Ilkka Hanski ja Antero vääntävät kättä, etualalla Juha Aulu ja lapset Veera ja Veikko.
Kalliolaiset isät perustivat isien ja lasten kerhon: ”Rakkaus ja rajat, niillä mennään”
Tärkein perintö, mitä lapsille ja lastenlapsille voi antaa, on se, että ollaan yhdessä. Niin sanovat Juha Aulu ja Ilkka Hanski, joilla kummallakin on kokemusta yksinhuoltajan vastuusta.
Se lähti Veeran iltapäiväkerhosta, idea yksinhuoltajien tai sittemmin isien ja lasten kerhosta.
Juha Aulu ei turhia odotellut. Saman talon yläkerrasta Ilkka Hanski innostui mukaan. Tänä vuonna kerhossa koristeltiin isänpäiväkakku jo toisen kerran.
– Kesällä käy grillaamassa pitkälle toistakymmentä henkeä. Talvikaudella on varovaisempaa. Onko ne isät ujoja vai mitä, Aulu miettii.
– Aatteleeko ne, että kun tämä on kirkon juttu, ei sinne ole helppo mennä.
Aululla ja Hanskilla on samanikäiset pojat, kaksitoistavuotiaat Veikko ja Antero. Ja sitten on Veera, nyt yhdeksänvuotias. Ja kaikki Veeran ja Veikon ja Anteron kaverit. Jos he eivät ole isien ja lasten kerhossa, he ovat Talolla, Kallion seurakunnan nuorten tilassa Toisella linjalla, tai Veeran ja Veikon kotona siinä naapurissa.
– Voiko se tulla yöksi ja voiko tuo, sellaista kysytään heti, kun koulusta tullaan. Ja tietenkin se sopii. Meille saa aina tulla, sanoo lastensa arkea kaksiossa jakava Aulu.
– Iltapäivisin on eteinen niin täynnä kenkiä, että kun tulen pistäytymään, kysyn, täälläkö se nuorisokerho on, sanoo Hanski.
Elämässä on tauteja ja täitä, mutta positiivisella ajattelulla selviää
Juha Aulu on luotsannut lapsiaan pääosin yksin jo viitisen vuotta. Äiti asuu niin kaukana, että lapset käyvät hänen luonaan vain lomilla. Alkuun asuttiin Harjutorilla yksiössä. Perheen koira haki omaa rauhaa vessasta.
– Hyvin siinä selvittiin, eikö, Aulu kysyy tyttäreltään.
Kyllä tanssija-Veera mahtui yksiössäkin pyörähtelemään. Mutta nyt, kun on saatu rakennettua koti kaksioon, hallituksen leikkaukset kirpaisevat.
– Menivät ja ottivat asumistuen. Yksinhuoltajalle se tietää kovaa kyytiä.
Siitä ei lasten tarvitse tietää. Tärkeintä on, että ollaan yhdessä, halitaan.
– Eivät lapset tavaraa tarvitse. Rakkaus ja rajat, niillä meillä mennään. Minulle lasten kanssa eläminen on pelkkää hyvää.
Vuorotyö bussikuskina pakotti Aulun välillä lähtemään päiväkodille aamuneljältä.
– Olivathan ne aikoja, kun päiväkodin ovessa oli pitkä lista, mitä kaikkea on tarjolla, täitä, kihomatoja, räkätauteja. Teki mieli kaapata Veera syliin ja viedä turvaan.
– Positiivisella ajattelulla tästä selviää. Parempaa huomista odottamalla.
– Isät tarvitsevat paikkoja, joissa tutustua toisiin ja päästä puhumaan myös pinnan alta, tuumivat Juha Aulu (vas.) ja Ilkka Hanski.
Kaikki miettivät ruutuaikaa
Ilkka Hanskilla on lapsia ja lastenlapsia ja lastenlastenlapsiakin.
– Kolmatta vuotta olin yksinhuoltajana, kun lasten äiti sairastui vakavasti. Se oli työlästä aikaa.
Kokemuksia on kaikilla ja niitä kannattaa jakaa. Seuraavassa isien ja lasten kerhossa jaetaan lomakkeet, joihin jokainen voi kirjoittaa, millaista toimintaa toivoisi ja mistä haluaisi keskustella.
– Niin kuin esimerkiksi ruutuajasta, Hanski sanoo.
– Siitä kai käydään keskusteluja jokaisessa kodissa. Ennen puhuttiin jostain muustakin, mutta nyt se on ajankohtaista.
