Käytettyjä huonekaluja
Sarjassa tarkastellaan 47-vuotiaan, osa-aikatyötä tekevän naisen ja hänen kahden kouluikäisen lapsensa arkea. Naisen nettopalkka on 900 euroa kuukaudessa, jonka lisäksi hän saa asumistukea ja lapsilisät.
”Muutimme syyskuussa nykyiseen kotiimme. Ennen asuimme vuokralla omakotitalossa, mutta siellä tuli putkirikko ja omistaja laittoi talon myyntiin. Lähetin kaupungille paperit saadaksemme uuden asunnon. Vuokra-asuntotarjouksia tuli, sillä minulla on luottotiedot kunnossa. Tiedot olivat palautuneet juuri kesäkuun alussa, joten aika hyvä ajoitus!
Kaupungin rivitalossamme vuokra on lähes 900 euroa kuussa. Onhan se paljon, vaikka saan asumistukea. Vuokran ja pakolliset menot olen saanut maksettua. Kerran tosin tuli valtava tasauslasku sähköstä, ja se piti hoitaa lastensuojelun kautta. Vähän aikaa sitten hajosi vain 1,5 vuotta vanha pyykinpesukone. Sen korjaus maksaisi 105 euroa! Onneksi on pyykkitupa.
Muutimme pienempään asuntoon ja toinen lapsi joutui luopumaan rummuistaan. Se on sääli. Lastenhuoneet ovat niin pienet, että niihin ei paljon muuta mahdu kuin sänky ja lipasto. Mutta lapsille on oltava omat huoneet, sillä he tarvitsevat omaa rauhaa. Toinen on erityislapsi. En kuitenkaan halunnut lähteä tutulta alueelta, sillä lapsilla on täällä koulu ja kaverit.
Meillä on euron telkkari ja olen ostanut rullaverhot tarjouksesta ja kellon kympillä. Tavarat ja huonekalut ovat Huuto.netistä, kirppiksiltä tai saatu jostain. Ylellisyydet ovat vähissä, mutta meillä on sauna. Siellä on ihana istua. Tiedän, että moni perhe unelmoi saunasta.
Kodissamme olevat tavarat eivät ole sellaisia, joita oikeasti haluaisin, mutta mitä siitä. Ei koti tule tavaroista, vaan ihan muista asioista. Turvani on jossain muualla. Nyt haluan pelkistetyn kodin. Tuntuu siltä, että kun olen luopunut jostakin minulle tärkeästä, olen saanut moninkertaisesti takaisin.”
Jaa tämä artikkeli: