null Keskellä urbaaneinta Suomea sijaitseva pieni Kampin kappeli on Mikko Kuustoselle ”armollinen sielunmetsä”

Mikko Kuustonen on huomannut, että Kampin kappelilla on voimaannuttava vaikutus jo lyhyelläkin piipahduksella.

Mikko Kuustonen on huomannut, että Kampin kappelilla on voimaannuttava vaikutus jo lyhyelläkin piipahduksella.

Hengellisyys

Keskellä urbaaneinta Suomea sijaitseva pieni Kampin kappeli on Mikko Kuustoselle ”armollinen sielunmetsä”

Muusikko Mikko Kuustonen kaipaa välillä rauhoittumista kaupungin hälinän keskellä. Siitä tuli idea meditatiiviseen Sieluntila-teokseen, joka soi Kampin kappelissa hiljaisella viikolla.

Hiljainen viikko: ”Mielen hiljeneminen ei tapahdu sormia napsauttamalla.”

– Hiljaista viikkoa kutsutaan myös suureksi viikoksi. Tässä ajassa pysähtyminen tai aito hiljentyminen vaatii sekä aikaa että tahtoa. Mielen hiljeneminen ei kokemukseni mukaan tapahdu sormia napsauttamalla. Kun ihminen pyrkii irrottautumaan uutisvirrasta, tehokkuudesta ja suorittamisesta, vaatii se tietynlaista meditatiivista prosessia, jossa esimerkiksi taide voi olla ­avuksi.

– Sanaton instrumentaalimusiikki auttaa minua parhaiten rauhoittumaan ja hiljentymään. Siksi sävelsin Sieluntila-teoksen ja halusin kutsua ystäväni toteuttamaan sitä Kampin kappeliin. Sävelsin teoksen lähtökohdaksi yksinkertaisen meditatiivisen teeman. Ajatuksena on luoda kappelista eräänlainen soiva äänimalja, joka hoitaa ihmistä tilaan rakennetun kauniin äänimaiseman kautta sekä mielen että kehon tasolla. Samalla tarkoituksena on etsiä yhteyttä ja pyhyyttä.

– Olen huomannut, että musiikki resonoi ihmisissä yleensä vahvasti. Se läpäisee aivokerroksia ulottuen aivojemme vanhimpiin osiin. Musiikki on myös värähtelyä, joka resonoi koko kehossamme ja voi auttaa meitä olemaan läsnä. Kun testasimme tilan sointia turistien keskellä kappelissa, olimme vaikuttuneita ihmisten reaktioista. Yksi vieraista asettui tyynyineen keskikäytävän lattialle, ja muutkin kuulijat tuntuivat liikuttuvan hetken koskettavuudesta.

Pääsiäinen: ”Tänä vuonna pääsiäisen aika on minulle hyvin poikkeuksellinen.”

– Pääsiäinen on minulle kirkollisista pyhistä läheisin. Muutamaan päivään tiivistyy koko kristinuskon ydin ja samalla avautuu tarina, jossa kuljetaan äärimmäisestä ahdistuksesta ja pimeydestä lohduttavan valon ja toivon äärelle.

– Minulla ja perheelläni ei ole selkeitä pää­siäi­sen traditioita, mutta pyrin tapaamaan läheisiäni mahdollisuuksien mukaan. Ehkäpä isovanhemmuus on tuonut myös pääsiäisen uudella tavalla elä­väksi.

– Tänä vuonna pääsiäisen aika on minulle hyvin poikkeuksellinen. Olen saanut luoda muusikkoystävieni kanssa keskelle kaupungin hälinää tilan, jossa voi rauhoittua. Aion myös itse viipyä paikalla ja seurata, miten ihmiset kokevat Sieluntila-teoksen.

Mikko Kuustonen uskoo, että tässä hämmentävän pirstaleisessa ajassa moni kokee tietynlaista sielunhätää.

Mikko Kuustonen uskoo, että tässä hämmentävän pirstaleisessa ajassa moni kokee tietynlaista sielunhätää.

Sielu: ”On tärkeää pysähtyä miettimään, mitä sielu oikeasti tarvitsee.”

– Käsitän sielun ihmisen tutkimattomaksi pyhäksi ytimeksi. Uskon iankaikkiseen selittämättömään, rajattomaan ja vapaaseen sieluun.

– Tässä hämmentävän pirstaleisessa ajassa moni kokee tietynlaista sielunhätää. On tär­keää pysähtyä miettimään, mitä sielu oikeasti tarvitsee. Itse tunnen välillä tarvetta paastoon sosiaa­lisen median tai uutisvirran osalta, mutta irtiottoon pystyn harvoin. Tiedostan myös tarpeen kävellä metsässä ja meren rannoilla ilman häiritsevää hälyä, ja silti toteutan näitä retkiä harvoin.

– Myös yksinkertainen sanaton musiikki toimii minulle polkuna läsnäoloon ja sielunmaisemaan. Kokemus voi olla yhtä hyvin rukousta tai vapaata hengittämistä.

