Kesä alkaa Suvivirrestä.
Kesäinen kestohitti
Suvivirttä on laulettu Suomessa yli 300 vuotta.
Suvivirsi on monelle kesän merkki siinä missä tuomenkukat tai pääskyset. Se on Suomen tunnetuin ja luultavasti rakastetuinkin virsi, joka mielletään samalla lailla suomalaisuuteen kuuluvaksi kuin Maamme-laulu tai Porilaisten marssi.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri Tuomas M. S. Lehtonen arvioi, että Suvivirsi on suomalaisille enemmän kuin virsi. Sillä on muitakin merkityksiä kuin hengellinen.
— Suvivirsi on kevään juhlintaan kuuluva vuodenaikaisrituaali, joka on syöpynyt itseymmärrykseemme. Sen asema on vahva, koska sitä lauletaan aina tietyssä kohtaa vuodenkiertoa.
Suomalaiseksi mielletty Suvivirsi on ollut suomalaisessa virsikirjassa vuodesta 1701 asti, mutta se on alkuperältään tuontitavaraa. Virren melodia on ruotsalainen kansansävelmä, johon laadittiin sanat 1690-luvulla. Sanoittajana pidetään Israel Kolmodinia, visbyläistä pappismiestä. Nykyisinkin Suvivirsi on Ruotsissa rakastettu kevätjuhla-, hää- ja jopa hautajaisvirsi.
Suvivirsi kirjoitettiin aikana, jolloin Ruotsissa ja Suomessa oltiin toipumassa pitkistä ja raskaista nälkävuosista. On arvioitu, että niiden aikana lähes kolmannes väestöstä menehtyi nälkään ja kulkutauteihin. Lehtosen mukaan silloisessa niukkuuden kulttuurissa virren teksti ja sen visio uudesti luomisesta ja Jumalan runsaista lahjoista on varmasti puhutellut ihmisiä. Alkuperäisessä tekstissä pyydetään hyvää satoa ja tihkuvaa rasvaa ja rinnastetaan ne hengelliseen ravintoon.
Enää ei virren sanoista löydy kylvövakoa tai rasvaa. Nykyveisaajaa virressä koskettaa alkusäkeistöjen vahva luonnontunne. Pohjoisessa eläville kontrasti pitkän pimeän talven ja keväällä heräävän luonnon välillä on suuri. Virren teologiaan on helppo yhtyä: luonto kertoo hyvästä Luojastaan.
Tuomas M. S. Lehtonen on jäljittänyt Suvivirren juuria keskiajalle ja Keski-Eurooppaan saakka. Virren ensimmäisessä säkeistössä on hänen mukaansa paljon samaa kuin latinankielisen 1500-luvulta peräisin olevan Piae Cantiones -kokoelman laulussa Tempus adest floridum.
— Ja se puolestaan on uskonnollinen muunnelma 1200-luvulla kirjoitetusta etelätirolilaisesta eroottisesta kevätrunosta, Lehtonen lisää.
Hänen mielestään Suvivirressä kiehtovinta onkin sen kielellinen, historiallinen ja sisällöllinen monikerroksisuus. Kestohitin menestysresepti näyttää olevan hyvin erilaisten ainesten yhdistäminen.
— Virsilaulun melodioiden ja runomittojen runko on tullut meille Länsi-Euroopasta. Suvivirren suomentaja, luultavasti Erik Cajanus, puolestaan on hyödyntänyt vanhasta kalevalaisesta runoudesta tuttua tyylikeinoa, alkusointua: jo joutui, armas aika, suvi suloinen, koristaa kukkanen, laiho laaksossa. Sisällössä on vuodenkiertoon liittyvää luontomystiikkaa ja viittauksia Vanhan testamentin Laulujen lauluun. Ja pohjalla vaikuttaa keskiaikainen latinankielinen eroottinen runous, Lehtonen tiivistää.
Suvivirren suosiota on pitänyt yllä sen kytkös koululaitokseen. Kansakoulun kevätjuhlien ohjelmaan se vakiintui tiettävästi 1900-luvun alussa. Mutta miksi se saa isät ja äidit kyynelehtimään?
— Tunnelataus kasvaa, kun jotain tekstiä käytetään tietyssä yhteydessä kauan. Suvivirren käyttöyhteys on ollut niin fiksattu, että ensimmäisenä tulee aina mieleen se kevätjuhla. Ensin se on itse koettu koululaisena, sitten on siirrytty vanhemman rooliin. Jokaisella meistä on Suvivirrestä vahvoja muistikuvia, Tuomas M. S. Lehtonen selittää.
”Vuosi vuodelta” ei siis viittaa vain vuodenkiertoon, vaan myös ajan kulumiseen, vanhenemiseen ja luopumiseen.
Jotain Suvivirren merkityksestä kertoo se, että siitä kiistellään. Lehtosen mukaan jo 1970-luvulla Suvivirttä oltiin jättämässä pois kevätjuhlista uskonnonvapauteen vedoten. Viime vuosina on keskusteltu siitä, sopiiko virsi edelleen monikulttuurisen ja -uskontoisen koulun kevätjuhlaan. Sen tilalle on myös ehdotettu Suvilaulua, jossa sanat on muokattu uskonnottomiksi.
Lehtonen on seurannut käytyä keskustelua, eikä ole kuullut yhtään vakuuttavaa perustelua sille, miksi Suvivirrestä pitäisi luopua.
— Suvivirsi on hieno yhdistelmä yleiseurooppalaista ja pohjoista suomalaista kulttuurista perimää. Olisi todella sääli, jos näin jännittävä ja kiinnostava teksti kadotettaisiin.
Kaisa Halonen
Haitilaislapset pääsevät uusiin kouluihin
Maanjäristyksestä toipuvaan Haitiin rakennetaan lujia ja käytännöllisiä kouluja, joissa myös energiansäästö ja ympäristönsuojelu otetaan tosissaan. Osa rahoituksesta tulee viime vuonna alkaneen Suvivirsi-kampanjan tuotosta.
— Meillä on nyt rakenteilla 12 koulua Léogânen alueella, jossa maanjäristyksen keskus sijaitsee, kertoo Kirkon Ulkomaanavun kouluohjelman projektipäällikkö Sari Kaipainen.
Tammikuun 2010 maanjäristyksen jälkeen Kirkon Ulkomaanapu keskittyi pian kouluhankkeisiin. Huomattiin, että jo telttaleireissä säännöllinen koulutyö kaaoksen keskellä auttoi lapsia toipumaan järkyttävistä kokemuksistaan.
Telttakoulujen jälkeen rakennettiin väliaikaisia kouluja. Samalla alkoi jo pysyvien koulurakennusten suunnittelu. Viime vuonna saatiin valmiiksi kaksi pilottikoulua.
— Kevytrakenteinen St. Josephin koulu on kaunis puinen koulu hankalakulkuisessa vuoristossa. Se kestää myös järistyksiä ja hurrikaaneja. Oppilaita on noin 260, ja osa lapsista kävelee kouluun yli tunninkin matkan päästä, Kaipainen kertoo.
Raskasrakenteinen St. Mathieun koulu valmistui Léogânen kaupunkiin. Se korvasi episkopaalisen kirkon ylläpitämän vanhan koulun, joka luhistui maanjäristyksessä. Koulun juhlallisia vihkiäisiä vietettiin syyskuussa. Sen jälkeen Kirkon Ulkomaanapu on asentanut kouluun aurinkopaneelit, joista saadaan sähköä muun muassa luokkahuoneiden valaistukseen. Yhteistyö jatkuu kahdella muulla episkopaalikirkon koululla.
Haitissa on tavallista, että kirkot ja muut yhteisöt ylläpitävät kouluja. Hauras valtio ei pysty huolehtimaan kaikista peruskouluista.
— Port-au-Princen ulkopuolella jälleenrakennusta hidastaa useiden koulutonttien erittäin haastava sijainti vuoristossa. Kohteet ovat myös alttiita myrskyille, maa- ja mutavyöryille sekä jokien tulvimiselle. Kirkon Ulkomaanavun työ keskittyy näille alueille, missä muita toimijoita on niukasti, Sari Kaipainen kertoo.
Viime syksystä Kirkon Ulkomaanapu on toteuttanut kouluruokaohjelmaa 32 koulussa Léogânen, Grand-Gôaven ja Gressierin alueella Port-au-Princen länsipuolella. Koulujen noin 7 000 oppilasta saavat lämpimän aterian lukuvuoden ajan. Yleensä ruuaksi on riisiä ja papukastiketta.
Heinäkuussa valmistuu Helsingin seurakuntayhtymän tukema Aspamin koulu. Betonirunko on pystytetty, ja nyt rakennetaan väliseiniä. Koulukompleksiin tulee seitsemän luokkahuonetta, opettajanhuone, keittiö ja wc-rakennus.
Koulun vessoihin rakennetaan ekologinen biokaasusysteemi. Ihmisjätökset johdetaan wc-pöntöistä biokaasusäiliöihin, joissa muodostuu puhdasta biokaasua. Se johdetaan maanalaisia putkia pitkin keittiöön, jonka kaasuhellassa puhdasta ja hajutonta kaasua voi käyttää.
— Tarkoituksena on estää Haitin vähäisten puiden kaataminen ja hiilen käyttö ruuanlaitossa. Näin näytämme vihreää kehityssuuntaa, Kaipainen sanoo.
Kirkon Ulkomaanavun laadukas ja ympäristön huomioon ottava rakennustapa on herättänyt paljon mielenkiintoa. Suunnitelmat ovat voittaneet kaksi insinööripalkintoa Kanadassa. Yhteistyötä tehdään muun muassa YK:n Kehitysohjelman kanssa.
Sari Kaipainen on työskennellyt Haitin vaativissa oloissa kaksi vuotta.
— Haitista on tullut koti ja haitilaisista siskoja ja veljiä. Tunnen vahvaa me-henkeä haitilaisten kanssa. Haasteita täällä riittää luonnonoloista poliittisiin ja turvallisuusuhkiin, mutta samalla työmme tuntuu tosi tärkeältä.
Eira Serkkola
Veisataan yhdessä Suvivirttä
Suvivirttä veisataan sunnuntaina 27.5. pääkaupunkiseudun kirkoissa. Kyse on uudesta kirkollisesta perinteestä, Helsingissä alkunsa saaneesta Suvivirren sunnuntaista, jota vietetään Vantaan, Espoon ja Helsingin lisäksi noin 150 muullakin paikkakunnalla Suomessa.
Vantaalla Suvivirttä voi laulaa seurakuntien jumalanpalveluksissa kirkoissa, mutta myös luonnon keskellä Kuusijärvellä. Hakunilan ja Rekolan seurakuntien järjestämä messu alkaa siellä kello 12.
Ennen messua kello 11.30 alkaen Kuusijärvellä lauletaan yhdessä kesäisiä lauluja. Messussa liturgina on Tarja Meijer, Mikko Matikainen saarnaa ja laulu- ja soitinryhmää johtaa Noora Hultin. Tapahtumaan voi ottaa mukaan omat eväät.
Kuusijärvellä ja muissakin suomenkielisissä jumalanpalveluksissa kerätään sunnuntaina kolehti Kirkon Ulkomaanavulle käytettäväksi koulujen rakentamiseen Haitissa.
Helsingissä järjestetään Lasipalatsin aukiolla torstaina 31.5. kello 18 Kampin kappelin Suvivirsi-yhteislaulutapahtuma, jonka yhteydessä piispa Irja Askola siunaa käyttöön vastavalmistuneen kappelin. Kesäisiä yhteislauluja säestää jazz-orkesteri UMO ja esilaulajina toimivat Johanna Iivanainen, Marzi Nyman ja Yön kuningattaret. Tilaisuuden juontaa toimittaja Mika Saarelainen. Juhlan jälkeen noin kello 19.30 kappeli on ensimmäistä kertaa avoinna yleisölle. Yle televisioi tapahtuman, ja se nähdään TV1:ssä sunnuntaina 10.6. kello 10.
Muista Suvivirren sunnuntain tapahtumista on tietoa osoitteessa www.suvivirsi.fi sekä facebookissa www.facebook.com/suvivirsi.
Jaa tämä artikkeli: