Olli Tienhaara kuuluu Last Steps -joukkueeseen, joka sai alkunsa lajia harrastaneiden tyttöjen vanhemmista 1990-luvun lopulla.
Jään lumoissa
Olli Tienhaara hylkäsi hokkarit ja hurahti muodostelmaluisteluun.
Kun lapsi valitsee harrastustaan, äidin ja isän kannattaa olla tarkkana, sillä harrastus saattaa viedä myös vanhemman mennessään. Näin kävi Vapaalassa asuvalle Olli Tienhaaralle, joka vuonna 1998 päätti lähteä mukaan Etelä-Vantaan taitoluistelijoiden Last Steps -muodostelmaluistelujoukkueeseen. Idean Tienhaara sai tyttäreltään Helenalta, joka harrasti muodostelmaluistelua ja on nykyään muodostelmaluistelun päävalmentaja seurassa.
— Kun Helena sai tietää, että minäkin alan harrastaa muodostelmaluistelua, hän oli vähintään yhtä innoissaan kuin minäkin. Pian paljastui, kuinka hemmetin vaikeaa muodostelmaluistelu on, vaikka se näyttääkin helpolta, Tienhaara kertoo.
Tienhaara on saanut myös kokea, millaista on olla oman tyttären valmennettavana.
— Se sujui hyvin. Olin yksi luistelija muiden joukosta ja tytär kutsui minua treeneissä Olliksi eikä isäksi. Mitään erityiskohtelua tai ekstrapalautetta ei tullut.
Kärkipiikkiin totuttelua
Last Steps -joukkueessa on 25 luistelijaa, joista kaksi on miehiä.
— Taitaa tuo jääkiekko vetää miehiä enemmän puoleensa, Olli Tienhaara pohtii.
Ennen muodostelmaluisteluharrastuksen aloittamista Tienhaara oli luistellut vain kouluaikoina ja jonkin verran silloin, kun lapset opettelivat luistelun alkeita ulkojäillä. Luistelu olikin aloitettava uudelleen alusta.
— Kun vein vanhat hokkarini teroittajalle, hän nauroi ja sanoi, että noita ei kannata enää edes teroittaa. Sen sijaan hän antoi minulle lainaksi tuttavansa taitoluistimet ja käski kokeilla, miltä kärkipiikit tuntuvat. Pari kertaa lensin turvalleni, mutta kunnon välineet ovat kaiken A ja O, ja kärkipiikkiä tarvitaan tässä lajissa.
Työtä oli tehtävä myös ryhdin kanssa, sillä hokkareilla luistellaan enemmän etukenossa.
Miehet eivät joudu muodostelmaluistelussa mihinkään erityistehtäviin tai pääse helpommalla, paitsi yhdessä asiassa.
— Miesten puvut eivät onneksi ole ihan yhtä koristeellisia kuin naisten, joten me emme joudu ompelemaan yhtä paljon paljetteja.
Kotiläksyjä ja kuivaharjoittelua
Last Steps -joukkue on harjoitellut ja kilpaillut päämäärätietoisesti. Jääharjoittelun lisäksi hiotaan käden- ja päänasentoja, läpimenopaikkoja, ilmeitä ja koreografiaa.
— Sitten on vielä kotiläksyjä. Ohjelmaa pitää opetella tahti tahdilta. Siinä sitten kuunnellaan musiikkia ja tapsutellaan kotona ympäriinsä, Olli Tienhaara kuvailee.
Muodostelmaluistelu vaatii monenlaisia ominaisuuksia kuten voimaa, ketteryyttä, notkeutta, tilannetajua ja eläytymiskykyä.
— Peruskunnon on oltava hyvä. Olen huolehtinut kunnosta myös käymällä salilla ja golfaamalla kesäisin, mutta tämä luistelu on aikamoinen ajansyöjä.
Voitonnälkää jäljellä
Last Steps on tullut tunnetuiksi näyttävistä ohjelmistaan. Taustamusiikkina on käytetty muun muassa Michael Jacksonin Thrilleriä ja Bond-elokuvien musiikkia. Yleisön lisäksi ohjelmat ovat purreet tuomareihin, sillä joukkue on saavuttanut useita Suomen mestaruuksia, aluekilpailuvoittoja ja kansainvälistäkin menestystä. 19 kultamitalin putki katkesi vasta muutama viikko sitten.
— Meillä on vielä kunnianhimoa. Voittamiseen ei kyllästy koskaan, Olli Tienhaara vakuuttaa.
Vaikka harjoitukset venyvätkin usein iltamyöhään, jääajasta on jatkuva pula ja kaiken päälle tulevat vielä kisat, leirit, talkoot ja esiintymisasujen valmistus, lopettaminen ei ole koskaan käynyt mielessä.
— Luistelusta on tullut minulle henkireikä. Jäällä ei pysty ajattelemaan työasioita, sanoo vienninedistämistehtävissä työskentelevä Tienhaara.
— Harrastuksesta on ollut hyötyä myös työelämässä. Muodostelmaluistelu on tiimityötä, joka vaatii yhteen pelaamista, yhteisen päämäärän eteen ponnistelua.
Muodostelmaluistelujoukkue Last Steps aloittaa vuoden 2011 harjoituksensa su 2.1.
Jaa tämä artikkeli: