Kaveriksi kelpaamattomat?
Moni maahanmuuttajataustainen nuori kohtaa nimittelyä ja syrjintää. Aikuiset sivuuttavat tämän usein normaalina nokitteluna.
Suomalaisnuoret ovat kansainvälisiä, kielitaitoisia ja suvaitsevaisia. Näin uskoi myös yhteiskuntatieteitten tohtori Anne-Mari Souto aloittaessaan väitöstutkimustaan monikulttuurisissa luokissa.
Souto kohtasi kuitenkin monia syrjittyjä maahanmuuttajataustaisia nuoria, rasistisesti ajattelevia oppilaita ja opettajia sekä kummallisia kirjoittamattomia sääntöjä. Maahanmuuttajaoppilaitten kanssa ystävystyneet hiphopparipojat leimattiin isänmaan pettureiksi, eikä maahanmuuttajataustaisten kanssa seurustelua hyväksytty.
Selkeän rasistisesti ajattelevien ja suvaitsevaisten nuorten lisäksi kouluissa oli suuri hiljainen enemmistö, joka seurasi toisten syrjintää sivusta.
— Nyt pitäisi saada se hiljainen enemmistö puuttumaan rasismiin, Souto vetoaa.
Anne-Mari Soudon Arkipäivän rasismi koulussa -tutkimuksessa (Nuorisoverkostotutkimus 2011) kuvataan elämää joensuulaisissa yläkouluissa 2000-luvun alussa. Sen jälkeen Suomi on monikulttuuristunut entisestään, mutta rasismi tuskin on ainakaan vähentynyt. Kun aikuiset ovat alkaneet taas laukoa rasistisia mielipiteitä, lapset ja nuoret seuraavat perässä.
— Vuoden 2010 Nuorisobarometrin mukaan yhä suurempi osa nuorista suhtautuu eri kulttuureihin mutkattomasti, mutta verrattuna viiden vuoden takaiseen tutkimukseen yleinen ilmapiiri on kiristynyt, Souto kertoo.
Kouluilta Souto kaipaa nyt jämerää otetta rasismin kitkemiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Erilaiset kulttuurit ja näkemykset voivat toki aiheuttaa yhteentörmäyksiä, mutta nimittely tai eristäminen ei ole mikään ratkaisu. Kulttuurieroista on voitava puhua.
— Nuoret kaipaavat aikuisten ja eri alojen ammattilaisten tukea erilaisuuden kohtaamisen. Siitä, että koulu on monikulttuurinen, ei automaattisesti rakennu suvaitsevaisuutta, Souto painottaa.
Rasismi ilmenee kouluissa ennakkoluuloina, nimittelynä ja joskus väkivaltanakin. Myös eristäminen on yleistä: maahanmuuttajataustaisille ei puhuta kuin pakon edessä tai he eivät kelpaa ystäviksi.
Rasismin kohteeksi joutuvat monenlaiset nuoret. Osa on muuttanut vanhempiensa kanssa muualta Suomeen, osa on Suomessa syntyneitä, mutta heidän vanhempansa tai isovanhempansa ovat maahanmuuttajia.
Osansa rasismista saavat myös ulkomailta adoptoidut ja vähemmistöt kuten suomenruotsalaiset ja romanit sekä nuoret, joiden toinen vanhempi on ulkomaalainen. Eikä kyse ole pelkästään ihonväristä tai siitä, kuinka kaukana suvun juuret ovat, sillä yksi syrjityimmistä ryhmistä ovat venäläistaustaiset nuoret.
— Kun puhutaan suhtautumisesta maahanmuuttajiin, puhutaan usein islamista ja erityisesti muslimitytöistä. Se on tärkeää, mutta Suomessa pitäisi keskustella laajemmin suhtautumisesta venäläisiin. Keskustelu on tarpeen jo senkin takia, että Venäjältä muuttaneita on niin paljon, Anne-Mari Souto sanoo.
Vieraillessaan kouluilla tutkijana ja kouluttajana Anne-Mari Souto on usein törmännyt väitteeseen ”ei meidän koulussa ole rasismia”. Souto suhtautuu väitteeseen varautuneesti jo senkin vuoksi, ettei kaikki rasismi suinkaan tule opettajien tietoon.
— On vaarallista sanoa, että meidän koulussa ei ole rasismia, sillä samalla kielletään yksittäisen oppilaan kokemus rasismista ja vaikeutetaan rasismista kertomista, Souto perustelee.
Myös rasismin vähättely kouluissa on yleistä. Rasismin ajatellaan olevan rasismia vasta, kun se äityy väkivallaksi. Nuorten rasismin taas ajatellaan olevan vain murrosikään kuuluva vaihe tai luontaista erilaisuuden pelkoa, jolle ei voi mitään.
Tyypillistä on myös maassa maan tavalla -ajattelu, joka monille tarkoittaa paljon muutakin kuin sitä, että maahanmuuttajien pitää kunnioittaa Suomen lakeja.
— Maassa maan tavalla -ajatteluun liittyy usein ajatus siitä, ettei mikään saisi muuttua eikä muista kulttuureista voida ottaa opiksi. Siinä myös saatetaan mieltää negatiiviset asiat kulttuuriin liittyviksi. Esimerkiksi maahanmuuttajaoppilaita käsketään olla riehumatta käytävällä, koska se on Suomessa kiellettyä, vaikka riehumisella ei olisi mitään tekemistä heidän kulttuurinsa kanssa ja riehuminen on yhtä tuomittavaa riippumatta siitä, millainen tausta oppilaalla on.
Rasismia torjuakseen moni koulu järjestää teemapäiviä, jolloin oppilaat saavat tuoda esiin omaa kulttuuriaan. Anne-Mari Souto pitää sitä hyvänä, mutta toivoo kouluilta myös syvällisempää keskustelua erilaisuudesta ja rasismista.
Rasismi pitäisi nähdä laajasti: siinä on kyse erilaisuuden sietämisestä, yhteisistä pelisäännöistä ja ihmisoikeuksista.
— Nuorilla on usein tarve kertoa kohtaamistaan kulttuurieroista. Olisi tärkeää, että aikuiset loisivat tilanteita, joissa näistä asioista voitaisiin keskustella.
Kenenkään ajatusmaailma ei ole kiveen kirjoitettu, vaan jokaisen kannattaa miettiä, mistä omat ennakkoluulot tai rasistiset ajatukset kumpuavat.
— Lapset ja nuoret ovat ympäristönsä tuotteita. Joskus he ajattelevat kuten ihmiset heidän ympärillään, mutta jotkut uskaltavat ajatella myös eri tavalla. Kaveriporukka, koti ja koulu — kaikki — voivat vaikuttaa ajatusmaailmaan, Souto uskoo.
Koivukylän koulun oppilaista lähes kolmasosalla on maahanmuuttajatausta. Silmämääräisen arvion perusteella näyttää kuitenkin siltä, että koulussa oppilaat valitsevan kaverinsa luonteen, eivät taustan perusteella. Koulun rehtori Heikki Hirvonen vahvistaa havainnon. — Ehkä me olemme sitten tehneet jotakin oikein. — Lapset ovat tottuneet monikulttuurisuuteen jo tarhassa, ei se enää yläkoulussa ole heille mikään iso juttu, Hirvonen sanoo. Rehtorin mukaan rasismia varmasti esiintyy koulussa jonkin verran, mutta tieto siitä kantautuu harvoin hänelle saakka. Hirvosen mielestä monikulttuurisuus näkyy koulun arjessa vain vähän. Selkeimmin se tulee esiin lukujärjestyksiä laatiessa, sillä suomea toisena kielenä opiskelevia on paljon ja koulussa opiskellaan monia eri uskontoja. — Koulumaailmassa tulee aika pian tietty värisokeus. Ei sitä tule paljoa pohdiskeltua, että oppilaat tulevat erilaisista kulttuureista. Mielestäni on kuitenkin tärkeää ymmärtää ja kunnioittaa kulttuurieroja. Enemmän kuin varsinaisessa opetustyössä kulttuurierot tulevat esiin, kun rehtori on yhteydessä lasten vanhempiin. Hirvosen mukaan maahanmuuttajavanhempien kanssa keskustellessa huomaa usein, että asioita tarkastellaan eri näkökulmista. — Silloin tajuaa, että toisista kulttuureista tietää liian vähän. — Pitäisi opiskella ja tiedostaa asioita enemmän, jo ihan senkin takia, että niitä voi sitten peilata omaan käytökseensä, Hirvonen sanoo. ”Koulussa en oo kohdannut rasismia, mutta meidän kadulla yksi naapuri haukkui usein mua ja mun kavereita apinoiksi, kun mä olin jotain 10. Se tuntui ärsyttävältä. Kerroin siitä kotona ja sitä miestä vastaan nostettiin syyte. Se taisi auttaa.” 13-vuotias poika, äiti kantasuomalainen ja isä afrikkalaistaustainen ”Ala-asteella mua nimiteltiin, olin silloin 11 vuotta. Se tapahtui yleensä välitunnilla. Mulla oli maahanmuuttajakavereita ja meitä kaikkia nimiteltiin. En mä kertonut siitä opettajille, koska en halunnut, että siitä tulee hirveä haloo ja toinen pakotetaan pyytämään anteeksi. Ei sille rasismille voi mitään.” 14-vuotias aasialaistaustainen tyttö ”Välitunneilla on joskus nimittelyä. Viime vuonna nimittelyä oli enemmän, mutta nyt se on vähentynyt. Mun mielestä maahanmuuttajat ei joudu koulussa olemaan vaan omassa porukassaan, vaan kaikki ovat yhdessä. Mutta tulee joskus jotkut mustat pojatkin haastamaan riitaa, enemmänkin se on niin päin. Jos koulussa joku näkee rasismia, ei siitä kukaan kerro, sillä kukaan ei halua olla se, joka kantelee. En varmaan menisi väliin, jos näkisin, että jotakin kiusataan, ainakaan, jos se on joku yksi vastaan viisi -tilanne.” 12-vuotias kantasuomalainen poika ”Kyllä täällä nimitellään, mutta yleensä ihan vaan läpällä, kutsutaan mustia somaleiksi ja turkkilaisia kebabeiksi. Mun mielestä meidän koulussa kaikki on silti kaikkien kavereita. Jos jotakin oppilasta nimitellään, opettajat sanoo yleensä, että mitäs te siinä haukutte. Mutta yleensä toisia nimitellään silloin, kun opettaja ei kuule.” 13-vuotias kantasuomalainen poika ”Mä oon vaihtanut koulua rasismin vuoksi. Olin ennen Vantaalla toisessa koulussa, mutta siellä mua nimiteltiin. Mulla oli kavereita, mutta kiusaajat nimittelivät mua, mitä vaan keksivätkin. Olisin toivonut, että opettajat olisivat lopettaneet sen jotenkin. Se kiusaaminen johtui kai siitä, että siellä koulussa ei ollut kauheesti ulkomaalaisia ja kaikki rasismi kohdistui lähinnä muhun.” 14-vuotias aasialaistaustainen tyttö ”Kerran yhtä poikaa haukuttiin neekeriksi välitunnilla. Sitten se tilanne vaan meni ohi, kaikki lähti pois. Ei me kerrottu siitä opettajille. Vaikka aika säännöllisesti koulussa nimitellään. Kai se rasismi syntyy siitä, että joku on erilainen. Kyllä mä uskaltaisin puuttua tollaseen, mutta en mä vaan jaksa, sitten pitäis joka välissä olla puuttumassa.” 14-vuotias kantasuomalainen poikaKoulussa tulee värisokeaksi
Jaa tämä artikkeli: