Oranssi merkitsee muutosta. Luontojärjestöjen laatimalla kartalla oranssit alueet ovat nykyisiä viheralueita, jotka on yleiskaavaluonnoksessa osoitettu rakentamiseen. Östersundomille tehdään omaa kaavaa.
Kaupungin keuhkot typistyvät
Kipeästi kaivattua rakennusmaata löytyy Helsingin viheralueilta, etenkin metsistä.
Luontojärjestöt arvostelevat ankarasti Helsingin uutta yleiskaavaluonnosta sen vuoksi, että viheralueita varataan laajasti rakentamiseen.
– Kaava-alueella on nyt 5 100 hehtaaria metsää, mutta siitä 1 900 hehtaaria aiotaan kaavoittaa rakentamista varten. Se tarkoittaa yli kolmasosaa nykyisestä metsäpinta-alasta, havainnollistaa Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen (Helsy) puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Jarmo Nieminen (kok).
Toinen ongelma on luontojärjestöjen mielestä se, että luonnoksen kaavamääräykset ovat sitovuudeltaan eritasoisia. Asuntorakentamisen määräykset ovat sitovia eli oikeusvaikutteisia, kun taas viheralueita koskevat määräykset ovat joustavia.
– Miksi arvokkaat luontoalueet eivät voi olla kaavassa? Niitä koskevien määräysten pitäisi myös olla oikeusvaikutteisia, Nieminen vaatii.
Marraskuussa julkaistun yleiskaavaluonnoksen lähtökohtana on kasvuennuste, jonka mukaan vuonna 2050 Helsingissä asuu 250 000 ihmistä enemmän kuin nyt. Tämä pakottaa etsimään rakennuspaikkoja joka puolelta kaupunkia. Myös alempia ennusteita on esitetty. Viime vuonna Helsingin väkiluku kasvoi 8 900 hengellä.
Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton Uudenmaan piirit, Luonto-liitto, Helsy ja Tringa ry. saivat viime kesänä valmiiksi arvometsien kartoituksen. Maastotiedon keruu kesti vuosia. Jalkatyötä tekivät suojeluasiantuntija Keijo Savola Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiristä sekä Luonto-Liiton metsäasiantuntija Olli Manninen.
– Urakka tehtiin vapaaehtoistyönä omilla retkillä. Arvokkaita kohteita listasimme 214. Paria lukuunottamatta kävimme katsomassa niistä jokaista maastossa ja mietimme järkevän rajauksen, Savola kertoo.
Metsiä on luokiteltu valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin. Yllättävää kyllä, pääkaupungista löytyy jopa valtakunnallisesti arvokkaita metsiä.
– Niitä ovat ilman muuta Santahaminan eteläosan metsät. Siellä on laatua, lajistoa ja pinta-alaa, näkee Savola.
– On mielipidevyöhykettä, lasketaanko Villingin ja Meri-Rastilan länsirannan metsät maakunnallisesti vai valtakunnallisesti arvokkaiksi.
Veräjämäen metsät ovat hieno lehtokokonaisuus, maakunnallisesti arvokas mutta aliarvostettu. Kartanonmetsä Malminkartanossa kuuluu samaan luokkaan.
Yleiskaavaluonnoksen suurimmat ongelmat ovat Savolan mielestä Keskuspuiston alueella.
– Siellä on pöyristyttäviä hankkeita, muun muassa runsaasti lisärakentamista sekä useita kilometrejä pikaraitiotietä, joka pirstoisi alueen.
Toisaalta yleiskaavan visio perustuu ajatukseen Helsingistä raideliikenteen verkostokaupunkina.
Asuntoja tarvitaan joka tapauksessa lisää. Minne Helsingissä voisi rakentaa luontoarvoja tuhoamatta?
Keijo Savolan mielestä luontoarvojen osalta hyvää kaavaa ei voi saada millään.
– Yhtälö on mahdoton, mutta miten siitä saataisiin minimisiedettävä? Ainakin on katsottava viheralueiden laatua. Jos niiden määrä vähenee, säilyvien ekologisen laadun on oltava parempi. Siksi esitämme, että kaupunkiin perustetaan lisää suojelualueita ja luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä ”LUO-alueita”, esimerkiksi Munkkivuoren ja Tattariharjun metsät.
Siellä, missä rakennetaan, pitäisi tehdä kunnolla tiivistä, eikä harrastaa levittäytyvää tiivistämistä.
– Mahtavaa maankäytön jalostusta on esimerkiksi se, että Kannelmäen ostari puretaan ja tilalle rakennetaan kerrostaloja 6000 asukkalle. Ylöspäin pitäisi pystyä rakentamaan. Siellä on tilaa, sanoo Savola ja lupaa, ettei tule valittamaan yhdestäkään korkeasta rakennuksesta.
Myös Keski-Pasilan suunnitelmat kelpaavat luontoväelle.
Olemassa olevien asuinalueiden tiivistäminen herättää yleensä siellä jo asuvien vastustusta. Viimeksi katajanokkalaiset älähtivät suunnitelmista käyttää rannan parkkipaikka rakentamiseen. Myllypuron täydennysrakentamissuunnitelma, joka oli esillä kaupunkisuunnittelulautakunnassa viime viikolla, kirvoitti lukuisia kriittisiä mielipiteitä. Kukaan myllypurolainen ei kehunut tiivistämistä.
Savola ymmärtää sen. Ihminen kiintyy lähimaisemaansa. Eikä sellaista rakentamista olekaan, jossa joku ei kärsisi.
Kaupunkisuunnitteluvirasto on järjestänyt talven mittaan kaupunkilaisille useita keskustelutilaisuuksia yleiskaavaluonnoksesta, ja verkossa keskustelu jatkuu.
Yksi ongelma on kaavan karkeus. Se on pikselikartta, jossa yksi ruutu eli pikseli vastaa yhtä hehtaaria. Ruutu on väritetty ”pääasiallisen käyttötarkoituksen” mukaan (esimerkiksi kantakaupunki, erilaiset asuntovaltaiset alueet, toimitila-alue, viher- ja virkistysalue). Maastossa ruutu on 100 kertaa 100 metriä ja siinä voi olla sekä iso talo että metsänreunaa.
Eräässä helmikuun yleisötilaisuudessa yleiskaava-arkkitehti Marja Piimies muistutti, että yleiskaava mahdollistaa asioita, mutta kaikki siitä ei toteudu. Pikselikarttaa ei ole tarkoitettu tarkaksi, vaan se jättää väljyyttä asemakaavavaiheeseen.
Kaupunkilaiset saivat jättää kirjallisia mielipiteitä luonnoksesta viime perjantaihin asti. Niitä tuli Helsingin kaupungin kirjaamoon sadoittain.
www.yleiskaava.fi
www.helsinginmetsat.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rakentaminen uhkaa arvometsiä Nuuksion reunalla
Hyvä elämäLuontojärjestöt yrittävät suitsia arvokkaiden metsäalueiden rakentamista Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavaluonnoksessa.