Kuva: Sirpa Päivinen
Jaakko Heinimäen kokoamat syntisen virret kertovat kaipuusta
Yhdessä veisaaminen on intiimi kokemus, tietää Jaakko Heinimäki.
https://www.youtube.com/watch?v=t2RSUmrE5_c
Kirjailija Jaakko Heinimäki tekee papin hommia harvakseltaan. Silti hän on törmännyt useammankin kerran siihen, että kun perhejuhlaa suunnitellaan, siihen ei haluta virsiä. Ne eivät tunnu luontevilta tai omilta.
– Se voi johtua siitä, ettei ole syntynyt tunnesidettä virsiin. Harvalla perheellä on tietty virsi, jota olisi tapana yhteisissä kokoontumisissa laulaa. Mutta silti ihmiset haluavat, että lauletaan yhdessä. Se on tärkeä rituaali elämän taitekohdissa, Heinimäki sanoo.
Viime vuonna ilmestyi hänen kokoamansa Syntisen virsikirja, joka saattaa helpottaa "ei mitään virsiä, pliis" -tilanteita. Esimerkiksi ristiäisiin on tarjolla Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta ja rippijuhlissa voi veisata J. Karjalaisen Sankarit.
– Valitsin lauluja, jotka ovat tunneilmastoltaan samantapaisia kuin virret. En tiedä, onko se luterilaisuuden vaikutusta, että meillä on paljon niin sanottua kevyttä musiikkia, joka liikkuu samassa maastossa kuin virret. Esimerkiksi Väliaikainen voisi olla Vanhan testamentin Saarnaajan kirjan tekstiä.
– Katri Helenan Mun sydämeni tänne jää osallistui vuonna 1980 Syksyn Sävel -kilpailuun. Siitä on tullut suosittu hautajaislaulu. Nuorempi kanttoripolvi ei edes miellä sitä muuksi, Heinimäki kertoo.
Ei tarvitse olla hurskas
Perinteisissä virsissä ei ole mitään vikaa, ja Syntisen virsikirjaankin niitä mahtui muutama, Heinimäki tarkentaa. Sitä hän kyllä ihmettelee, että kirkossa laulamiseen tarvitaan kirkolliskokouksen määräenemmistöllä sertifioitu virsikirja.
– Vapaampi, pelimannimaisempi meininki voisi olla aika kiva. Aikoinaan virsiä sepitettiin tapauskohtaisesti. Sana virsi tarkoitti alun perin laulua.
Perinteisten virsien tavoin syntisen virret ovat sellaisia, että niitä on helppo laulaa yhdessä.
– Yksi luterilaisuuden tunnuspiirre on yhteinen seurakuntaveisuu. Yhdessä laulaminen on voimakas kokemus. Toisaalta se on aika intiimiäkin, sillä ääni on värähtelyä ja laulaessamme värähtelemme yhdessä, Heinimäki sanoo.
Kirjaan perustuvat yhteislauluillat ovat olleet suosittuja. Esimerkiksi Tampereen tuomiokirkkoon tuli veisaamaan 2000 ihmistä ja parisataa jäi vielä ovien ulkopuolelle.
– Ehkä kirjan nimi antaa viestin, ettei tarvitse olla erityisen hurskas tullakseen kirkkoon laulamaan ja kokeakseen pyhyydentuntoa, Heinimäki arvelee.
Läheisyyden kaipuu on taivasikävää
Syntisen virret on luokiteltu samaan tapaan kuin tavallisen virsikirjan virret. On lauluja kirkkovuoden juhliin, kirkollisiin toimituksiin ja eri elämäntilanteisiin. Reippaasti eniten, 12 laulua 44:stä, on sijoitettu Ahdistukset ja lohdutus -otsikon alle. Sieltä löytyy niin Tähdet, tähdet kuin Satumaakin.
Jos kirjan lauluille pitäisi löytää pienin yhteinen nimittäjä, se olisi Heinimäen mukaan kaipuu.
– Rakkauden kaipuu, eheyden kaipuu, onnen kaipuu, läheisyyden kaipuu. Teologisesti sen voi nähdä taivasikävänä.
– Ja kun sanon, että läheisyyden kaipuu ja taivasikävä ovat sama asia, en yritä selittää läheisyyden kaipuuta pois. Jumalan valtakunta ei ole sitä, että meidän täytyisi koettaa levitoida korkeampiin sfääreihin, vaan se on sitä, että taivas tulee tänne.
Syntisen virret
Jaakko Heinimäen juontama konsertti herättäjäjuhlilla Myyrmäen Energia Areenalla lauantaina 9.7. klo 20.
Konsertissa esiintyvät muun muassa Yona, Piia Viitanen, Eero Raittinen ja Jaakko Löytty. He esittävät lauluja, jotka ovat tai voisivat olla virsiä ja joissa soivat rakkaus, kaipuu, ikävä ja kiitos.
Liput 15 e / aikuiset ja 10 e / alle 18-vuotiaat. Juhlien aikana 8.–9.7. lippuja voi ostaa ennakkoon Myyrmäen urheilupuistossa sijaitsevalta juhlatorilta nuorisotyön kojulta. Ovilla lippuja on myynnissä rajoitetusti.
Jaa tämä artikkeli: