Kasvavien kirkkojen seurakuntalaiset lukevat ahkerasti Raamattua ja rukoilevat paljon jäsenkadosta kärsivien kirkkojen jäseniin verrattuna. Kuva: Thinkstock.
Kasvavilla kirkoilla on konservatiivinen teologia, väittää kanadalaistutkimus
Kanadalainen tutkimus selvitti, minkälaisten kirkkojen jäsenmäärä kasvaa ja millaisten kutistuu. Kirkon tutkimuskeskuksen vs. johtaja Kimmo Ketolan mukaan tulokset eivät ole yksiselitteisiä.
Protestanttiset kirkot, jotka ovat teologisesti konservatiivisia ja tulkitsevat Raamattua kirjaimellisesti, kasvavat nopeammin kuin kirkot, joiden teologia on liberaalia. Tällaiseen johtopäätökseen tulee Kanadassa tehty tutkimusartikkeli, joka julkaistiin joulukuussa Review of Religious Research -tiedejulkaisussa. The Guardian -lehti kertoi tutkimuksen tuloksista marraskuussa.
Kanadan Ontariossa tehty viisivuotinen tutkimus kartoitti papiston ja seurakuntalaisten uskomuksia ja toimintatapoja sekä kasvavissa että kutistuvissa ja laskevista osallistumisluvuista kärsivissä protestanttikirkoissa.
Tutkimuksen mukaan kasvavissa kirkoissa pitäydyttiin muita kirkkoja useammin perinteisiin kristillisiin uskomuksiin kuten siihen, että Jeesus nousi ruumiillisesti kuolleista ja Jumala vastaa rukouksiin tekemällä ihmeitä. Kasvavien kirkkojen papisto ja seurakuntalaiset lukevat ahkerasti Raamattua ja rukoilevat paljon jäsenkadosta kärsivien kirkkojen jäseniin verrattuna.
Tutkimus kiinnittää huomiota myös siihen, että kasvavissa seurakunnissa jumalanpalveluksien lauluja säestettiin useammin nykyaikaisilla soittimilla kuten rummuilla ja kitaralla. Kutistuvissa kirkoissa turvauduttiin enemmän perinteisiin muotoihin kuten urkuihin ja kuorolauluun.
Kirkon kasvua ennustavat tutkimuksen mukaan aktiivinen nuorisotyö sekä seurakuntalaisten matalampi keski-ikä. Sen sijaan seurakuntalaisten korkea ikä ja kirkon sisäinen konflikti näyttäisivät ennakoivan jäsenkatoa.
Tieteellinen kiistakysymys
Kanadalaistutkimuksen mukaan teologisen konservatiivisuuden ja kirkon kasvun välinen yhteys oli tilastollisesti merkittävä. Kirkon tutkimuskeskuksen vs. johtaja Kimmo Ketola huomauttaa kuitenkin, että uskontotutkimus ei ole saavuttanut yksimielisyyttä siitä, vaikuttaako teologinen linja kirkon kasvuun tai jäsenkatoon.
”Tuossa on totta toinen puoli, mutta uutisoinnista on helppo vetää vääriä johtopäätöksiä. Kyse on tieteellisestä kiistakysymyksestä, johon ei ole saatu yksiselitteistä vastausta”, Ketola sanoo.
Ketolan mukaan myös ne tutkijat, jotka ovat samaa mieltä siitä, että konservatiiviset kirkot ovat pääsääntöisesti kasvavia, ovat esittäneet kasvun syistä erilaisia selityksiä.
”Osa tutkijoista korostaa sitä, että konservatiivisissa kirkoissa elämäntapojen vaativuus lisää seurakuntalaisten sitoutumista. Osa puolestaan näkee itse konservatiivisissa opeissa paremmat edellytykset kasvulle.”
Sopiva jännite vahvistaa jäsenyyttä
Ketola nostaa kanadalaistutkimuksen rinnalle Rodney Starkin ja Roger Finken tutkimuksen, jossa riippumattomat teologian asiantuntijat luokittelivat kaikki Yhdysvaltojen kirkkokunnat kuusiportaisella asteikolla äärivaativista ääriliberaaleihin.
Sitten katsottiin, minkälaisiin kirkkokuntiin kristillisten yhteisöjen jäsenet jakautuvat.
Jakauma noudatteli Ketolan mukaan Gaussin käyrää: suurimman jäsenmäärän keräsivät keskilinjan konservatiiviset (35 %) ja maltilliset kirkot (32 %.). Tiukemman linjan konservatiiviset kirkkokunnat keräsivät 13 prosenttia ja liberaalit kirkot vastaavasti 18 prosenttia.
Äärivaativiin konservatiivisiin kirkkoihin kuului vain yksi prosentti kristillisten yhteisöjen jäsenistä. Samoin ääriliberaaleihin kirkkoihin kuului vain yksi sadasta.
Ketolan mukaan tutkimuksesta voidaan päätellä, että jäsenluvuiltaan parhaiten menestyvillä kirkkokunnilla on "optimaalinen jännite" suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. ”Tai toisin ilmaisten ne ovat konservatiivisuus–liberaalisuus -akselilla suotuisassa kohdassa.”
Ketola arvioi, että maissa, joissa monet kirkot kilpailevat jäsenistä, todennäköisimpiä kasvajia ovat pienet kirkkokunnat, joilla on selkeä kohderyhmä ja sanoma.
"Sen sijaan suuri kirkko, joka yrittää pitää kiinni koko ajan moninaisemmaksi kasvavasta jäsenkunnastaan, on vaikeuksissa."
Rodney Starkin ja Roger Finken tutkimus selvitti, kuinka konservatiivisiin tai liberaaleihin kirkkoihin amerikkalaiset kuuluvat. Grafiikka: Jere Huttunen
Konservatiivien menestystä selittää varmuus
Kanadalaista tutkimusta johtanut David Haskell selittää tutkimusryhmänsä tuloksia The Guardianissa sillä, että konservatiiviset kristityt ovat vakuuttuneita uskonsa tuomista hyödyistä kuten pelastuksesta ja elämänmuutoksesta.
Siksi he ovat motivoituneita kutsumaan perheenjäseniä, ystäviä ja tuttavia osallistumaan kirkkonsa tilaisuuksiin. Haskellin mukaan halu tavoittaa ulkopuolisia ajaa konservatiivikristityt myös kehittämään innovatiivisesti jumalanpalvelustensa tyyliä ja sisältöä.
Ketola pitää todennäköisenä, että tutkimuksissa havaittua konservatiivisten kirkkojen menestystä selittää teologian sijasta muu taustatekijä, kuten selkeä identiteetti ja tehtävä.
Ketola huomauttaa, että suomalaisessa kirkollisessa kentässä toimii kourallinen konservatiivisia luterilaisia yhteisöjä, jotka ovat pääsääntöisesti kutistuneet. Protestanttisten vähemmistökirkkojen joukossa ainoa kotimainen menestystarina ovat olleet helluntailaiset ja karismaattiset yhteisöt.
”Tämä viittaa siihen, että konservatiivisuus ei ole niinkään avain menestykseen, vaan vahva kokemuksellisuus", Ketola sanoo.
Kasvavan kirkon neljä pointtia
Kimmo Ketolan mukaan kasvavilla kirkoilla on sanoma ja tehtävä, joka on selkeä, muista erottuva ja motivoiva, mutta samalla mahdollisimman laajan joukon hyväksyttävissä. Sellaisen muotoileminen ei ole välttämättä helppo tehtävä.
"Äärimmäinen liberaalisuus, jossa yhteisön erityisyys katoaa kokonaan, ei vedä ihmisiä mukaan eikä motivoi jäseniä vaikuttamaan keneenkään. Mutta yhtä heikot mahdollisuudet menestyä on liiallisella konservatiivisuudella, jonka vain hyvin pieni joukko suostuu omaksumaan."
Kasvava kirkko tarjoaa myös seurakuntalaisille uskonnollisia kokemuksia ja motivoi heitä vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan omista arvoistaan käsin.
Kanadalaistutkimuksesta Ketola poimii vielä yhden havainnon: useimmat kasvavat kirkot pyrkivät tavoittamaan ihmisiä vakiintuneen kävijäkunnan ulkopuolelta.
"On selvää, että vahva kristillinen vakaumus edesauttaa tässä. Mutta niin auttavat myös jäsensegmentoinnin kaltaiset modernit työkalut, joita seurakunnilla on nykyisin käytettävissä", Ketola sanoo.
Luterilaiset konservatiivikirkot Suomessa
Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko (perustettu 1923): noin 300 jäsentä.
Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto (perustettu 1928): noin 500 jäsentä.
Luterilainen Sanan Yhdyskunta (perustettu 1983): noin 200 jäsentä.
Luterilainen Ristin Seurakunta (perustettu 1999): noin parikymmentä jäsentä.
Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko (perustettu 2002): noin parikymmentä jäsentä.
Suomen evankelis-luterilainen lähetyshiippakunta (perustettu 2013): jäseniä noin 1 800. Lähetyshiippakunnan jumalanpalvelusyhteisöt toimivat yhdistyspohjaisesti, eli niiden jäsenistö koostuu todennäköisesti valtaosin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvista.
(Lähde: Kirkon tutkimuskeskus)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tutkimustieto vei mormonit kriisiin, jossa järki ja usko törmäävät
AjankohtaistaMormonien nettisukupolvi on löytänyt uskontonsa syntyvaiheisiin liittyvän tutkimustiedon. Nyt nuoret esittävät kysymyksiä kirkon johtajien rehellisyydestä.