Aamuvirkku. Kerkko Koskinen herää yleensä jo viideltä työstämään edellisenä päivänä kesken jääneitä sävellyksiä.
Kerkko Koskisen oma Hoosianna
Kerkko Koskinen sovitti Jouluradiolle oman versionsa Hoosiannasta. Se oli hyppy tuntemattomaan
"Olihan se villi idea”, sanoo säveltäjä Kerkko Koskinen Café Lasipalatsin edustalla, kun hyvästelemme haastattelun jälkeen.
Juttutuokiossa oli käynyt ilmi, ettei hän syttynyt välittömästi pääkaupunkiseudun seurakuntien mediatoimituksen Toivontuottajien päällikön Riitta Kalliorinteen ajatukselle tehdä suositulle Jouluradiolle uusi sovitus adventtina laulettavasta Hoosianna-virrestä.
Koskinen kieltäytyi aluksi ehdotuksesta käytännön syihin vedoten. Yhtä kappaletta tuntui älyttömältä tehdä 80-henkisellä bändillä. Hän kuitenkin jatkoi Kalliorinteen kanssa keskustelua, ja lopulta asiaan löytyi ratkaisu.
Samalla se oli hyppy tuntemattomaan, sillä oman musiikillisen tyylinsä luonut säveltäjä ei tunne virsiä.
”Sovitusprosessin aikana innostuin Hoosiannasta tosissani, eikä sen jälkeen ollut paluuta. Kappalehan on yksinkertainen, kaksi sointua ja yksi lause, mutta se tarjoaa mahdollisuuden lähteä mihin suuntaan tahansa", Koskinen selvittää.
”Tein parin viikon aikana erilaisia versioita. Koska kyseessä on duurivoittoinen ilon laulu, päädyin innostavaan ja kohottavaan sovitukseen. Halusin näin kunnioittaa sävelmän alkulähtökohtaa.”
Kerkko Koskisen Hoosianna alkaa varsin svengaavasti, mutta säveltäjä ei osaa sanoa, sisältääkö se jouluhitin ainesta.
”En koskaan ajattele, että jossain biisissä on hittiainesta. Ei nimittäin ikinä voi tietää, mistä ihmiset pitävät. Jos tietäisin, tekisin pelkkiä hittejä. Tämä sovitus on aika eeppinen ja haastavakin, se voi jakaa ihmisiä.”
Koskinen ei halua enempää avata sävellystään. Hänestä musiikkia ei ylipäätään voi selittää, koska se ei ole kerronnallista niin kuin kirja tai elokuva.
Hoosianna-projekti on jo laajentunut alkuperäisestä ajatuksesta. Kun Koskisen levy-yhtiössä kuultiin uudesta sovituksesta, siellä haluttiin kappale kaikkien kuultavaksi. Niinpä se julkaistaan joulukuun alussa singlenä. Hoosiannasta kuvattiin myös musiikkivideo.
”Videon tekijä on teatteriohjaaja Susanna Kuparinen, joka innostui lähtemään mukaan kuunneltuaan biisin demon. Videon pitäisi perustua Hoosiannan pelastusajatukseen. On kiinnostavaa nähdä, mitä Susanna saa aikaan”, Koskinen kertoo pari viikkoa ennen h-hetkeä.
”Usein projektit lähtevät versomaan. Hauskinta onkin juuri se, jos jotain tapahtuu itsestään.”
Koskisen Hoosianna kuultiin ensimmäisen kerran Jouluradion avajaislähetyksessä adventtiyönä. Toivontuottajien tavoitteena on tehdä perinne Hoosiannan tilaamisesta eri säveltäjiltä. Viime vuonna siitä teki oman versionsa lauluyhtye Rajaton.
Säveltäjän tie ei ole kulkenut tavanomaisia reittejä. Kerkko Koskisen toiveammatti oli elokuvaohjaaja, mutta kun hän ei päässyt opiskelemaan alaa, pianoa ikänsä soittanut nuori mies alkoi tehdä aikansa kuluksi sävellyksiä runoihin.
”Sitten tuli Ultra Bra ja vei mennessään. Olihan se aika erikoinen kuvio, koska minulla ei ollut pop- eikä rocktaustaa, ei edes levysoitinta.”
Ultra Bra -yhtyeen lopettamisen jälkeen Koskinen sävelsi lauluja omille ja muiden levyille sekä elokuvamusiikkia. Yli vuosi sitten hän perusti kolmen taitavan laulajan, Vuokko Hovatan, Paula Vesalan ja Mannan, kanssa Kerkko Koskinen Kollektiivin.
Säveltämisestä on muodostunut hänelle elämäntapa. Työt sujuvat parhaiten aamuisin.
”Minulla on outo tapa herätä viideltä aamulla. Herään yleensä aamuyöstä miettimään edellisenä päivänä kesken jääneitä töitä. Työskentelyssä tärkeimmät työkalut ovat kahvi ja kävely."
Koskisen mukaan musiikin säveltämisessä on jotain selittämätöntä. Väillä syntyy hyviä ja välillä huonoja sävellyksiä. Esimerkiksi Kerkko Koskinen Kollektiivin viime syksynä julkaistulle levylle hän sävelsi 50 kappaletta, joista seulan läpäisi kymmenen.
”Levyllä ratkaisee kokonaisuus, ja sen takia käyttökelpoisiakin voi jäädä pois. Moni sävellys jää kesken. Minulla on koneella varmaan tuhat keskeneräistä biisiä.”
Viime kuussa Kerkko Koskinen esitti Vuokko Hovatan kanssa Kanneltalossa musiikkia, jota hän oli säveltänyt vuonna 1966 kuolleen venäläisen Anna Ahmatovan runoihin.
”Se oli hauska kokeilu pienellä kokoonpanolla. Ahmatovan runot ovat laadukkaita ja sopivat hyvin laulettavaksi. Itse asiassa tein vuonna 1993 ensimmäisen sävellykseni juuri Ahmatovan runoon.
Koskiselle teksti on tärkeä lähtökohta. Se vaikuttaa sävellyksen rakenteeseen, rytmiin, melodiaan ja tunnelmaan. Hänestä laulun on oltava yksinkertainen mutta puhutteleva. Olennaista myös on, että biisiin muodostuu oma kerkkokoskismainen soundi.
Muusikko valmistelee bändinsä kanssa uutta albumia: alkuvuodesta mennään studioon ja levy julkaistaan ensi syksynä.
”Intohimoni on levyn työstäminen studiossa. Se tallentaa tietyn ajanjakson, mitkä asiat kiinnostivat ja miltä silloin tuntui", Koskinen sanoo.
”Vastoin yleistä käsitystä en silti ole keikkailuvastainen. Keskustelemme bändin jäsenten kanssa, miten paljon ja missä aiomme esiintyä. Seuraavan levyn orkestraatio muuttuu kevyemmäksi, mikä tekee keikoilla käymisestä helpompaa.”
www.jouluradio.fi
Espoo 89,7 MHz.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vuokko Hovatta nauttii musisoinnista ja runoudesta uudessa kolmihenkisessä bändiperheessään
Hyvä elämäUltra Bra -yhtyeen solistina tunnettu Hovatta perusti yli vuosi sitten bändin alttoviulisti Atte Kilpeläisen ja vibrafonisti Panu Savolaisen kanssa. Yhtyeen tuoreen albumin sanoitukset koostuvat Riina Katajavuoren runoista.