”Vuonna 2016 julkaisin ensimmäisen EP:ni, ja ensi keväänä lähden 10-vuotiskiertueelle”, kertoo Ylva Haru.
Porvoon saaristossa käytyään Ylva Haru alkoi kirjoittaa tunnekielellään – ”Klovharun kokemus oli minulle kuin kartta syvemmälle biisien tekemisessä”
Lotta Jääskelä alias Ylva Haru haluan musiikkiinsa rauhaa ja pehmeää silittelyä.
Lotta Jääskelä oli käymässä Porvoon saaristossa. Hän nukkui ensimmäisen yönsä Tove Janssonin mökkisaarella Klovharussa.
Aamulla Jääskelä seisoi kalliorannalla ja katseli merta. Se alkoi soida. Hän kuuli musiikkia.
– Minä olin kuin jossain soundimaailmassa, en kuullut mitään selkeää kappaletta. Jonkin ajan kuluttua tipahdin sieltä takaisin normaaliolotilaan.
– Mietin, että mitä ikinä kuulemani oli, halusin löytää tai jotenkin tavoittaa sen. Halusin, että omassa musiikissani kuuluu se, mistä olin juuri tullut pois.
Jääskelä alkoi etsiä tietä sitä kohti.
Siitä on nyt neljätoista vuotta.
– Minulla oli jo suomenkielisiä biisiaihioita, joita aloin työstää. Klovharun kokemus oli minulle kuin kartta syvemmälle biisien tekemisessä.
Taiteilijanimi muotoutuu kaksiosaiseksi
Klovharu on Jääskelän mielestä maaginen paikka. Samalla reissulla hän löysi osan taiteilijanimeensä.
– Aluksi nimi oli vain ”Haru”, eikä minulla ollut mielessä mitään tiettyä muotoa, että etunimi ja sukunimi, mutta jotain taiteilijanimeni vielä kaipasi. En silti aktiivisesti etsinyt sitä.
Jatko nimeen löytyi jonkin ajan kuluttua arkisessa tilanteessa, kun Jääskelän äiti ja täti keskustelivat kauniista naisten nimistä.
– Äiti sanoi, että hänestä Ylva on kaunis nimi. Minä kuulin saman tien: Ylva Haru. Se oli siinä.
Raahesta kotoisin olevalle Ylva Harulle meren läheisyys on tuttua ja tärkeää.
Kului kaksi vuotta Klovharun kalliorantatapahtumasta, kun Lotta Jääskelän vanhemmat olivat tulleet Raahesta käymään tyttärensä luona Helsingissä.
He päättivät mennä istumaan iltaa Suomen Kansallisteatterin Lavaklubille. Siellä sattui silloin olemaan Omatuntoklubi, jossa periaatteessa kuka tahansa saa esiintyä.Kävi ilmi, että illassa oli muutama vapaa esiintymispaikka jäljellä.
– Ajattelin, että nyt voisin käydä soittamassa pari biisiä. Kysyin henkilökunnalta, että ehdinkö hakea oman kitarani kotoa. He lupasivat, että ehdin.
Jääskelä haki kitaransa ja seuraavaksi häneltä kysyttiin, että millä nimellä hänet esitellään yleisölle. Hän alkoi kiireessä selittää hiukan monimutkaisesti, että oikea nimeni on Lotta, mutta taiteilijanimi on Ylva Haru, mutta että ”esitelkää minut nyt vaikka Ylvana”.
– Minut esiteltiin sitten niin, että seuraavaksi esiintyy Ylvana. Mietin, että tämä ei nyt alkanut kauhean hyvin… Mutta se oli ensimmäinen julkinen esiintyminen omalla suomenkielisellä musiikillani.
Kielen vaihto liittyi rauhoittumiseen
Ylvanana suomenkielinen esiintyminen lähti, mutta jonkin ajan kuluttua Ylva Haruun otettiin yhteyttä. Hänet haluttiin Lavaklubille keikalle.
– Tein ensimmäisen keikkani siellä duona, koska siellä voi esiintyä myös isommalla kokoonpanolla. Ensimmäinen esiintymiseni soolona oli Lavaklubilla syksyllä 2014, ja tammikuussa 2015 olin samalla lavalla keikalla. Hiljalleen urallani alkoi tapahtua.
– Vuonna 2016 julkaisin ensimmäisen EP:ni, ja ensi keväänä lähden 10-vuotiskiertueelle.
Nykyisin Tammisaaressa asuva Ylva Haru opiskeli merenrantakaupunki Oulussa.
Ennen Ylva Harua Jääskelällä oli jo kokemusta musiikin tekemisestä ja esiintymisestä. Hän aloitti biisien teon 14-vuotiaana ja keikkailu alkoi 16-vuotiaana.
Uransa alussa hän sanoitti kappaleensa englanniksi – se ei hävettänyt niin paljon. Hän yritti nuorena sanoittaa biisejä suomen kielelläkin, mutta silloin se ei tuntunut luontevalta.
– Englannin kielellä kirjoittamisen vaihtuminen suomen kieleen liittyy jonkinlaiseen rauhoittumiseeni.
– Minulla piti olla tietyn verran kokemuksia tai silloin ehkä alkoi olla enemmän sanottavaa. Äidinkieli on kuitenkin ihmisen tunnekieli, ja sillä pystyy ilmaisemaan asioita kaikkein syvimmin.
Melodiat tulevat omasta sisimmästä
Ylva Haru tekee folk-pop-americana-henkistä musiikkia. Siinä kuuluu laulaja-lauluntekijän perinne: artisti säveltää, sanoittaa ja esittää laulun. Sellaista musiikkia hän kuunteli usein teini-ikäisenä.
– Lapsuudenkodissani on aina laulettu ja soitettu paljon, mutta vanhemmat eivät koskaan painostaneet siihen. He antoivat lapsen itse innostua ja löytää musiikin. Siitä olen kiitollinen.
Jääskelä pääsi musiikkiopistoon 9-vuotiaana ja aloitti klassisen pianon soiton opinnot. Hän kävi opistoa jonkin aikaa, mutta viehättyi jo silloin enemmän kevyestä musiikista.
– Nopeasti huomasin nappailevani kuulonvaraisesti melodioita vaikka mainoksista ja aloin tapailla niitä pianolla. Minä jotenkin hoksasin sen, että pianolla voi soittaa ja äänellä voi muodostaa melodioita.
Pikkuhiljaa muodostui sellainen rutiini, että koulusta kotiin tullessa Jääskelä meni ensimmäiseksi pianon ääreen ja alkoi soitella ja laulella kaikenlaista kuulemaansa.
”Mitä syvemmin prosessoin asioita itsessäni, sen parempi on yhteys itseen ja toisiin”, sanoo Ylva Haru.
– Muistan sen hetken, kun olin soittanut tiettyä melodiaa, mutta en saanut kiinni, mistä olin sen kuullut. Siinä tajusin, että melodia tuleekin minusta itsestäni, ettei se ollutkaan sävelmä, jonka olin kuullut. Siitä lähtien olen tehnyt lauluja.
Oulun yliopistossa Jääskelä opiskeli musiikkikasvatusta. Opintoihin kuului muun muassa klassisen ja kevyen musiikin instrumenttiopintoja sekä laulu- ja kitaratutkinnot.
– Musiikkikasvatusopinnot olivat isoin musiikkikouluni ja samaan aikaan kävin joka viikko jameissa soittamassa eri instrumentteja ja bändin kanssa keikoilla.
Pehmeyden vaaliminen suojaa herkkää
Nuorena aikuisena Lotta Jääskelä tuli entistä tietoisemmaksi omasta henkisyydestään, ja hän kiinnostui meditaatiosta ja joogasta. Se on johtanut siihen, että hän voi hyvin ja saa olla se, joka hän on. Tämä kuuluu myös musiikissa.
– Oma lähtökohtani ja taipumukseni yliluonnollisiin kokemuksiin on osoittanut sen, että henkisyys on minulle ensisijaisesti yhteyttä. Kun löytää yhteyden itseen, löytää helpommin yhteyden myös kaikkeen muuhun.
– Vaalin pehmeyttä, iloa ja mukavuutta. Se on ehkä myös tapa suojata omaa herkkyyttäni. Musiikkiini haluan rauhaa ja pehmeää silittelyä.
Jääskelä uskoo siihen, että kun tekee musiikkia aidolla intohimolla, silloin se voi myös koskettaa jotakin toista. Hänelle on tärkeää, että kuulija voi saada hänen tekemästään biisistä peilin ja toivoa.
– Se on hienoa, kun biisi alkaa elää ihmisten omaa elämää. Se tuntuu merkitykselliseltä.
Ylva Haru haluaa purkaa luovaa energiaa taiteen tekemiseen.
Vaikeatkaan asiat eivät pelota
Palautteen perusteella Ylva Harulla oletetaan olevan halu luoda biisiensä kautta valoisaa ja kaunista maailmaa.
Palaute on hänen mielestään totta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hän toisinaan uisi syvissä vesissä ja käsittelisi pimeitä asioita.
– Pystyn katsomaan vaikeitakin asioita rehellisesti. Ne eivät pelota minua, eivätkä ne hallitse tai vangitse minua. Mitä syvemmin prosessoin asioita itsessäni, sen parempi on yhteys itseen ja toisiin.
Elämäntehtävä on selvä: Lotta Jääskelä haluaa tehdä taidetta. Hänen sisällään kytee luovaa energiaa, jota pitää päästä purkamaan.
– Puhutaan life force -tyyppisestä asiasta, että on pakko tehdä jotain. Minulle saattaa tulla epämukava olo, jos ei ole ollut tilaa ja aikaa antaa luovuuden kanavoitua ulos.
Ylva Haru soolokonsertti pe 30.10. klo 19 Leppävaaran kirkko, Veräjäkallionkatu 2, Espoo. Vapaa pääsy.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Manaan lauluissani omia perkeleitäni” – Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen alkoi rauhoittua vasta yli 40-vuotiaana
Hyvä elämäJouni Hynysen roisin rokkari-imagon taakse kätkeytyy herkkä ja henkevä mies, joka tiukan paikan tullen ristii kätensä.
