— Ikääntyminen ei merkitse kauneuden katoamista. Parhaimmillaan ihminen kypsyy vanhetessaan iloisemmaksi ja armahtavammaksi, sanoo kampaaja Pirjo Riivari.
Kauneus on eheyttä
Pirjo Riivarin, 53, pieni kyläkampaamo sijaitsee Helsingin pitäjän kirkonkylässä. Uusvanhassa omakotitalossa on Pirjon, hänen puolisonsa Jukan ja Roosa-koiran koti. Keskellä taloa on pieni kampaamo, jonka katosta roikkuu kristallikruunu. Sakset on asetettu liinan päälle pienelle hopeanväriselle tarjottimelle.
Nuorena kaksi kehonrakennuksen MM-mitalia saavuttaneen Pirjon käsitys kauneudesta on vuosien varrella muuttunut.
— Aikaisemmin kauneus merkitsi minulle enemmän ulkoisia asioita. Nykyään ajattelen kauneuden olevan ihmisen sisäistä eheyttä ja sen etsimistä.
Kaunista tyhjästä nyhjäisten
Pirjon ollessa 10-vuotias hänen lapsuudenperheensä asui Kemijoen rannalla. Tuolloin äiti teki Pirjolle kevätjuhlamekon vanhasta lakanasta. Äiti leikkasi lakanasta pitsireunan irti ja värjäsi kankaan sipulivedessä. Värjätystä kankaasta hän ompeli tyttärelleen mekon. Mekon hihoihin äiti ompeli lakanan valkoista reunapitsiä.
Nykyisin Pirjo myy kampaajan työnsä ohessa sisustustuotteita ja stailaa ihmisten koteja. Hänen mukaansa kaunis koti luo levollisuutta.
— Levollisuus on tärkeää, sillä silloin on helpompi keskittyä ympärillä oleviin ihmisiin ja jakaa heille rakkautta.
— Pyrin tekemään kodeista kauniita käyttäen mahdollisimman paljon niissä jo olevia huonekaluja ja tavaroita. Teen kaunista tavallaan tyhjästä nyhjäisten. Uskon, että olen perinyt sen taidon äidiltäni, Pirjo kertoo.
Kehonrakennus
sopi rääkkiurheilijalle
Lapsena Pirjo oli kova urheilemaan, hiihtämään ja juoksemaan. 19-vuotiaana hän oli opiskelemassa kieltä Englannissa. Siellä hän näki kehonrakentajia esitteleviä lehtiä.
— Kehonrakentajien vartalot olivat minusta kauniita. Innostuin lajista.
Kehonrakennus oli rankka laji, mutta se sopi Pirjolle, joka oli ”rääkkiurheilija”. Vuosina 1982 ja 1983 Pirjo voitti kehonrakennuksen naisten MM-hopeaa. Kolmannet MM-kilpailut hän jätti väliin sairastumisen vuoksi.
Vuonna 1986 Pirjoa pyydettiin kehonrakennuksen ammattilaiseksi. Pyyntö tuli samana päivänä, jolloin hän sai tietää olevansa raskaana.
Oman Jessica-tyttärensä ja kahden bonustyttärensä ansiosta Pirjo on päässyt kurkistamaan nykypäivän nuorten naisten elämään. Häntä huolestuttavat nuoria naisia ympäröivät ulkonäköpaineet.
— Terve itsestään huolehtiminen on tärkeää. Liika ulkonäkökeskeisyys on kuitenkin huolestuttavaa. On surullista jos on kaunis kroppa, mutta sielu on tyhjä.
Upeannäköisiä asiakkaita
Syksyllä 2008 Pirjo kirjoitti ylös viisi asiaa, joiden hän toivoi toteutuvan. Niitä olivat muun muassa rakkauden täyttämä parisuhde, oma pieni yritys sekä pitkä pöytä, jonka ympärille perhe ja ystävät, kaikki rakkaat ihmiset, kokoontuisivat syömään.
Takana oli kaksi eroon päätynyttä parisuhdetta ja vaikeita vaiheita. Pirjo kokee, että nelikymppisenä hän joutui aloittamaan elämänsä melkein nollilta.
— Käsittelin kuitenkin kokemaani. Päätin, että taakse jäänyt ei tekisi minusta katkeraa.
Nyt Pirjon ja Jukan kotona on pöytä, jonka ympärillä on neljätoista tuolia. Myös kaikki neljä muuta toivetta toteutuivat.
Pirjo ja Jukka avioituivat vuosi sitten kesällä. Sitä ennen Pirjo kävi rippikoulun ja liittyi kirkkoon. Pirjo kokee, että hänellä on aina ollut lapsenomainen yhteys yläkertaan. Rippikoulun hän suoritti käymällä keskusteluja tulevan vihkipappinsa kanssa.
Kampaajan työssä Pirjo haluaa saada asiakkaansa loistamaan. Se ei tarkoita, että asiakkaan päähän istutettaisiin väkisin viimeisimpien trendien mukainen kampaus.
— Haluan saada asiakkaan huomaamaan, miten upean näköinen hän on, ja olemaan ylpeä siitä, mitä hän on.
Pirjon mielestä ikääntyminen ei merkitse kauneuden katoamista. Paljon on kiinni siitä, miten ikääntymisen kantaa.
— Parhaimmillaan ihminen kypsyy vanhetessaan iloisemmaksi ja armahtavammaksi.
— Ihminen on henkinen, hengellinen ja fyysinen kokonaisuus. Sen olen oppinut. Kun nämä osa-alueet ovat tasapainossa, ihminen on kaunis, Pirjo sanoo.
Jaa tämä artikkeli: