null Kana viihtyy kaupungissakin

Kanat ovat helppohoitoisia ja lähes kaikkiruokaisia eläimiä. Asta Sjöberg käy kanalassa kahdesti päivässä.

Kanat ovat helppohoitoisia ja lähes kaikkiruokaisia eläimiä. Asta Sjöberg käy kanalassa kahdesti päivässä.

Kana viihtyy kaupungissakin

Asta Sjöbergin mielestä kanojen katselu tekee ihmiselle hyvää.

Kun Asta ja Harry Sjöberg parikymmentä vuotta sitten muuttivat Helsingin keskustasta vanhaan puutaloon Sotunkiin, Astan mielessä alkoi kyteä ajatus pienestä kanalasta.

– Meille tuli silloin ajolähtö. Asuimme yksiössä Kampissa, kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Kiinteistönvälittäjä kertoi myyntiin tulleesta omakotitalosta Vantaalla, tulimme katsomaan ja sillä tiellä olemme.

– Olin jo nuorempana haaveillut kanoista. Ehkä olen ollut edellisessä elämässäni kaltoinkohdeltu kana, Asta pohtii.

Meni kuitenkin vielä vuosia, ennen kuin unelma kävi todeksi. Siihen tarvittiin appiukkoa, joka lämpöeristi varastorakennuksen ja rakensi vanhan huussin tilalle kanalan. Vuonna 2007 se sai ensimmäiset asukkaat, kaksi kanaa ja kukon.

Maukkaita munia ja kukkoa viinissä

Kananomistajaksi pääseminen vaati vähän byrokratiaa ja itseopiskelua.

– Piti täyttää lupahakemus ja pyytää naapureilta suostumus siihen, että meille tulee kanoja ja kukko. Käsittääkseni lupa tarvittiin juuri kukon takia.

– Valmistauduin myös ostamalla Kanojen maailma -kirjan, jonka luin varmaan 50 kertaa, Asta muistelee.

Harry-puoliso suhtautui kananhankintaprojektiin neutraalin ymmärtäväisesti, mutta Jenna-tytär oli innoissaan, sillä kotiin ei ollut hankittu eläimiä hänen allergiansa vuoksi.

Nyt kanalassa asuu kahdeksan kanaa ja Sakke-kukko, joka on jo perheen kolmas.

– Kukko pitää välillä vaihtaa, ettei tule sisäsiittoisuutta, Asta perustelee.

Nykyistä suurempaa kanaparvea ei Sjöbergien ole mahdollista pitää ilman, että tulisi ahdasta. Joitakin tipuja on annettu pois ja muutamat kukonpojat ovat päätyneet niin sanotusti parempiin suihin.

– Meillä on syöty ihan oikeaa kukkoa viinissä, Harry Sjöberg tarkentaa.

Paksukuorisia ja maukkaita munia on riittänyt naapureille ja nyt jo kotoa muuttaneille lapsillekin jaettavaksi. Myös kanankakkaa on kertynyt ja ruusupuskat ovat kukoistaneet. Kanojen katselu on osoittautunut suorastaan terapeuttiseksi.

– Aivan kuin käynnissä olisi rauhoittava luontodokumentti. Uskon, että kanojen katseleminen tekee ihmiselle hyvää, Asta sanoo.

Uteliaita ja puuhakkaita

Koko pitkän ja kylmän talven kanat ovat olleet kanalassa, jossa niillä on turvepehkua lattialla, pari ortta ja neljä pesää. Ikkunasta kajastaa valoa, joka määrittää kanojen päivärytmin. Talvella kanalassa nukutaan pitkiä yöunia, kesällä ollaan paljon hereillä.

Kun lämpötilat vaihtuvat plussan puolelle, kanat pääsevät ulkoilemaan. Asta ja Harry Sjöbergin kanat ovat suomalaisia maatiaisia, niin sanottua Alhon kantaa, joka kestää hyvin viileämpääkin säätä.

– Kanamme ovat olleet myös hyvin terveitä. Eläinlääkäriä ei ole tarvittu, kertoo Asta.

Pihalla kanat kuopsuttavat, kylpevät ja syövät isäntäparin onneksi myös etanoita ja kaikenlaisia ötököitä.

– Ei voi sanoa, että ne olisivat erityisen fiksuja, mutta uteliaita ne ovat. Niistä näkee, että niiden aivot askartelevat koko ajan. Virikejuttuja pitää keksiä, sanoo Asta.

