Kaisa Näreranta ja Antti Pylkkänen vihitään Musiikkitalossa lauantaina 14. lokakuuta. Konserttisalin uusilla uruilla on merkittävä rooli vihkitilaisuudessa.
Kaisa Näreranta ja Antti Pylkkänen vihitään Musiikkitalossa – häämarssi kajahtaa upouusista huippu-uruista
Lempi syttyi parin yhteisellä työpaikalla Musiikkitalossa.
Kaisa Närerannan ja Antti Pylkkäsen häihin on haastatteluhetkellä aikaa reilu viikko. Pariskunta istuu lastensa Aamoksen (2 v) ja Eeliksen (9 kk) kanssa Musiikkitalon kahviossa, eikä heidän kasvoillaan näy häivähdystäkään paineesta tai kiireestä.
– Hirveä häästressi viime metreillä. Ei, kun oikeasti kaikki on hyvin, Kaisa Näreranta sanoo ja nauraa.
– Tekemistä on paljon, mutta tunnelma on hyvä, Antti Pylkkänen sanoo.
Pari vihitään lauantaina 14. lokakuuta Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Musiikkitalon suuressa konserttisalissa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Musiikkitalo toimii vihkipaikkana.
Vieraita on kutsuttu noin sata, ja lisäksi vihkitilaisuuteen osallistuu parin työkavereita. Hääjuhlaa vietetään Musiikkitalon lämpiössä.
Kahden musiikin ammattilaisen liitto
Kaisa Näreranta ja Antti Pylkkänen ovat musiikin ammattilaisia. Näreranta on taustaltaan oopperalaulaja, joka on toiminut viisi vuotta Musiikkitalon urkuhankkeen projektipäällikkönä. Pylkkäsen nuoruuden instrumentti oli pasuuna, mutta hän on toiminut yli 13 vuotta Musiikkitalon tuotantopäällikkönä. Yhteinen taival alkoi neljä ja puoli vuotta sitten molempien yhteisellä työpaikalla. Siksi vihkipaikan valinta oli heille helppoa.
Mietin kerran, että kunpa meidän häämarssimme soitettaisiin tällä soittimella.
Noin vuosi sitten pariskunnalle tuli ajatus vihkimisestä Musiikkitalossa. He miettivät, olisiko se mahdollista sitten, kun talon uudet urut alkavat olla valmiit.
– Nyt tuntuu siltä, että Musiikkitalo on ainoa paikka, jossa voimme mennä naimisiin. Tämä rakennus on saattanut meidän yhteen, Pylkkänen sanoo.
– Olen ihastunut näihin huippu-urkuihin ja löytänyt soittimesta aivan uuden puolen. Konserttisalisoittimessa on aivan erilainen äänimaailma kuin tavallisissa kirkkouruissa. Se on todella kiehtova ja sykähdyttävä maailma. Mietin kerran, että kunpa meidän häämarssimme soitettaisiin tällä soittimella, Näreranta kertoo.
Musiikkitalon urkujen fasadin muodostavat putkimaiset elementit, jotka ovat samalla soittimen ilmakanavia ja soivia pillejä.
Parin vihkii pappi ja oopperalaulaja Esa Ruuttunen. Kaisa Näreranta on tehnyt yhteistyötä Ruuttusen kanssa oopperaprojekteissa, ja myös Pylkkänen tutustui häneen samoissa merkeissä. Tuttua laulaja-pappia oli helppo pyytää tehtävään.
Vihkitoimituksesta tulee hyvin musiikkipitoinen. Vihkikeskustelussa Ruuttunen kertoi parille, että monet vihkikaavan osiot on sävelletty ja ne on mahdollista laulaa. Tilaisuudessa hän laulaakin esimerkiksi psalmitekstin Kari Tikan tekemin sävelin ja Herran siunauksen harvemmin kuultuna Sibeliuksen säveltämänä versiona. Lisäksi tilaisuudessa lauletaan myös virsi ja kuullaan musiikkiesitys.
Vihkipäivänä konserttisalin 124-äänikertaisia urkuja soitetaan ensimmäistä kertaa julkisesti. Ennen parin vihkimistä on uusien urkujen koesoittopäivä, johon kutsutaan kaikki urkuhankkeen lahjoituskampanjaan osallistuneet. Tilaisuuden jälkeen on Närerannan ja Pylkkäsen vihkimisen vuoro.
Syksyn lastenhoitovapaalla oleva Antti Pylkkänen ei ole vielä kuullut Musiikkitalon urkujen äänimaailmaa. Hän kuulee soitinta ensimmäisen kerran vasta, kun häämarssi alkaa soida. Pari on valinnut kappaleeksi Elsan häämarssin Wagnerin oopperasta Lohengrin. Sen soittaa urkuri Jan Lehtola.
– Moni ei tiedä, että tuo tuttu häämarssi, dii-diddidii, dii-diddidii, on Lohengrin-oopperasta. Se on meille tärkeä sävellys. Pidämme oopperasta, ja se on meidän yhteinen harrastuksemme. Olen laulanut Lohengrin-oopperassa Savonlinnassa ja Hongkongissa, Näreranta kertoo.
Loppumarssiksi pari valitsi Charles-Marie Widorin Toccatan, jonka soittaa Olivier Latry. Vihkimisen aikaan Latry on tosin Espanjassa Bilbaossa. Latry on jo soittanut kappaleen Musiikkitalon uruilla, ja pariskunnalle omistettu esitys on tallennettu muistikortille, josta se kuullaan vihkitoimituksen päätteeksi. Tallentamismahdollisuus on yksi uusien urkujen erityisominaisuuksista.
– Kuulin ensimmäisen kerran tuon Toccatan Kallion kirkossa Kalevi Kiviniemen soittamana. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Päätin heti, että jos joskus menen naimisiin, haluan häihini tuon musiikin. Teos on iloinen, majesteetillinen ja ehkä hieman pelottavakin, Näreranta sanoo.
Musiikkitalo sai Suomen ykkösurut
Alkuperäisen suunnitelman mukaan Musiikkitalo olisi saanut urut jo rakennuksen valmistumisen yhteydessä vuonna 2011. Niihin kaavailtiin 50–60 äänikertaa. Taloudellisista syistä hankinta kuitenkin lykkääntyi.
Säveltäjä Kaija Saariaho käynnisti urkuhankkeen lahjoittamalla siihen miljoona euroa. Myös Musiikkitalon taustaomistajatahot Yleisradio, Helsingin kaupunki sekä opetus- ja kulttuuriministeriö ja niiden lisäksi merkittävät suomalaiset säätiöt ja rahastot osallistuivat rahoitukseen.
Soittimen valmistajaksi kutsukilpailun seurauksena valikoitui itävaltalainen urkutehdas Rieger Orgelbau, jonka kanssa tehtiin lopulliset suunnitelmat. Matkan varrella suunnitelmat kehittyivät niin, että nyt valmistuneissa uruissa on 124 äänikertaa ja noin 10 000 pilliä. Ne ovat Suomen suurimmat urut. Hankinnan kokonaishinta on 4,4 miljoonaa euroa, josta soittimen osuus on 3,1 miljoonaa.
Projektipäällikkö Kaisa Närerannan mukaan Musiikkitalon urut kuuluvat maailman huippu-urkuihin. Se on tulevaisuuden soitin, jonka mahdollisuudet ovat rajattomat. Hän kuvailee urkuja ainutlaatuiseksi soittimeksi, josta löytyy valtava varianssi erilaisia äänimaailmoja.
– Musiikkitalon aiempien sähköurkujen tilalle on nyt saatu aito instrumentti, jonka olemassaolo näkyy varmasti orkesterin ohjelmistovalinnoissa. Uskon, että huippusoitin vetää tänne kansainvälisiä urkutaiteilijoita ja yleisöä. Tällaista urkufasadia ei ole missään, eikä vastaavaa tulla toteuttamaan mihinkään muualle.
Urkujen etuosassa on soittimen koko korkeuteen ulottuvia hopeanvärisiä putkimaisia elementtejä. Ne eivät ole pelkkiä koristeita, vaan ilmakanavia ja soivia pillejä. Ne on valmistettu suomalaisyrityksen valmistamasta biokomposiitista 3D-tulostamalla. Kyseessä on täysin uusi tapa käyttää materiaalia. Närerannan mukaan urkujen rakentaja oli erittäin yllättynyt materiaalien sointimahdollisuuksista.
– Minulle kirkastui jokin aikaa sitten, että ilman Kaija Saariahoa Musiikkitalossa ei nyt olisi huippu-urkuja. Hänen vaikutuksensa sekä tunnettuna henkilönä että aktiivisena hankkeen edistäjänä oli suuri. Hän oli aina mukana ja läsnä, kun häntä tarvittiin, Näreranta sanoo.
Varsinaisesti urut otetaan käyttöön 1. tammikuuta pidettävässä avajaiskonsertissa. Silloin soittimen ääressä on maailman huippu-urkureihin kuuluva Olivier Latry.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Absoluuttisen suuret” kirkkourut antavat vastapainoa digielämälle – siksi Aino Vähäpesola, 29, kirjoittaa niistä urbaanissa romaanissaan
HengellisyysHelsinkiläiskirjailija tavoittelee elämässään tilaa, jossa kaikki pillit ovat auki vähän niin kuin uruissa.
