Järkyttävä katastrofi
Arkkipiispa Kari Mäkinen lainasi Japanin tsunamin tapahduttua virsikirjan virttä 482. Se sopii hyvin rukoukseksi järkytykseen, jonka tapahtuma synnytti. ”Elämä on meri, meri kauhistaa, kun se vaahtopäinä kiehuu, raivoaa. Mistä turvan löytää mieli levoton? Kuka auttaa voisi, yö kun synkkä on?”
Järistys, joka liikuttaa maapalloa ja saa liikkeelle kokonaisia kaupunkeja tuhoavia valtavia vesimassoja, on käsittämätön. Japanin rannikolle iski tuho, jonka lopullinen suuruus on vasta vähitellen selviämässä.
Perjantaista lähtien, ensimmäisten uutisten tultua, on suomalaistenkin sydän ollut japanilaisten luona. Monet kädet ovat olleet ristissä ja mielessä huuto: auta! Auta Jumala kaikkia, joita katastrofi on kohdannut. Ole pelastustyöntekijöiden kanssa, surevien rinnalla.
Paljon muuta ei täällä kaukana Suomessa voi kuin rukoilla ja ilmaista myötätuntonsa. Ainakaan vielä ei ole tullut pyyntöä sellaisesta avusta, jota varten kirkolliset järjestöt tai Punainen risti käynnistäisivät keräyksen. Japani kenties selviää valtavista aineellisista tuhoista omin avuin. Jos ei selviä, olen varma, että myös konkreettista auttamismieltä löytyy. Sen verran pysäyttäviä ovat uutiskuvat.
Kenties kymmenien tuhansien ihmisten hengen vaatinut maanjäristys ja tsunami osoittavat, että ihminen on kaikesta viisaudestaan huolimatta luonnonvoimien armoilla. Kun mannerlaatat liikahtavat, aika mitataan minuuteissa. Totta kai paljon voidaan tehdä ja pitääkin tehdä, jotta mahdollisten katastrofien tuhot voidaan minimoida. Mutta jos jotain riittävän suurta tapahtuu, ihminen on kuin hiekansiru autiomaassa, tuulten vietävänä.
Katastrofi saa miettimään sitä, että on syytä olla kiitollinen jokaisesta päivästä, joka meille on annettu. Jokaisesta hetkestä rakkaiden kanssa, jokaisesta auringonsäteestä taivaalta. Elämä on suuri lahja, ei mikään itsestäänselvyys.
Maanjäristys aiheutti myös ydinvoimalaonnettomuuden, jonka ei pitäisi olla mahdollista. Laskun maksavat voimalan ympäristössä asuvat ihmiset. Aika näyttää, mitä seurauksia tällä on. Se kuitenkin on selvää, että ydinvoimasta on turha puhua riskittömänä. Sellainen puhe ei lisää turvallisuutta, vaan lakaisee ongelmat maton alle.
Jaa tämä artikkeli: