Käsi mukaan. Johanna Korhonen ja Mikko Koponen laulavat Anima meassa keskiaikaisia lauluja. Korhosen käsi kohoaa kuten rukoilevilla ihmisillä vanhojen saviruukkujen ja katakombien kuvissa.
Kallion kirkosta saa äkkilähdön keskiaikaan
Gregoriaaniset laulut täyttävät kirkon keskiviikkoiltana. Sarjassa käydään uskonnonharjoituksissa valtakirkon sisä- ja ulkopuolella.
https://www.youtube.com/watch?v=UT9eJ1Biyfg
Tuuli työntää katupölyt ja pakokaasut kasvoille harmaassa iltapäivässä. Katu täyttyy kiireisistä askelista. Jylhän Kallion kirkon ovella tervehtii romanikerjäläisen näköinen mies pahvimuki kädessään.
Sisällä istuu viitisentoista ihmistä, enimmäkseen keski-ikäisiä naisia. Ulkoilutakin tarrojen repiminen auki on kirkon voimakkain ääni.
On keskiviikko kello 17.50 ja menossa rukouslaulumeditaatio. ”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua Jumala”, laulaa edessä seisova nainen ponchossaan. Kirkkosalin ilma tuntuu hiekkaisen tuulen jälkeen raikkaalta. Luonnonvalo laskeutuu vedensinisen ja -vihreän alttarin yläpuolelta, keinovaloja ei juuri ole.
|
Johanna Korhonen ja Mikko Koponen laulavat Anima meassa keskiaikaisia lauluja. Korhosen käsi kohoaa kuten rukoilevilla ihmisillä vanhojen saviruukkujen ja katakombien kuvissa. |
Kolmekymppinen nainen juo kirkonpenkissä vesipullostaan ja painaa sitten päänsä käsien varaan. Hidas, holveissa viipyilevä psalmilaulu ja hiljaisuus vuorottelevat.
Kuudelta tilaisuus jatkuu Keskiaikaisena hiljaisena rukouslaulumessuna. Kirkonkellojen soiton päätyttyä penkeillä istuu noin 25 ihmistä, lähes kaikki yksin. Nuori pari nojailee toisiinsa takaosassa.
Nainen ponchossa esittäytyy. Hän on musiikkipedagogi Hilkka-Liisa Vuori, joka johtaa gregoriaanisia lauluja latinaksi ja suomeksi esittävää lauluryhmää Anima meaa. Lauluihin saa yhtyä. Ympäriltä kantautuu vaimeaa hyminää, mutta kirkon penkissä yskitään enemmän kuin lauletaan.
Papin saarna on lyhyt.
- Herra antaa meidän rauhassa levätä, kun on sen aika, lupaa kappalainen Eeva-Liisa Hurmerinta.
|
Ensimmäinen keskiaikainen rukouslaulumessu pidettiin Kallion kirkossa vuonna 1999. |
Viisi eturiviläistä nousee Vuoren ympärille. Ilman äänenvahvistimia laulavan Anima mean äänet kietoutuvat yhteen ja täyttävät keskiaikaisilla sävelmillään koko kirkkosalin. ”Jeesuksen” ja ”syntisen” ässät sihahtelevat.
Vuoren käsi liikkuu laulun mukana pehmeästi, mutta napakasti kuin käärme: kohoaa, käy rinnalla ja osoittaa vaihtuvat sävelkorkeudet. Tuulen riepottelema remonttimuovi ikkunan ulkopuolella näyttää lepattavan hetken samaan tahtiin.
Pappi julistaa synnit anteeksi annetuiksi ja lauluryhmä kajauttaa päälle täyteläisen, kaikuvan aamenen. Laulu ”hän pitää sinusta huolen” kääriytyy ympärille.
Kappalainen murtaa ehtoollisella tuoksuvaa, vasta leivottua vehnäleipää. Viinikarahvi kilahtelee pikareihin, kun hän kaataa niihin tummaa, makeaa juomaa. Keskiaikainen laulu jatkuu taustalla. Hetki tuntuu jatkumolta vuosituhantisten ehtoollisten ketjuun.
Messun päättyessä nuori pari jää kahdestaan istumaan tyhjään kirkkoon. Oven ulkopuolella kerjäläinen kerää yhä pahvimukiinsa omaa kolehtia.
Mikä messu?
Keskiaikainen hiljainen rukouslaulumessu on osa evankelisluterilaisen kirkon jumalanpalveluselämää. Siinä hiljennytään vanhojen gregoriaanisten laulujen avulla. Messuun kuuluu myös ehtoollinen. Ensimmäinen rukouslaulumessu pidettiin Kallion kirkossa vuonna 1999.
Rukouslaulumessua vietetään Kallion kirkossa keskiviikkoisin kello 18, paitsi kesä–heinäkuussa vain 3.6., 17.6., 1.7. ja 15.7. Rukouslaulumietiskely alkaa samassa paikassa puoli tuntia aikaisemmin. Rukouslaulua johtava Anima mea laulaa silloin meditatiivisesti vokaaleita ja Kyrie eleison -rukouksia.
Kuka tahansa pääsee laulamaan Anima meaan. Harjoitusten, laulukurssien ja retriittien aikataulut ovat täällä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keskiajan sävelet tarjoavat lepoa ja lohtua – meditatiivinen rukouslaulumessu on entistä mietiskelevämpi
Hengellisyys AjankohtaistaIkivanhat laulut, hiljaisuus ja levollisuus houkuttelevat ihmisiä Kallion kirkkoon joka keskiviikko.