Tehdään asioita, joista jää jälki, retkiä, jotka jäävät mieleen.
Ja voisiko toisten isien kanssa puhua siitäkin, miten tärkeää on olla yhdessä.
– Sen se lapsi kopsaa itselleen. Sen, että tehdään asioita, joista jää jälki, retkiä, jotka jäävät mieleen.
Hanski oli kolmevuotias, kun hän tervasi pihalla suksia isän ja sisarusten kanssa. Muisto on elävä.
– Että sellainenkin jää mieleen, niin tavallinen asia.
Isät jeesaavat toisiaan
Isäksi ei tulla kerralla. Pitää kasvaa lasten mukana. Juha Aululla on ollut mallina oma isä.
– Siellä se nyt Porin Nesteellä istuu vanhojen miesten parlamentissa, aina ollut kyynärpäitä myöten autonrasvassa mutta sellainen auttamaan taipuvainen. Aina ehtii, milloin joku tarvitsee. Ei ole oppinut sanomaan ei.
Samanlaista huolenpitoa on ilmaantunut samassa talossa asumisen myötä myös Ilkka Hanskin ja Juha Aulun välille.
– Ei paljon tarvitse sanoa, kun toinen jo näkee, miten menee. Mutta toisaalta voi sanoa, jos siltä tuntuu, Hanski sanoo.
– Ja aina on apu lähellä. Ei ehdi pyytääkään, kun toinen on jo käsi ojossa.
Isät & lapset -ryhmässä tykätään myös soitella.
Paikka jutella ja puhua myös pinnan alta
Onko isistä jakamaan myös henkistä kuormaa?
– Kun itsensä kanssa puhuu, hakee aina vain sen huonomman vaihtoehdon, Juha Aulu sanoo.
– Toisen kanssa löytää helpommin sen paremman.
Eivätkä miesten puheet pelkkään autonrasvaan jää, vaikka varmasti miehet puhuvat eri tavalla kuin naiset. Epäonnistumista on vaikea myöntää. Kovassa paikassa alkaa pelottaa, että menettää kasvonsa. Ei tee mieli itselleenkään myöntää, ettei kaikki ole niin kuin pitää tai haluaisi.
– Siinä pitäisi jokaisella olla joku, johon luottaa, sanoo Ilkka Hanski.
Kun terapiat tarjoavat vain väliaikaisen avun, pitäisi olla paikkoja, joissa tutustua toisiin ja päästä puhumaan myös pinnan alta.
– Me ollaan Juhan kanssa toistemme psykiatreja. Minun suvussani naiset ovat olleet vahvoja, me miehet, no…, Hanski sanoo.
– Ei sinulle yhtään huonosti ole käynyt, kun istut siinä, kuittaa Aulu.
Isät & lapset -ryhmä viettää 4.12. kello 18–20 pikkujoulua kerhotilassa, Siltasaarenkatu 28.
Muita isäjuttuja
Faijaneuvola
Perhekerho ilman lapsia. Se neuvola, missä kysytään, miten faija jaksaa. Perhearjen ilojen ja taakkojen jakamista muiden faijojen kanssa mukavan tekemisen lomassa.
Maksuttomat illat järjestää Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, ja ne on tarkoitettu kaikille isille.
Lisätietoja: Erne Hakala, erne.hakala@evl.fi ja 050 331 7274 ja bit.ly/faijaneuvola.
Isien perhekerho
Koillis-Helsingin isäjengi kokoontuu lapsineen joka tiistai klo 9.30–11.30 Malmin Varustamolla, Pekanraitti 16. Elämäntilanteet vaihtelevat, mutta isyys yhdistää. Isien perhekerhossa tarjoillaan vertaistukea rennossa ja katsomusvapaassa ympäristössä. Klo 11 alkaen Varustamon Waste & Feast -ravintolassa on mahdollisuus syödä lounasta erittäin kilpailukykyiseen hintaan.
Lisätietoa: Aleksi Vainikka, aleksi.vainikka@evl.fi, 044 284 4593, @pastorivainikka
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lapsen kasvatuksessa Windows95Man ei toteuta No Rules -euroviisuhittinsä ohjetta: ”Haluan olla leikkivä isä, mutta elämä ei saa olla vapaata kaaosta”
Hyvä elämäSuomen tämänvuotinen euroviisuedustaja Windows95man eli Teemu Keisteri pyrkii asettamaan lapselleen säännöt, joiden sisällä voi leikkiä ja touhuta mielin määrin.
