Maria Suuntalasta kesätöissä hauskinta oli kukkien istuttaminen.
Kesäduuni kirkkopihalla
Puutarhurin apulainen kitkee myös sadesäällä.
Aamulla Maria Suuntalan, 19, herätyskello soi kymmentä vaille kuusi. Puoli tuntia myöhemmin hän kävelee bussipysäkille laukussaan edellisenä iltana tehdyt eväät. Työt alkavat tavalliseen tapaan kello seitsemän. Ruskeasannan hautausmaalta Maria lähtee kiinteistöpuutarhuri Sisko Hukkasen kyydissä harmaalla Toyota Hiacella kohti Ylästön seurakuntataloa.
Ennen kuin Marian viiden viikon mittainen kesätyöpesti Vantaan seurakuntien kiinteistöpuutarhurin apulaisena alkoi, hän mietti, miten aamu-uninen ja sisätiloissa viihtyvä selviäisi aikaisista aamuista ja ulkotöistä.
— Tämä on kuitenkin ollut tosi kivaa. Tässä työssä oman työn jälki näkyy heti, Maria sanoo.
Sattumalta puutarhahommiin
Maria kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä. Elokuun lopussa hän aloittaa ruotsin kielen opinnot Helsingin yliopistossa. Ajatuksena oli viettää välivuosi töitä tehden tai vaikkapa au pairina, jollei hän olisi saanut mieluista opiskelupaikkaa.
Aiemmin Maria on ollut kesätöissä lehtimyyjänä ja päiväkodissa siivoamassa ja auttamassa lastenhoidossa.
Tämän kesän alussa Maria ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi lähetettyään sitä ennen parikymmentä avointa työhakemusta. Työvoimatoimistoon ilmoittautumisen jälkeen hän lähetti lukuisia työhakemuksia.
— Työn saaminen oli yllättävän vaikeaa, Maria sanoo.
Kiinteistöpuutarhurin apulaiseksi hän päätyi, kun Vantaan seurakunnista otettiin yhteyttä. Kesätyö alkoi heinäkuun lopulla. Sitä ennen Maria ehti lomailla Roomassa ystävänsä kanssa ja saada harjoitusta tulevaa työtä varten huolehtimalla kotipihan kukkaistutuksista vanhempien viettäessä lomaa kesämökillä.
Kukkalapio ja voikukkarauta
Ylästön seurakuntatalon piha siistiytyy kahden naisen voimin. Sisko Hukkanen käyttää siimaleikkuria Marian kitkiessä rikkaruohoja pihalaatoitukselta ja leikatessa orapihlaja-aitaa puutarhasaksilla. Maria ei ole päässyt käyttämään työssään siimaleikkuria tai muita koneita. Sen sijaan kukkalapio ja voikukkarauta ovat tulleet hänelle tutuiksi.
Hiacen takakontista löytyy työvälineiden lisäksi kylmälaukku eväille ja sadevarusteet. Ensimmäisellä työviikolla Maria pääsi kitkemään rikkaruohoja rankkasateessa.
— Sadesäällä tämä työ ei ole herkkua. Ukonilmalla töitä ei tarvitse eikä saa tehdä ulkona, hän sanoo.
Työpäivän aikana Maria työskentelee yleensä useassa eri kohteessa.
— Hoidamme kirkkojen ja seurakuntatalojen piha-alueita, mutta hautausmaiden hoito ei kuulu meidän työtehtäviin, Maria kertoo.
Seutulan kappelilla Maria on ollut lapioimassa soraa sateen tekemiin vesiuriin.
— Lapioidessa tulee hiki. Yleensä teemme raskaimmat työt alkuviikosta, loppuviikosta on helpompaa.
Kahdeksan tunnin päivittäinen ulkona työskentely vaatii veronsa. Maria on huomannut, että iltaisin kannattaa käydä ajoissa nukkumaan.
— Yritän mennä kymmeneltä nukkumaan. Muuten vähäinen uni kostautuu väsymyksenä töissä.
Palkka säästöön
Kaikkein hauskinta kesätyössä on Marian mielestä ollut kukkien istuttaminen. Erityisesti hänen mieleen on jäänyt Asolan seurakuntatalolla uusittu kukkapenkki. Lopputuloksesta tuli Marian mielestä hieno. Kesätyöpestin aikana Maria on oppinut tuntemaan kasveja paremmin. Hän osaa nimetä jo ainakin vuorenkilven, tulikruunun ja kotkansiiven.
Tulevaisuudessa Maria uskoo työskentelevänsä tavalla tai toisella kielten parissa. Hän voisi ryhtyä esimerkiksi kieltenopettajaksi, kuten äitinsä. Tulkin tehtävätkin kiinnostavat tulkkina työskentelevän kummitädin kertomusten perusteella.
— Aion ensimmäisen vuoden tutustua rauhassa yliopistoelämään ja kuulostella, miltä opiskelu tuntuu, Maria kertoo.
Hän voisi kuvitella tekevänsä jatkossakin kesätöitä kiinteistöpuutarhurin apulaisena. Kesäpestistä saatavan palkan Maria aikoo säästää tulevia asumiskuluja silmällä pitäen. Hänen suunnitelmissaan on muuttaa omilleen.
— Viikonloppuna on tarkoitus ryhtyä etsimään vuokrayksiötä, Maria sanoo.
Maria hoitaa kesäkukkia ja siistii istutuksia Tikkurilan kirkolla maanantaina 22.8.
Jaa tämä artikkeli: