1-vuotiaat Viola ja Vanessa innostuivat duplolegoista. Munkkivuoren kirkolla vauvakerhossa menossa mukana: Auroora Kiiski Touizrar ja Eva-vauva (vas.), Miika Hautala ja Viola-taapero (etualalla), Maria Romppainen ja Hugo sekä Jannica Wuoma ja Vanessa.
”Henkireikä ja vauvavuoden pelastus” – Pienten lasten vanhemmat saavat seurakunnan kerhoista tärkeää vertaistukea
Vauvaperheille suunnatuissa ryhmissä syntyy parhaimmillaan pitkiä ystävyyssuhteita. Leena Eronen on ohjannut erilasia vauvakerhoja jo 18 vuotta.
Söpöysyliannostuksen vaara! Munkkivuoren seurakuntatalon Saari-kerhotilaan on kokoontunut kymmenen 0–1-vuotiasta vauvaa – ja tietysti myös heidän huoltajansa, tällä kertaa yhdeksän äitiä ja yksi isä. Kohta alkaa Leena Erosen ohjaama avoin Vauvakerho, joka on tarkoitettu alle vuoden ikäisten lasten vanhemmille ja lasta odottaville.
Paikalle saapuneet vanhemmat tervehtivät hymyillen toisiaan. Osa vauvoista köllöttelee lattialla vilttien päällä, muutama ruokailee äitinsä sylissä ja vikkelimmät konttailevat jo ympäri tilaa. Sitten asetutaan yhteiseen alkupiiriin. Kaikki vauvat ja vanhemmat toivotetaan etunimiltä tervetulleiksi, minkä jälkeen Eronen kyselee vanhempien kuulumiset.
Yhdessä jutellaan siitä, miten vanhemmat jaksavat ja miten yöt ovat vauvan kanssa sujuneet. Ryhmässä puhutaan myös siitä, onko vanhemmilla tukiverkostoa, tai miten parisuhteissa menee. Kävijöiden kesken on sovittu, että luottamuksellisesti jaetuista asioista ei kerrota eteenpäin muille.
Leena Eroselle on tärkeää rakentaa turvallista ilmapiiriä.
– Haluan, että perheet voivat hyvin.
Hän on koulutukseltaan lastentarhanopettaja, joka on ohjannut erilaisia pienten lasten vanhemmille tarkoitettuja kerhoja jo 18 vuotta.
– Tiedän, millaista arki pienen vauvan kanssa voi olla. Täällä itketään ja nauretaan, voidaan vapaasti tuulettaa tunteita ja ajatuksia.
Leena Erosen mielestä on tärkeää panostaa perheiden ja pienten lasten vanhempien hyvinvointiin.
Vertaistuki ja yhteisö auttavat jaksamaan
Alkupiirin jälkeen vauvakerhossa alkaa vapaamuotoisempi seurustelu. Vanhemmat juttelevat keskenään. Yksi juuri kävelemään oppinut 1-vuotias lähtee vaappuvin askelin tutustumaan kirjahyllyn tarjontaan ja vetää hujauksessa lattialle kaikki alahyllyn opukset.
Seuraavassa hetkessä huoneen toisella puolen kaatuu kahvikuppi, mutta rennossa tunnelmassa sellainen ei haittaa. Vanhemmat katsovat toisiaan huvittuneina, ymmärtäväisesti. Kaikki aikuiset kerhossa tietävät, millaista elämä tämän ikäisten kanssa on.
Marianne Kantonen ja Robin (vas.) sekä Kristiina Ruotsalainen ja Eliel nauttivat vauvakerhosta.
Avoin ryhmätoiminta mahdollistaa vertaistuen vanhempien kesken.
– Minulle tämä kerho on ollut henkireikä, sanoo Jannica Wuoma, joka on tullut paikalle kolmannen lapsensa, juuri vuoden täyttäneen Vanessa-kuopuksensa kanssa.
– Kun esikoisemme syntyi vuonna 2018, ajattelin, että kirkon palvelut eivät ole meitä varten. Jäin kuitenkin heti koukkuun ensimmäisen kerran jälkeen.
Tuoreena äitinä hän sai kerhosta vertaistukea sekä ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.
– Hyvän ensikokemuksen jälkeen kerhoon on ollut mielekästä palata seuraavien lasten synnyttyä, sanoo Wuoma.
– Tästä porukasta on muodostunut oma pieni yhteisönsä. Olen ystävystynyt täällä monien kanssa, kertoo puolestaan Miika Hautala, joka on käynyt kerhossa nyt vuoden ikäisen Violan kanssa siitä asti, kun Viola oli 3-viikkoinen.
Tällä kertaa Hautala sattuu olemaan ainoa paikalle saapunut isä, mutta yleensä heitä on ollut ryhmässä muutama.
– Kannustan lämpimästi kaikkia miehiä, joilla on pieni vauva, osallistumaan tämän tyyppisiin kerhoihin. Koen, että näistä saa valtavasti.
– Vauva-arjessa on ollut minulle kaikki ihan uutta ensimmäisen lapsen isänä, mutta kokeneemmilta oppii. Sukupuolesta riippumatta on tärkeää jakaa asioita. Itse olen ollut tosi aktiivinen isä ja hakenut tietoisesti erilaisia yhteisöjä, jotka auttavat jaksamaan vauva-arjessa.
Hautala toimii myös vapaaehtoisena vetäjänä Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekahvilassa.
Rosanne Korsbäck ja Jesper (vas.) sekä Anna Westerholm ja Jean.
Yhdessä nauretaan, itketään ja juhlitaan 1-vuotissynttäreitä
Vaikka Munkkiniemen seurakunnan kerho on tarkoitettu alle vuoden ikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen, kivan tunnelman ja tuttujen ihmisten takia monet perheet ovat halunneet jatkaa kerhossa käymistä vielä jonkin aikaa senkin jälkeen, kun lapsi on jo täyttänyt vuoden.
Viime aikoina kerhossa on juhlittu yhdessä useamman lapsen yksivuotissynttäreitä. Tällä kertaa onnittelulaulu kajautetaan Hugolle, Vanessalle, Seelalle ja Violalle.
Näiden kerhokonkareiden lisäksi paikalla on kaksi ensikertalaista. Toinen heistä on viisiviikkoinen Eva-vauva äitinsä Auroora Kiiski Touizrarin kanssa. Ohjaaja Leena Eronen kehottaa kokeneempia vanhempia jakamaan parhaat vinkkinsä tuoreille vanhemmille. Porukalla keskustellaan esimerkiksi siitä, millaisiin vaatteisiin vauva kannattaa talvella pukea.
Vaikka Munkkiniemen seurakunnan avoin vauvakerho pidetään remontin takia Munkkivuoren kirkon tiloissa vasta toista kertaa, kävijät ovat löytäneet paikalle hienosti. Leena Eronen on tyytyväinen. Melkein parinkymmenen vuoden kokemus vauvakerhojen ohjaamisesta on saanut hänet ymmärtämään, kuinka merkityksellistä on, että pikkulapsiperheitä tuetaan arjessa, ja kuinka tärkeää tämäntyyppinen avoin kerhotoiminta voi olla.
– Mieleenpainuvinta on ollut huomata, kuinka ryhmäni kautta tutustuneet perheet ovat saaneet tukea toisiltaan myös haasteellisissa elämäntilanteissa.
Loppupiirin ajaksi Leena Eronen sytyttää turvallisuussyistä led-kynttilä oikean sijaan.
Vuosien varrella Leena Erosen ohjaamissa vauvakerhoissa on käyty läpi suuria tunteita ja puhuttu vaikeistakin asioista.
– Esimerkiksi kaksi samaan aikaan avioeroprosessin läpikäynyttä pienen vauvan äitiä tutustui toisiinsa ryhmässäni. Äitien välille syntyi ystävyyssuhde, joka jatkuu edelleen, vaikka heidän lapsensa ovat jo ehtineet kasvaa melkein aikuisiksi, kertoo Eronen.
Sitten vauvat pääsevät kikatuskoneeseen, kun alkaa laululeikkituokio. Vauvat kiljahtelevat riemusta, kun heitä hyppyytetään sylissä. Kesken laulun vuoden vanha Hugo alkaa kävellä. Hän ottaa ensiaskeleitaan muovinen dinosaurus kädessään. Kaikki ihastelevat ja aplodeeraavat.
Viimeisenä on kerhon hengellinen osuus. Siihen osallistumisen voi jättää väliin, mikäli tällainen ei sovi omaan vakaumukseen tai ajatusmaailmaan. Turvallisuussyistä sytytetään led-kynttilä, kun yhdessä lauletaan vielä Jumalan kämmenellä ja rukoillaan lopuksi.
Vauvakerho maanantaisin klo 15.30–17 Munkkivuoren seurakuntatalolla, os. Raumantie 3. Tutustu Helsingin seurakuntien vauva- ja lapsiperheille suunnattuun toimintaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kommentti: Jokainen tarvitsee lähelleen verkoston, joka kannattelee
PuheenvuorotMoni pienen lapsen vanhempi rämpii läpi ruuhkavuosien ilman tukiverkkoja. On kuitenkin kohtuutonta joutua pärjäämään yksin. Meistä kaikista on kiinni, miten pienten lasten vanhemmat voivat.