Meditaatio: ”Läsnäoloon ja tietoisuuteen voi havahtua keskellä tavallista arkea.”

– Meditaatiota pidetään usein vaativana menetelmänä itsensä rauhoittamiseen. Mielikuvat askeettisuudesta ja ankarasta harjoittamisesta saattavat ohjata harhaan. Läsnäoloon ja tietoisuuteen voi kuitenkin havahtua keskellä tavallista arkea vaikkapa saunan lauteilla tai mustikkametsässä. Toisinaan kotitöiden rutiinitkin voivat auttaa mieltä asettumaan.

– Käytän usein mielikuvameditaatiota, ­jossa hengitetään rauhassa ja annetaan ahdista­vien asioiden virrata mielessä puun lehtinä joen pinnalla vasemmalta oikealle. Tunnistan asiat ja tilanteet, mutta en tartu niihin, vaan annan virran viedä. Usein vaikeat asiat vaativat tietoista hyväksymistä: meille ei aiheuta kärsimystä niinkään se, mitä tapahtuu, vaan se, ettemme halua hyväksyä tilannetta ja kapinoimme sitä vastaan.

– Myös AA-liikkeessä käytetty tyyneys­rukous on minulle tärkeä. Se kuuluu näin: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.” ­Ainakin itse kamppailen liikaa sellaisten murheiden kanssa, joille en lopulta voi mitään.

Musiikki: ”Hahmotan maailmaa laulujen kautta.”

– Musiikin tekeminen on minulle identiteettini ydinasia, ja hahmotan maailmaa laulujen kautta. Ensimmäisen biisini tekemisestä tulee pian 50 vuotta. Uusia lauluja on syntynyt erityisesti kuluneen talven aikana paljon, ja toivottavasti niitä jossain vaiheessa myös julkaistaan. Haluaisin elää uskoen, että parhaat biisini ovat vielä tekemättä.

Mikko Kuustosen mielestä Kampin kappelin urbaani sijainti, koskettava kauneus ja poikkeuksellinen akustiikka suorastaan kutsuvat luomaan sille uusia käyttö­tapoja.

Mikko Kuustosen mielestä Kampin kappelin urbaani sijainti, koskettava kauneus ja poikkeuksellinen akustiikka suorastaan kutsuvat luomaan sille uusia käyttö­tapoja.

Kampin kappeli: ”Asuin kappelin kupeessa muutaman vuoden ja kävin siellä useasti.”

– Olen alusta lähtien ollut ihastunut keskellä urbaaneinta Suomea sijaitsevaan Kampin kappeliin. Koen puusta rakennetun kappelin ainutlaatuiseksi sielunmetsäksi, joka tuntuu hoitavan pienelläkin piipahduksella. Kappelin puupintaiset muodot symboloivat minulle jotain ääretöntä ja armollista, ja sen ylhäältä tuleva valo on joka kerta erilainen. Tila on jo sellaisenaan taideteos.

– Asuin kappelin kupeessa muutaman vuoden ja kävin siellä useasti. Kun seurasin Narinkkatorilla kulkevia ihmisiä, jotka erityisesti joulun alla tarpoivat adventtisohjossa painavine lahjakasseineen, ajattelin, miten voimaannuttavaa monelle olisi ollut pysähtyä hetkeksi kappelissa.

– En ole nähnyt missään maailmalla vastaavaa keidasta. Kannan nyt suurta huolta siitä, kuinka kappelin käy. Viime aikoina on keskusteltu siitä, ettei Helsingin seurakuntayhtymällä olisi enää siihen varaa. Koen, että kappelin urbaani sijainti, koskettava kauneus ja poikkeuksellinen akustiikka suorastaan kutsuvat luomaan sille uusia käyttö­tapoja.

Helsinki: ”Urbaani syke on minulle yhtä tärkeää kuin luonnon hiljaisuus.”

– Rakastan Helsinkiä. Tämä on valtavan ihastuttava pieni metropoli. Urbaani syke on minulle yhtä tärkeää kuin luonnon hiljaisuus. Nukun aina ikkuna avoimena, koska haluan kuulla elämän jatkuvan ja ratikkakiskojen kitisevän. Kaikissa kaupungeissa on tietysti ongelmansa, mutta itse en ole koskaan pelännyt täällä. Minulle Helsinki on ollut aina lempeä paikka, jonka koen kodikseni.

– Kaupunki on kuin laboratorio, jonne tullaan työn tai rakkauden perässä ja vähitellen asetutaan osaksi sekalaista joukkoa. Osalle se toimii ja osalle ei.

– Kaupunki kasvaa ja kehittyy jatkuvasti, ja kaupunkikulttuuria tulisi aktiivisesti rakentaa kaikilla tasoilla kritisoimisen sijaan. Saan voimaa kaupungin sykkeestä ja nautin erityisesti siitä, että pimeinä vuodenaikoina ympärillä on jatkuvasti valoa ja elämää. Astuessani kotitaloni rappukäytävästä kadulle huomaan usein ajattelevani, että täällä jatkuu suora lähetys.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.