettavaa."
Suuret karjatalousvaltiot haasteen edessä
Itämeren rantavaltioilla on suuri vastuu meren hyvinvoinnista. Pietarin suuri jätevedenpuhdistamo on jo parantanut tilannetta. Reinikaista huolestuttavat Puolan ja Baltian maiden kaltaiset suuret karjatalousvaltiot.
"Ekologinen valinta on tutkitusti suoraviivainen: karjatalous lisää vesistöjen saastumista. Jokainen voi myös vaikuttaa ympäristöön yksinkertaisesti vähentämällä lihansyöntiä", tutkija tiivistää.
Hän muistuttaa, että maatalouden päästöistä on turha syyllistää yksittäisiä maanviljelijöitä.
"He tekevät sitä mitä tilataan. Säädöksillä ja tukipolitiikalla elinkeinoa voi ohjata siten, että esimerkiksi ravinteita paremmin sitovien lajikkeiden suosiminen tai luonnonmukainen viljely ovat kannattavia."
Tavallisille kesän viettäjille tutkijalla on nippu helposti toteutettavia terveisiä.
"Mökille vesivessan sijaan kuivakäymälä, pesuaineet pois rantavesistä ja veneen septitankille asiallinen tyhjennyspaikka."
Merestä saa ja pitää myös nauttia. Marko Reinikainen kertoo, miten sykähdyttävää on nähdä into tutkimusasemalla vierailevien kasvoilla.
"Koululaisryhmälle ämpärillinen rakkolevää on elämys. Siitä löytyy kymmenittäin erilaisia viipottajia. Terve rakkolevähän kuhisee elämää, ja sitä onneksi edelleen löytyy."
Suomalainen keksintö: Sähköä pintaa syvemmältä
Meri on väylä, ravinnon lähde ja virkistäjä. Pian sen pinnan alta saadaan myös energiaa.
Kesällä 2008 ammattisukeltaja Rauno Koivusaari kamppaili pohjassa makaavan hylyn kansiluukun kanssa. Hän yritti saada sitä pysymään auki, mutta aaltojen tahtiin heiluva kansi oli yllättävän voimakas vastus. Tästä tilanteesta lähti idea, joka tuottaa nyt sähköä.
Kesällä 2015 AW-Energyn toimitilat eivät ulospäin edes vihjaise, että tavallisen pienteollisuushallin sisällä muutetaan maailmaa.
Osaltaan mullistuksessa on mukana kehityspäällikkö Jussi Åkerberg. Entinen aurinkovoimamies on nyt uponnut aaltovoiman salaisuuksiin.
"Kehittämämme Waveroller perustuu Koivusaaren havaintoon hylyn kansiluukusta. Olemme rakentaneet ikään kuin valtavan luukun kannen, eräänlaisen paneelin, asentaneet sen alustalle pystyyn ja ankkuroineet meren pohjaan", Åkerberg kiteyttää.
Paneelia meren pohjassa heiluttaa vaihtuvaan tahtiin niin sanottu surge -ilmiö, vellonta. Suuressa liikkuvassa vesimassassa on valtava voima, joka siiven liikkeen avulla saadaan talteen.
Lyhyesti sanottuna paneelin liike-energia tulee sylintereistä hydrauliakkujen ja -moottorin sekä sähkögeneraattorin kautta merikaapelia pitkin rantaan.
Olisiko tässä yksi vastaus myös oman maamme sähköntuotantoon?
Jussi Åkerberg on ainakin tässä menetelmän kehitysvaiheessa epäilevä.
"Itämeressä surge-ilmiö ei ole riittävän voimakas. Aaltovoimala tarvitsee Itämerta ja Välimertakin suuremman merialueen toimiakseen tehokkaasti. Suomea lähin sijoituspaikka olisi Norjan rannikko, joten ehkä tulevaisuudessa ostamme Norjasta suomalaisilla laitteilla tuotettua aaltovoimasähköä. Kokeiluhankkeemme on nyt Portugalin rannikolla ja siellä se toimii erinomaisesti."
Aaltovoiman luontoystävällisyydestä kertoo, että Portugalin rannikon kokeiluyksikkö sijaitsee Natura-luonnonsuojelualueella.
Paneeli liikkuu meren luontaisen rytmin mukaisesti. Samassa tahdissa joutuvat surge-ilmiön mukana liikkumaan myös kalaparvet, joten törmäysvaaraa ei ole.
"Pinnalla aaltovoimalasta näkyy laitelautta, joka on muodostanut meren pikkueläimille uuden, niitä kiinnostavan riutan. Lauttaan kiinnittyvistä simpukoista ja näkeistä on pientä haittaa meille, mutta meidän toimistamme vain hyötyä niille", Åkerberg virnistää.
Aaltovoiman kehitys on nyt niin pitkällä, että koeyksikkö on jo tuottanut sähköä Portugalin verkkoon. Seuraavaksi AW-Energy suurentaa ja tehostaa toimivaksi havaittua laitosta.
Aaltovoima ei ehkä yksinään pelasta maailmaa, mutta Åkerberg uskoo, että sillä on suuri potentiaali lisätä uusiutuvan energian käyttöä aurinko- ja tuulivoiman rinnalla.
"Aaltovoiman etu on tasainen tuottavuus. Meri velloo kellon ja vuoden ympäri."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsingistä on helppo lähteä yökylään Itämerelle
Hyvä elämäJos haluaa viettää yön luonnossa, voi jäädä Helsinkiin. Meri on täynnä retkeilysaaria, joihin pääsee helposti.
