Sanna ”Litku” Klemetti esiintyi 6.2.2026 Ankeuttaja-kiertueellaan Verkatehtaan korttelin Suistoklubilla Hämeenlinnassa.
Sanna ”Litku” Klemetti on huomannut, ettei ihmisen tarvitsekaan koko ajan elää täysillä ja kilvoitella – ”Ihan hyvä riittää”
Kouluvuodet olivat luonnonlapsena kasvaneelle muusikolle rankkaa aikaa. Musiikki on edelleen hänen lohduttajansa ja intohimonsa.
Pienenä Sanna Klemetti, 38, vaelteli luonnossa ja lauleli omia lauluja satumaailmassaan. Myös isän, äidin ja isoveljen kanssa hän kulki pitkin sukutilan maita Kuhmossa.
– Olin luonnonlapsi. Hörselsin ja puhuin omiani ja puhuin kaikille. Kun menin kouluun, minua alettiin kiusata. Olin muiden mielestä outo. En ymmärtänyt, mitä tein väärin. Se lävähti kasvoille, että on olemassa koodeja, miten pitäisi olla.
Peruskoulu ja lukio olivat Klemetille rankkaa aikaa. Se oireili vatsakipuna ja päänsärkynä. Rankkuutta lisäsi se, että hän halusi pukeutua eri tavalla kuin toiset.
– Muutettuani Kuhmosta pois löysin pikkuhiljaa samanhenkisiä ja muita vähän kummallisia tyyppejä, kuten muusikoita ja taiteilijoita. Monilla heistä oli autismin kirjoa tai jotakin muuta erityisyyttä.
Ei ammattimaisen kuuloista musiikkia
Yläasteaikaan musiikkiluokilla Sanna Klemetti alkoi tehdä omia biisejä. Hän kävi lukionkin musiikkilinjalla. Sen jälkeen hän opiskeli musiikkia Oriveden kansanopistossa ennen kuin pääsi Jyväskylän konservatorioon.
– Polkuni on ollut musiikin opiskelussa johdonmukainen. Konservatorion jälkeen pääsin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan ja valmistuin sieltä filosofian maisteriksi pääaineenani musiikkitiede.
Sanna Klemetti on opiskellut musiikkia johdonmukaisesti alakoulusta yliopistoon.
Yliopistoaikana Klemetillä oli omia bändejä, mutta ensimmäinen oikea bändi perustettiin jo Oriveden opistolla. Bändi soitti progressiivista rockia.
– Vaikka opiskelin konservatoriossa, ja olen siis ammattimuusikko, halusin tehdä musiikkia tee-se-itse-asenteella. Halusin räjäyttää koko potin, koska en halunnut olla ammattimaisen kuuloinen. Enkä halunnut olla tylsä tai niin kuin kaikki muut.
Litku Klemetti -hahmo sytytti yleisön
Kaikissa bändeissään Sanna Klemetti on ollut biisintekijä ja johtoihminen. Hän on tarkka siitä, minkälaista musiikkia soitetaan.
Ensimmäiset bändit eivät menestyneet, ja siitä suivaantuneena Klemetti alkoi tehdä musiikkia, jota hän uskoi suuremman yleisön ymmärtävän. Hän loi Litku Klemetti -hahmon, perusti bändin ja toivoi sen lähtevän lentoon.
– Aluksi musiikkini oli kokeellista, monimutkaista ja taiteellista kampetta, mutta kaikki tekeminen on ollut liukumista Litku Klemettiä ja sen bändiä kohti – ja hirveän pitkää opettelua.
Kaikki musiikillinen tekeminen on Sanna Klemetistä ollut liukumista Litku Klemettiä ja sen bändiä kohti.
Litku Klemetti & Tuntematon numero -bändin ensimmäinen albumi Horror ’15 julkaistiin vuonna 2016. Bändi pyydettiin Flow-festivaaleille soittamaan. Yhtäkkiä heillä alkoi olla isojakin yleisöjä. Vuoden lopulla tuli musiikkilehti Soundin tulokaspalkinto.
– Siinä kohtaa olin kyllä niin burnoutissa, että olin lopettamassa koko homman. Mutta seuraavana vuonna aiottiin julkaista Juna Kainuuseen -soololevyni. Sen jälkeen vähän räjähti. Siltä minusta tuntui. Monta vuotta keikkamme olivat loppuunmyytyjä.
Vuonna 2017 Klemetti sai Emma-gaalassa Juna Kainuuseen -albumista Kriitikoiden Valinta -palkinnon ja vuonna 2022 Asiatonta oleskelua -albumista tuli Vuoden Rock -palkinto.
Pianolla tehtyä tunnemusiikkia
Nykyään Sanna Klemetti tekee biisejä kausittain. Luomisvimman iskiessä hänellä raksuttaa koko ajan. Yleensä inspiroituminen vaatii sen, että hän käy jossain. Keikkaillessa pääsee eri paikkoihin ja tapaa paljon ihmisiä. Vastapainona kotona Luhangassa on rauha.
Uusimman Ankeuttaja EP:n (2026) biisejä Klemetti teki korona-aikana asuessaan vielä Jyväskylässä. Silloin hän päätyi soittamaan pianolla kaikkea tunteellista.
– Piano on minulle tunnesoitin. Se kutsuu sellaiseen tunteiden purkamiseen, mikä ei ole Litku-hommassa päällimmäinen asia.
Ankeuttaja EP:llä on neljä biisiä. Yksi niistä on vakava ja tunteikas Asperger. Sen Sanna teki jo ennen omaa diagnoosiaan.
– Diagnoosin saaminen ei muuttanut elämässäni mitään. Olen autismin kirjolla. Tein netissä testejä jo parikymppisenä, kun ajattelin, että varmaan minulla on jotain sellaista.
Keikkaillessa Sanna ”Litku” Klemetti pääsee eri paikkoihin ja tapaa paljon ihmisiä.
Klemetti kokee, ettei hänestä olisi tavalliseen työelämään. Hän esimerkiksi uupuu ihmisten kanssa. Sosiaaliset tilanteet kysyvät voimia.
– En halua ajatella, että olisin jotenkin erityinen tai erikoinen. Siitäkin puhutaan, että nykyään vain halutaan jonkin diagnoosi itselle. Olen sitäkin miettinyt, että olenko minäkin vain sitä sukupolvea.
– Mutta ei se niin ole. Kouluvuosina ja muissakin sosiaalisissa tilanteissa minulla on ollut aikanaan kohtuuttoman vaikeaa.
Ennen ja nyt musiikki on ollut Klemetin lohduttaja ja intohimo. Muusikon työ sopii hänelle.
– Biisien tekeminen antaa minulle ihan hirveästi. Se on älyttömän tärkeää. Saa niin hyvät kiksit, kun tekee biisin. Koen, että minulla on salaisuus.
Yhteiskunnan maallistuminen surettaa
Ankeuttaja-kiertueella Sanna Klemetti esiintyy puolisonsa Pekka Tuomen kanssa. Ohjelmisto rakentuu uusien laulujen lisäksi yllätyksellisistä versioista jo levytetyistä Litku-hiteistä sekä vielä julkaisemattomasta materiaalista. Kiertueeseen kuuluu myös esiintyminen Tikkurilan kirkossa.
Viimeksi Klemetti on esiintynyt kirkossa viisi vuotta sitten Jyväskylässä. Seurakunnasta häntä pyydettiin säveltämään keikalle biisi. Klemetti sävelsi ja esitti kappaleen nimeltä Höyhen. Sekin löytyy Youtubesta.
– Biisien tekeminen antaa minulle ihan hirveästi. Se on älyttömän tärkeää. Koen, että minulla on salaisuus, sanoo Sanna Klemetti.
Klemetin mielestä yhteiskuntamme maallistumisessa on jotain surullista. Individualismi leviää ja monet ihmiset jäävät yksin. Ei ole enää yhteisöllisyyttä, jota on joskus ollut.
– Ennen kirkossakäynti oli tärkeä sosiaalinen tapahtuma ja muutenkin kohottava ja toivoa antava asia. Nykyään uushenkisyys on paljon esillä, ja siitä huomaa, että ihmiset edelleen etsivät merkityksiä elämäänsä. Minä olen löytänyt niitä luontoyhteydestä.
Nuorena Sanna Klemetti tykkäsi lukea filosofiaa. Filosofi Friedrich Nietzschen ajatus siitä, että elämää ”pitää uskaltaa elää”, oli hänelle voimakas elämys. Myös kirjailija Minna Canthin ”kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää” kuului samaan sarjaan.
Nyt Klemetti toteaa, että realiteetit ovat saapuneet. Aikuisena ajatukset elämästä ovat vähemmän uhmakkaita.
– Ei koko ajan tarvitse elää täysillä ja jotenkin kilvoitella ja kokea ja toteuttaa omaa potentiaalia. Minua on alkanut vaivata dream big ja kaikki sellaiset. Välillä on uupumusta ja kaikkea vaikeaa. Olen nykyään sitä mieltä, että ihan hyväkin riittää.
Ankeuttaja-kiertue: Litku Klemetti -duo pe 13.3. klo 18 Tikkurilan kirkossa, Asematie 12 a. Litku Klemetti, kosketinsoitin ja laulu, ja Pekka Tuomi, kitara ja laulu. Liput 15 e Biletti.fi tai kirkon ovelta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Muusikko Jiri Kuronen käy messussa mielellään silloin, kun saa soittaa – ”Ei ole minun tehtäväni pantata säveliä”
Hyvä elämä HengellisyysYhdessä laulamista rakastavan Jiri Kurosen tavoite on koluta porukalla virsikirja läpi.
