Harras hetki: Mikko Kuustonen löytää Hietaniemestä lohdun matematiikkaa
Mikko Kuustosen mielestä jokaisen elämässä pitäisi olla sellaista pyhää, joka ei ole myytävänä.

Mikko Kuustosen mielestä jokaisen elämässä pitäisi olla sellaista pyhää, joka ei ole myytävänä.

Harras hetki: Mikko Kuustonen löytää Hietaniemestä lohdun matematiikkaa

Mikko Kuustonen kävelee Hietaniemen hautausmaalla vähintään kerran viikossa.

Kävellessään Hietaniemen hautausmaan portista laulaja-lauluntekijä Mikko Kuustonen kokee jotakin samankaltaista kuin irrottaessaan veneen köydet satamassa. Kuustonen käy hautausmaalla vähintään kerran viikossa.

Kävelyretket Hietaniemessä alkoivat 1970-luvun lopulla. Hautausmaa on Kuustosen mielestä parhaimmillaan iltahämärässä, kun paikka hiljenee. Vuodenajoista vahvimmin vaikuttaa syksyn ruska.

Vaikka Kuustonen poikkeaisi Hietaniemeen vain läpikulkumatkalla, vierailu tuntuu pieneltä hetkipalvelukselta. Hietaniemi on hänelle pyhitetty paikka, joka on sekä eläviä että kuolleita varten. Kuustonen ei kuitenkaan kulje siellä hartaalla mielellä.

Hietaniemessä on hyvä kuunnella omaan kehoon kertynyttä hiljaista tietoa, kun pitää tehdä tärkeä päätös.
‒ Mikko Kuustonen

Läsnäoloa kännykkäsovelluksella

Pyhyyden tunne avautuu pysähtymisestä ja kosketuksesta elämän rajallisuuteen ja suhteellisuuteen. Sitä tarvitsee Kuustosen mielestä jokainen, joka etsii hyvää elämää vakavissaan. Tärkeältä tuntuu sekin, että hautausmaalla kävellessä ei voi kiiruhtaa.

Vuosien varrella Kuustonen on löytänyt Hietaniemestä lohtua ja suuntaa sekä elämän käännekohdissa että arkisissa ihmissuhdeongelmissa. Vainajien seura tuntuu levolliselta ja lohdulliselta, kun elämä tuntuu lyövän avokämmenellä.

Hietaniemi on Kuustoselle myös intuitiivinen paikka. Siellä on hyvä kuunnella omaan kehoon kertynyttä hiljaista tietoa, kun pitää tehdä tärkeä päätös.

Kuustosta naurattaa seurata, miten ihmisille myydään yhä uusia metodeja ja sovelluksia, joiden avulla he yrittävät olla läsnä tässä ja nyt. Hänen omassakin kännykässään on sellainen. Siinä seurataan sormella ruudulla liikkuvaa pilkkua.

Sovelluksen pitäisi auttaa ruuhkaisessa ratikassa istuvaa Kuustosta tarttumaan hetkeen, mutta hän ei saa otetta. Siihen tarvitaan kävely Hietaniemessä.

Tänne ei nouse tornitaloja

Kävellessään hautausmaalla Kuustonen miettii ajan kulumista. Hietaniemen vanhalla puolella itsenäisen Suomen historia tuntuu lyhyeltä.

Koleraan kuolleiden ihmisten haudat muistuttavat, miten äskettäin Suomi oli nykyisellä mittapuulla kehitysmaa. Sodissa kadonneiden nimien rivistö tuntuu jatkuvan loputtomiin. Jonkun ihmisen elämä on jäänyt vain päivien mittaiseksi.

Kuustonen kutsuu elämän suhteellisuuden ja rajallisuuden ajattelemista lohdun matematiikaksi. Sen avulla hän tavoittaa kiitollisuutta, josta käsin on helpompi kohdata arkisia ongelmia. Alakuloon taipuvaisena ihmisenä Kuustonen harjoittelee tietoisesti kiitollisuutta ja mielen pitämistä avoimena.

Sekin tuntuu tärkeältä, että Hietaniemi on säilynyt monissa historian myllerryksissä. Siellä kulkevan ei tarvitse pelätä, että tähän paikkaan nousee tornitaloja.

Myös hautausmaalta lähtemisellä on merkitystä. Kävellessään ulos Hietaniemen portista Kuustonen ajattelee, että on hyvä olla elävien kirjoissa.

Musiikkibisneksen muutos kiehtoo

Syksyllä 2016 laulaja-lauluntekijä Mikko Kuustonen, 57, palasi musiikin tekemisen pariin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tämä vuosi täyttyy konserteista, joissa kuullaan lauluja maaliskuussa ilmestyneeltä levyltä Agricolankatu 11.

Kuustosta kiehtoo se, että kukaan ei tiedä, mihin suuntaan musiikkibisnes on menossa. Hän toivoo, että epävarmuus palauttaa alalle vilpittömyyttä.

Kuustonen jatkaa myös ajankohtaisia uutisia ruotivassa Nelosen viihdeohjelmassa Hyvät ja huonot uutiset.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi


Minuutissa mystikoksi

Villi city