Joose Keskitalo asuu Savonlinnassa, mutta hän keikkailee myös pääkaupunkiseudulla. Kuva: Sirpa Päivinen
Joose Keskitalon kappaleet ovat outoja mutta totta
Lauluissa kysellään muun muassa sitä, onko elämässä mitään järkeä. Jumalan kanssa on tärkeää käydä keskustelua.
Puhelimen toisessa päässä on muusikko Joose Keskitalo. Mies osti pari vuotta sitten Savonlinnasta talon, jota hän hitaasti remontoi. Tänä kesänä sinne pystyi muuttamaan, kun sisälle saatiin vedettyä sähköt ja vedet. Ennen muuttoa hän asui kymmenen vuotta Helsingissä.
– Asuin Savonlinnassa lukioaikana. Tiesin palaavani tänne takaisin. Tuntuu siltä kuin olisin muuttanut keijukaisten maahan. Näillä keijukaisilla en tarkoita Disneyn juttuja, vaan kansansatujen keijukaisia. Sitä, että keijujen maailma on valoisa, mutta on siinä pimeäkin puolensa, sanoo Keskitalo ja naurahtaa.
Intohimoisesta tunteesta Savonlinnaa kohtaan voisi kuvitella Keskitalon juurien olevan siellä, mutta hän ei ole Savosta kotoisin.
– Minulla ei ole paikkaa, jossa olisin asunut pitkään, eli olen päätellyt, että silloin kotipaikkansa saa itse valita.
Savonlinnasta Joose Keskitalo löysi musiikin. Hän oli lukioikäisenä hyvin vaikuttunut miehestä nimeltä Jyri Pitkänen, joka teki omia biisejä. Keskitalo halusi tehdä samaa. Niinpä hän opetteli kitaransoiton ja alkoi tehdä omia biisejä.
Keskitaloa luonnehditaan usein niin, että hän on se, joka tekee "outoja" lauluja.
– Olen aina yrittänyt tehdä musiikkia ja ennen kaikkea tarinoita, jotka ovat totta minulle itselleni. Ja kun yrittää tehdä oikeasti rehellisiä tekstejä, niin kyllä niistä tuppaa tulemaan aika outoja.
Erittäin tärkeää keskustelua on se, kun huutaa "Luoja auta".
Joose Keskitalo on sitä mieltä, että ihminen on koko ajan elämässään Luojan varassa. Hän on mieltynyt filosofi George Berkeleyn ajatukseen, että "olla olemassa on tulla havaituksi".
– Ja loppujen lopuksi se, joka meidät näkee, on kaikkivaltias Jumala. Jos hän kääntää katseensa pois meistä, lakkaamme olemasta, Keskitalo toteaa.
Ihmisestä voi toisinaan tuntua siltä kuin Jumala olisi kääntänyt katseensa pois, hylännyt ja jättänyt oman onnen nojaan. Se on Keskitalosta normaalia, elämään kuuluvaa, sillä elämä on hänen mielestään keskustelua.
– Erittäin tärkeää keskustelua on se, kun huutaa "Luoja auta". Myös se, että kokee Jumalan kääntäneen selkänsä, on keskustelua. Se on merkityksellistä, että keskustelua on.
Lauluissaan Joose Keskitalo on kysellyt muun muassa sitä, onko elämässä mitään järkeä.
– Olen yrittänyt ihan rohkeasti tehdä lauluja, jotka voidaan vapaasti tulkita jumalanpilkaksi, jos se on ollut olennaista sille, miltä minusta on tuntunut. Koska sekin on keskustelua.
– Mutta mitä ikinä minä huudankaan täältä, ei muuta sitä tosiasiaa, onko Jumalaa vai ei. Mikään ei kaadu siihen, mitä minä laulan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Se on kuin avioliitto, joka on päättynyt eroon”, kertoo ortodoksisesta kirkosta eronnut ja luterilaiseksi palannut Saila Keskiaho
HengellisyysOrtodoksiseen kirkkoon liittyneen Saila Keskiahon ulkopuolisuuden tunne ei koskaan kokonaan hellittänyt. Esseessään hän kirjoittaa hiertymisestään kahden kirkon välillä.