– Kanat tosiaan ovat uteliaita. Kun menee ulos, ne tulevat lähelle kyttäämään, että mitäs nyt tapahtuu, Harry kuvaa.

Kun Sjöbergit ovat sivusta seuranneet, kuinka touhukkaita ja uteliaita kanat ovat, ajatus häkkikanaloista on alkanut tuntua entistä pahemmalta.

– Jos ne eivät ole eläinrääkkäystä, niin mikä sitten? kysyy Asta.

Vanhin ensin

Arvojärjestyksestä kanat ovat tarkkoja. Jos joku yrittää siitä poiketa, se palautetaan nopeasti ruotuun. Lauman johtaja on kanoista vanhin. Tipujen puolta pitää kunkin oma emo.

– Tappeluja ei kuitenkaan tule, kun kanoilla on riittävästi tilaa väistää korkeampiarvoista, Asta sanoo.

Kukon tehtävä on jatkaa kanojen sukua ja toimia jonkinlaisena tiedonvälittäjänä.

– Kun esimerkiksi vaara uhkaa, se ilmoittaa rouville, että nyt valppaina. Kukko tuo myös levollisuutta laumaan, Harry kertoo.

Viime vuodenvaihteen tietämillä taloon tullutta Sakke-kukkoa Sjöbergit kuvailevat herrasmieheksi. Se ei hosu eikä ahnehdi ruoka-aikaan ja antaa kanojen ottaa herkkupaloja vaikka suoraan nokastaan. Se, kuka kanoista saa eniten kukon huomiota, vaihtelee.

– Kanojen niskasta ja selästä näkee, kenellä niistä on ollut eniten kukko reppuselässään, Asta kertoo.

Kotieläiminä kanat ovat helppohoitoisia. Niitä pitää käydä katsomassa aamulla ja illalla, ruokkia ja antaa vettä, mutta sen kummempaa ne eivät vaadi. Syötäväksi niille kelpaa melkein mikä tahansa, valmis kananruokaseos, puuronjämät, munankuoret ja monet muut ruoantähteet. Onnelliset kanat tekevät myös ihmiset tyytyväiseksi.

– On siinä vaan oma viehätyksensä, kun voi kokea olevansa kanalandian diktaattori, antaa niille hyvät olot elää, Asta summaa.

Kukko symboloi valveillaoloa

Kanoihin, kukkoihin ja muniin on kautta aikojen liittynyt paljon symboliikkaa.

Kanaa on pidetty äidillisyyden ja kärsivällisyyden vertauskuvana. Myös Jeesus käytti opetuksessaan kanaa esimerkkinä huolehtivaisesta olennosta. Toisaalta kanaan on liitetty myös negatiivisia mielleyhtymiä: naisen kuvaaminen tyhmäksi kuin kana on tuttu vertaus monessa kielessä.

Kukko puolestaan on ollut muun muassa irstailun ja riidanhaluisuuden vertauskuva. Kristillisessä symboliikassa kukko viittaa Pietariin, joka kielsi Jeesuksen kolmesti ennen kuin kukko ehti kiekua. Näin kukosta on tullut kieltämisen ja valveilla olemisen symboli.

Muna on yleinen hedelmällisyyden, uuden elämän ja luomisen symboli. Esimerkiksi germaanit siunasivat ja hautasivat munia maahan lisätäkseen sen hedelmällisyyttä.

Varhaiskristityt ajattelivat, että muna on hyvä vertauskuva uudesta elämästä. Uusi elämä on siinä vielä salassa, mutta siitä voi saada jo aavistuksen.

Erään legendan mukaan Maria Magdalena vei keisari Tiberiukselle kananmunia lahjaksi kertoessaan tälle Jeesuksen ylösnousemuksesta. Keisari väitti, että ylösnousemus on yhtä mahdotonta kuin valkoisten munien muuttuminen punaisiksi. Sillä hetkellä Maria Magdalenan tuomat munat muuttuivat punaisiksi.

Pääsiäismunien maalaaminen on yleinen kristillinen tapa. Munat ja pääsiäinen liittyvät toisiinsa myös käytännön syistä: paastonaikana ei ollut tapana syödä munia, joten kun paasto pääsiäisenä päättyi, munia oli yllin kyllin syötäväksi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: