Itsenäisyys vaakalaudalla
Olin pieni poika, kun istuin saunan lauteilla vaarini kanssa ja huomasin suuren repaleisen arven hänen ylävartalossaan lapaluun kohdalla. Vaari tai pappa, kuten häntä kutsuin, kertoi saaneensa Viipurinlahdella osuman tarkka-ampujan luodista. Ilmeisesti räjähtävästä luodista, vaikka niiden käyttö oli periaatteessa kielletty.
Vaarini talvisota loppui siihen. Sitä ennen hän oli ehtinyt osallistua Summan taisteluihin. Vaarini veli kaatui jatkosodassa. Sodista jäi fyysisen vamman lisäksi suru ja raskaat muistot. Sotakokemuksistaan hän ei juuri puhunut, mutta osallistui aktiivisesti sotainvalidien työhön. Hän toivoi minun arvostavan hintaa, joka itsenäisyydestä oli jouduttu maksamaan, ja oli surullinen riekkumisesta, jonka kohteeksi veteraanit joutuivat: "Mitäs menitte sinne, sotahullut". Niin kuin hänellä ja hänen kaltaisillaan nuorilla miehillä olisi ollut paljon vaihtoehtoja. Ja mikä olisi ollut vaihtoehto Suomelle? Baltian maiden kohtalo ei Stalinin käsissä ollut kovin hääppöinen.
Mummoni toimi pikkulottana ja osallistui ilmavalvontaan kotipitäjässään. Suomi oli joutunut totaalisen sodan kohteeksi. Kun miehet olivat rintamalla, naiset ja nuoret pitivät kotirintamaa pystyssä.
Helsinkiä ja monia muita kaupunkeja pommitettiin ja paremman puutteessa pienetkin maalit kelpasivat. Oma muutaman sadan hengen kotikylänikin joutui pommituksen kohteeksi, vaikka varsinainen rintama oli satojen kilometrien päässä. Ilmeisesti oikeasta maalistaan eksyneiden koneiden piti pudottaa pomminsa jonnekin, miksei sitten pieneen kylään. Onneksi pommeista selvittiin pelkillä kuopilla, kertoi kotiseutumuseosta löytämäni tapahtumaselostus.
Talvisodasta on nyt kulunut 70 vuotta. Ilman sitä Suomi ei täyttäisi 92 vuotta. Tämä on syytä pitää mielessä ja antaa arvo sodan kokeneille miehille ja naisille.
Pelkkää sodan muistelemista ei itsenäisyyspäivän vieton kuitenkaan pidä olla. Suomea on rakennettu suurimmaksi osaksi rauhan oloissa ja ihan tavallisella arkisella työllä kodeissa ja työpaikoilla. Yhdessä olemme saaneet aikaiseksi maan, jossa on hyvä asua ja olla ja josta kannattaa olla kiitollinen — sillä toisinkin voisi olla.
Jaa tämä artikkeli: