Reijo Pajamo kertoo Runebergin virsistä Rekolassa. Tilaisuudessa myös lauletaan ja nautitaan runebergintorttukahvit.
Kansallisrunoilijan virsiä
Reijo Pajamon mielestä kansallisrunoilija Runeberg oli myös kelpo virsinikkari.
Johan Ludvig Runebergista tulevat monelle mieleen ensimmäisenä runebergintorttu, runot ja Maamme-laulu. Mutta aivan yhtä hyvin hänestä voisivat tulla mieleen virret.
Professori Reijo Pajamo pitää Runebergia taitavana virsien kirjoittajana, ja Pajamo jos kuka tuntee suomalaisen kirkkomusiikin tekijät, esittäjät ja tarinat. Onhan hän muun muassa kouluttanut kanttoreita, toiminut virsikirjakomiteassa ja tutkinut suomalaista virsi- ja veisuuperinnettä.
Pajamon mukaan Runeberg olisi aivan hyvin voinut myös säveltää virtensä.
— Hän sävelsi Maamme-laulunkin ennen Fredrik Paciusta, mutta se sävelmä ei jäänyt elämään, vaikka oli hieno, Pajamo harmittelee.
Runebergin virret sopivat Pajamon mielestä mainiosti myös nykyaikaan.
— Runebergin virsiä ei ole tarvinnut modernisoida. Ne ovat kestäneet hyvin aikaa. Niissä on myös hyvät sävellykset, ja virsihän elää sävelmänsä varassa, Pajamo arvioi.
Kritiikkiä aikalaisilta
Runebergin eläessä 1800-luvulla uusille virsille oli selvä tilaus, sillä kansallisuusaate nousi ja käytössä olevat virret olivat enimmäkseen saksalaista tai ruotsalaista alkuperää. Runeberg innostui virsien kirjoittamisesta, kun häntä pyydettiin virsikirjaa uudistavaan ruotsinkieliseen komiteaan vuonna 1853.
Virret tempaisivat Runebergin niin vahvasti mukaansa, että Vänrikki Stoolin tarinoiden toinen osa jäi häneltä kesken. Virsiä syntyi kuutisenkymmentä. Runeberg julkaisi jopa oman virsikirjaehdotuksensa, joka kuitenkin torjuttiin.
— Ruotsinkielinen komitea suhtautui siihen tylysti. Mutta niinhän se usein on, että omankielisiä kritisoidaan. Ihmeteltiin, miten Runebergin kaltainen maallinen runoilija sopii virsien kirjoittajaksi, hän kun ei ollut mikään pappismies, Pajamo kertoo.
Monien aikalaisten kritiikki oli kovaa. Esimerkiksi runoilija ja pappi Lars Stenbäck kommentoi Runebergin virttä Taivaat kaikki valtiaansa kauniiksi ja komeaksi, mutta ”jääkylmäksi”.
Moderneja ajatuksia
Nykyisessä virsikirjassamme Runebergin virsiä on 15. Tunnetuimpia niistä ovat Mä silmät luon ylös taivaaseen, Sun kätes Herra voimakkaan ja On meillä aarre verraton. Runebergille tärkeitä aiheita olivat luonto, isänmaallisuus ja Jumalan sanan arvokkuus.
— Virsistä välittyy myös se, että Runebergin ajatus lähimmäisestä oli hyvin moderni, aivan kuten Jeesuksellakin. Esimerkiksi virren Ken on mun lähimmäiseni tekstistä käy ilmi, että jokainen auringon alla voi olla meille lähimmäinen ihonväriin, uskontoon tai muuhun katsomatta. Vuonna 1857 se ei ollut mitenkään itsestään selvä ajattelutapa, eihän Suomen Lähetysseuraakaan ollut vielä perustettu, Pajamo muistuttaa.
Runeberg kirjoitti ruotsiksi. Erityisen hienona suomennoksena Pajamo pitää Alpo Noposen käännöstä On meillä aarre verraton -virrestä vuodelta 1906.
— Siinä lauletaan ”Kuin uimalintu ulappaa sinistä siivin viiltää, se sulkansa niin puhdistaa, sen kirkkaat siivet kiiltää”. Siinä on varmasti virsikirjan kauneimpia luontovertauksia.
Runebergin torttu ja virsi -tilaisuus
su 6.2. klo 17 Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa. Ohjelma-kahviliput 5–10 e Yhteisvastuun hyväksi.
Jaa tämä artikkeli: