Joutuuko ihminen lopulta nielemään keittämänsä mikromuovikeiton?
Mikromuovit päätyvät vesieläinten ruuansulatuskanaviin ja lopulta mahdollisesti myös ihmiseen.

Mikromuovit päätyvät vesieläinten ruuansulatuskanaviin ja lopulta mahdollisesti myös ihmiseen.

Joutuuko ihminen lopulta nielemään keittämänsä mikromuovikeiton?

Kalojen, simpukoiden ja äyriäisten sisältä on löytynyt mikroskooppisen pieniä muovinpaloja. Mikromuovin väyliä mereen yritetään tukkia.

Mikromuovi ei kuulosta sanana pahalta. Sillä tarkoitetaan alle viiden millimetrin kokoisia muovipartikkeleita. Muovihituset on valmistettu pieneen kokoon, kuten esimerkiksi kuorintavoiteiden tai hammastahnojen sisältämät muovirakeet, tai ne syntyvät hajoamalla isommista muovikappaleista, kuten muovipusseista ja -pulloista.

Mutta merissä mikromuovi on iso ongelma.

Jokainen pyykkäri tietää, että vaatteista irtoaa pesussa kuituja. Luonnonkuidut maatuvat, mutta keinokuituvaatteiden kuidut eivät. Ne ovat itse asiassa mikroskooppisen pieniä muovisäikeitä.

Niinpä jokaisessa pesussa esimerkiksi käytännöllisistä ja lämpimistä fleecetakeista irtoaa mikromuoveja, joista osa päätyy vesistöihin.

– Mikromuovin kerääminen ympäristöstä on mahdotonta, tiivistää Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkija Pinja Näkki.

– Mikromuovi aiheuttaa tukoksia ja hiertymiä vesieläinten ruuansulatuskanaviin. On mahdollista, että se kertyy saalistajiin ja lopulta ihmiseen, mutta tästä ei ole kiistatonta näyttöä. Lisäksi mikromuovi imee itseensä haitallisia aineita eli ympäristömyrkkyjä merivedestä.

SYKE tutkii mikromuovin esiintymistä muun muassa merivedessä, rannoilla ja meren pohjassa sekä sitä, kuinka paljon erilaiset eläimet, kuten simpukat ja kalat, syövät mikromuovia. Lintuja ei vielä tutkita, mutta harmaahylkeitä kyllä. Niiden vatsoja on nytkin SYKEn merentutkimuslaboratorion pakastimessa.

Näkki tekee väitöskirjaa mikromuovin kertymisestä pohjasedimenttiin ja sen vaikutuksista pohjalla eläviin eläimiin.

Puhdistamolta kompostin kautta mereen?

Merten roskaantuminen ja muovijätelauttojen muodostuminen valtameriin on tunnettu ongelma. Mikromuovit taas eivät pistä silmiin. Niitä on alettu tutkia vasta kymmenisen vuotta sitten.

Julia Talvitie selvittää väitöskirjatyössään mikromuovien kulkua Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla. Hyvä uutinen on se, että jopa 99 prosenttia mikromuovista tarttui puhdistamon välppään eli siivilään. Vain yksi prosentti jatkoi matkaansa Suomenlahteen.

Mihin ne 99 prosenttia päätyvät? Puhdistamon jäteliete kompostoidaan mullaksi, joka levitetään pihoille ja puutarhoihin.

Pinja Näkki kysyykin, onko siinä järkeä, että suurella vaivalla estämme mikromuovin pääsyn mereen, mutta levitämme sen sitten vaivalla maaekosysteemiin. Kaiken kukkuraksi mikromuovi päätyy kuitenkin lopulta maalta mereen hule- ja sadevesien mukana.

Mikromuovia irtoaa myös aineista, joita ei helposti tule ajatelleeksi, kuten talo- ja tiemaaleista. Mikromuovia käytetään teollisuudessa esimerkiksi laivojen pohjien puhdistukseen, jolloin muovirakeet toimivat hionta-aineena.

Kalat ja jäät aaltopahvilaatikkoon

Pakkausteollisuus käyttää suuret määrät muovia ja on avainasemassa ratkaisujen kehittämisessä. Hyviä esimerkkejä on jo.

Stora Enso on kehittänyt puupohjaisen kalalaatikon. Yksin Pohjoismaissa käytetään yli sata miljoonaa styroksista kalalaatikkoa vuodessa. Tästä syntyy valtava määrä rouhiintuvaa muovijätettä, jota ei pystytä kierrättämään.

– Lanseerasimme viime vuonna vuototiiviin aaltopahvilaatikon. Siinä on tiivisteenä kaksi ohutta muovikalvoa, mutta laatikko voidaan kierrättää kartonkijätteenä, kertoo pörssiyhtiön kestävän kehityksen päällikkö Kristiina Veitola.

Koska aihiot voidaan kuljettaa litteinä, seitsemän rekan kalalaatikkolasti mahtuu nyt yhteen rekkaan.

Kuorintarakeille on vaihtoehtoja

Espoolainen kosmetiikkavalmistaja Lumene Oy havahtui mikromuoviongelmaan joitakin vuosia sitten ja päätti ratkaista asian heti.

– Teimme ison työn ja korvasimme muovirakeet kuorintavoiteissamme biohajoavilla aineilla, sanoo Lumenen tuotekehitysjohtaja Tiina Isohanni.

Kuorintavoiteessa on tyypillisesti muutamia prosentteja rakeita. Nyt Lumene käyttää ainoastaan biohajoavia vaihtoehtoja: maitohappoon perustuvaa polylactic acidia sekä selluloosa-asetaattia. Kolmas, pehmeämpi aine, on jojobaesteri.

Isohanni myöntää, että pakkauksen tuoteselosteesta on vaikea selvittää, onko voiteessa biohajoavia vai muovipohjaisia ainesosia. Mutta toisaalta koko Lumenen toimintaidea perustuu luonnon raaka-aineisiin, joita on monissa tuotteissa jopa 97 prosenttia.

Mikromuovi kiinnostaa kuluttajia, jotka kyselevät usein Lumenelta kuorintavoiteista ja korvaavista aineista.

Mikromuovi talteen jo pesukoneesta

Keinokuituja käytetään paljon urheiluvaatteissa. Urheilukaupan markkinajohtaja Suomessa on Keskon omistama Intersport-ketju. Kesko ja kansainvälinen Intersport kuuluvat eurooppalaiseen auditointijärjestelmään nimeltä Business Social Compliance Initiative (BSCI) ja noudattavat ostotoiminnassaan sen eettisiä periaatteita.

Omien tuotemerkkiensä tuotekehityksestä ja valmistuksesta vastaa kansainvälinen Intersport. Sen yritysvastuujohtaja Afsah Alumia-Khan vastasi kysymyksiin sähköpostilla pääkonttorista Sveitsin Bernistä Suomen Intersportin kautta. Hänen mukaansa kaikista synteettisistä, teknisistä materiaaleista irtoaa pesussa biohajoamattomia kuituja. Intersportin koko vaatevalikoimassa luonnonkuitujen osuus on noin kymmenen prosenttia.

Mutta teknisissä materiaaleissa on eroja. Polyesteristä valmistetun urheilupaidan kuidut ovat kookkaampia ja jäävät pääosin erilaisiin suodattimiin. Ongelmallisia ovat etenkin löyhästi kudotut fleecevaatteet, joista irtoaa hienonhienoja kuituja.

Mikromuoviongelma on Alumia-Khanin mukaan tiedostettu Intersportilla ja ratkaisuyrityksiä seurataan tiiviisti.

Yritysvastuujohtaja viittaa samaan esimerkkiin kuin SYKEn tutkija Pinja Näkki: Rozalia-projektin kehittämään pyykkipalloon, jonka tarkoitus on pyydystää irtoavat muovihituset jo pesukoneessa. Amerikkalaisen sosiaalisen yrityksen kehittämä tuote on vasta tulossa markkinoille. Guppy Friend -pesupussin idea on sama.

Voisiko ratkaisu olla niin yksinkertainen? Suodatin tyhjennetään ja muovihituset poltetaan energiaksi.

Pinja Näkki ja Kristiina Veitola puhuivat toimittajien Itämeri ja kiertotalous -seminaarissa Helsingissä 29.5.2017

Pieniä askelia

– Mikromuovien käyttö kosmetiikassa on kielletty sekä pohjoismaisen joutsenmerkin että EU:n ympäristömerkin kriteereissä.

– Yhdysvallat on kieltänyt mikromuovit kosmetiikassa ja hammastahnoissa vuonna 2015.

– L’Óréal- ja Unilever-yhtiöt ovat lopettaneet muovirakeiden käytön pois huuhdeltavassa kosmetiikassa.

– Ranskassa on kielletty muoviset kertakäyttöastiat.

– Kiina kielsi ohuimmat muovipussit vuonna 2008.

– Ikea on kieltänyt styroxin käytön pakkauksissaan 2017.

– Muun muassa Kenia, Etiopia, Marokko ja Intian osavaltio Karnataka ovat kieltäneet muovikassit.

– EU yrittää vähentää pakkausdirektiivillä muovipussien vuosikäyttöä 40 kappaleeseen henkeä kohti vuoteen 2025 mennessä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi