Itsemurhaa hautovan elämä voi muuttua hyväksi
Paraneminen alkaa. Kerrottuaan pahasta olosta läheisilleen Mari nukkui paremmin kuin aikoihin. Kuva: Anne Leppänen

Paraneminen alkaa. Kerrottuaan pahasta olosta läheisilleen Mari nukkui paremmin kuin aikoihin. Kuva: Anne Leppänen

Itsemurhaa hautovan elämä voi muuttua hyväksi

Äärimmäisessä ahdingossa itsemurha voi näyttää ainoalta vaihtoehdolta. Elämä voi silti jatkua onnellisesti.

Koko syksyn 2014 Mari (nimi muutettu) oli odottanut hetkeä, jolloin ulosottomies olisi oven takana. Silloin hän toteuttaisi suunnitelmansa: tekisi itsemurhan hyppäämällä kuudennen kerroksen parvekkeelta.

Keväällä Mari oli saanut lopputilin myymäläpäällikön tehtävästä. Hänet painostettiin irtisanomaan itsensä, eikä yhtäkkiä tuloja ollut lainkaan.

Ajatus itsemurhasta alkoi nopeasti hallita. Mari ei ilmoittautunut työnhakijaksi, koska ajatteli, että pian häntä ei enää ole. Eikä hän puhunut kellekään.

”Pidin työminää yllä. Pystyin olemaan kaikkien kanssa, ilman että ne tiesi mitään.”

Nyt Mari tietää, että hän oli ollut syvästi masentunut jo vuosia. Työttömyys oli viimeinen niitti tuskaiseen oloon. Kun voimat ovat lopussa, ei enää jaksa hakea apua, ei edes suunnitella jäähyväiskirjettä.

Empatia esti viimeisen hypyn

Marraskuisena aamuna ulosottomies viimein soitti ovikelloa. Mari alkoi toteuttaa suunnitelmaansa ja meni parvekkeelle, kiipesi kaiteelle. Marin pysäytti empatia, sillä hän ei halunnut järkyttää ihmisiä.

”Sieltä tuli yksi äiti, joka työnsi kärryjä siihen pihaan. Joku vei roskapussia. En voinutkaan”, hän kertoo.

Tuli avoimuuden vuoro. Kertominen avopuolisolle, lapsille, omille vanhemmille. Avauduttuaan Mari koki nukkuneensa paremmin kuin puoleen vuoteen. Hän lähti myös terapiaan.

”Kaveri sanoi, että hae apua. Että sattuu ihan helvetisti, mutta hae silti. Soitin terveyskeskukseen ja siitä pääsin polille.”
 

Ihmiset oikeasti haluavat selvitä ja jatkaa elämää.”
– Marena Kukkonen


Paranemisen matka jatkui Linity-ohjelman kautta.

Linity-ohjelma on Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksen tukimalli itsemurhaa yrittäneille. Projektipäällikkö Marena Kukkonen kertoo, että itsemurhaa yrittäneillä on suuri todennäköisyys päätyä uudestaan samaan.

”Itsemurha on kuin aivoissa oleva toimintamalli vaikean tilanteen kohdatessa. Toimintamallin ja tekoa ennakoivien varoitusmerkkien tunnistaminen saa suojelemaan itseä.”

Omasta tarinasta avaimet muutokseen

Kuten Marin tapauksessa, itsemurhayritykseen päätyvä ei välttämättä halua kuolla, vaan tavoittelee ulospääsyä äärimmäisen tuskallisesta tilanteesta. Hän ei huomaa avun mahdollisuuksia eikä keskustele tuhoisista ajatuksistaan, vaan sulkeutuu maailmalta.

Linity-ohjelmassa on keskeisenä ihmisen oman, itse kerrotun tarinan käsittely. Se saa ymmärtämään ahdistuksen taustoja ja löytämään aiempaa paremmat keinot ongelman ratkaisuun.

Kahdessa vuodessa 230 itsemurhayrityksen tehnyttä on saanut Linity-projektista apua elämänsä muuttamiseen.

”Ihmiset oikeasti haluavat selvitä ja jatkaa elämää”, Kukkonen vakuuttaa.

Seurakunnat tarjoavat keskustelukumppaniksi vaikkapa päivystävän papin tai diakoniatyöntekijän. Myös keskusteluryhmät auttavat jäsentämään omaa elämää.

Paras apu mietitään yhdessä

Diakonissa Ulla-Maija Kyrölä Olarin seurakunnasta kertoo, että eri tukimuodot täydentävät toisiaan. Parasta apua voidaan suunnitella yhdessä asiakkaan kanssa.

”Tärkeintä on, että puhuu kriiseistä ja itsemurha-ajatuksista luotettavalle ihmiselle”, Kyrölä korostaa.

Vuoden kuluttua itsemurhayrityksestä Mari asuu kauniissa asunnossa Kirkkonummella pikku koirineen. Hän nauttii käsitöistä, lukemisesta ja liikunnasta ja on löytänyt taipumuksilleen uusia harrastamisen muotoja. Ihmissuhteet ovat kunnossa.

Uusi ammattikin kangastelee mielessä, mutta aivan vielä ei ole sen vuoro.

”Nyt olen antanut itselleni aikaa. Ei ole vuosikausiin ollut näin hyvää oloa kuin nyt. Ei tarvitse salailla mitään.”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: