- Keskuspuistossa ruuhkaisuus vähentää jo nyt alueen virkistysarvoa. On koiranulkoiluttajia, rattaidentyöntäjiä, juoksijoita, maastopyöräilijöitä, ratsastajia ja hiihtäjiä, sanoo Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson.
Keskuspuistoa uhkaa pirstominen
Kaavaluonnoksessa esitetään viheralueita rakennusmaaksi. Se voisi vähentää metsän tuntua esimerkiksi Pirkkolassa.
Betonin ja asfaltin valtapiiri vaihtuu sankkaan metsään kuin veitsellä leikaten. Kumpuileva maasto puskee järeää kuusta ja ryhdikästä honkaa, joukossa raitaa, vaahteraa, koivua. Tiaiset laulavat kevättä, poluilla painelee ihmisiä. Ollaan Keskuspuistossa, Pasilan kupeessa.
– Tässä säikähdimme kerran työporukalla palokärjen huutoa, naurahtaa asiantuntija Anne Rautiainen Suomen Ladusta.
Järjestön toiminnanjohtaja Eki Karlsson myhäilee vieressä ja muistelee lapsuuden sienireissuja ja majapuuhia alueella. Päällimmäisenä heillä on silti huoli.
Suomen Latu jätti taannoin kaupunkisuunnittelulautakunnalle lausunnon, jossa se varoittaa, että Helsingin yleiskaavaluonnos heikentää toteutuessaan ratkaisevasti ja peruuttamattomasti kaupunkilaisten luontoliikuntamahdollisuuksia.
Myös luontojärjestöt ovat moittineet kaavaluonnosta, jossa esitetään rakennusmaaksi noin 1 900 hehtaaria viheralueita. Määrällisesti se vastaa kolmea Keskuspuistoa. Myös itse Keskuspuistoa nakerrettaisiin – kuten on tehty ennenkin. Taustalla on Helsingin 250 000 asukkaan kasvuvisio.
Ruuhkaisuus syö virkistysarvoa
Suomen Ladun mukaan on tyrmistyttävää, että Helsinki varautuu väkimäärän kasvuun vähentämällä viheralueita. Yhtälö ennakoi jäljelle jäävän luonnon kulumista ja ristiriitoja eri käyttäjäryhmien kesken.
– Esimerkiksi täällä Keskuspuistossa ruuhkaisuus vähentää jo nyt alueen virkistysarvoa. On koiranulkoiluttajia, rattaidentyöntäjiä, juoksijoita, maastopyöräilijöitä, ratsastajia ja hiihtäjiä, Eki Karlsson sanoo.
– Anne Rautiainen
Keskuspuistoon tehdään miljoonia käyntejä vuosittain, enemmän kuin Suomen 39 kansallispuistoon yhteensä.
– Lähiluonnon käyttäjät ovat anonyymejä, järjestäytymättömiä ihmisiä, jotka eivät lobbaa asiaansa. Siksi heidän painoarvoaan ei helposti huomata, Anne Rautiainen huomauttaa.
Kävijätutkimusten mukaan Keskuspuiston tärkeimpänä viheralueominaisuutena pidetään metsän tuntua. Se tarkoittaa, että rakennettu ympäristö ei näy metsän läpi. Tämä metsän tuntu on nyt vaakalaudalla eräissä suosituissa ulkoilupaikoissa, kuten Pirkkolan metsässä. Se näivettyisi sata metriä kapeaksi, läpinäkyväksi metsäkaistaleeksi.
- New Yorkin Central Park on pystytty säilyttämään, vaikka kaupunki on kasvanut seitsemällä miljoonalla, vertaa Suomen Ladun Eki Karlsson.
Kaupunkivihreästä on eri näkemyksiä
Helsingin lähiluonnon ehdotettu supistaminen on Suomen Ladun mukaan niin painava asia ja tärkeä ennakkotapaus, että jonkun ulkopuolisen asiantuntijatahon pitää arvioida se.
Yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen pitää yleiskaavan ratkaisuja onnistuneina, ottaen huomioon kuinka suuri väestömäärä siinä sijoitetaan Helsinkiin. Hänen mukaansa kaupunkivihreää koskevat erilaiset näkemykset on otettu suunnittelussa huomioon ja sovitettu kaavan muihin tavoitteisiin. Viheralueiden määrän arviointiin ei hänen mielestään tarvita ulkopuolista tahoa.
– Suunnitelman vaikutuksia viheralueisiin on arvioitu kattavasti kuten laki edellyttää.
Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää yleiskaavatasolle riittävien virkistysalueiden varaamista. "Riittävyys" jää tulkinnan varaan. Virkistysarvoihin verrattuna esimerkiksi luontoarvojen määrittäminen on yksiselitteistä: tietyt elinympäristöt ja lajit ratkaisevat.
– Jos havaitaan jokin korukeräpallokas, niin alueelle ei voi rakentaa, piste, Anne Rautiainen havainnollistaa suojellulla kuoriaisella.
– Mutta vaikka selvitetään kuinka tarkkaan alueen virkistyskäytön koko skaala sekä mielihyvää ja onnellisuutta tuottavat paikat, voivat kaavoittajat katsoa, ettei näillä seikoilla ole painoarvoa.
Luontokokemuksen laskemiseen ei ole kaavaa
Tutkimus tekee jatkuvasti löytöjä luonnon myönteisistä vaikutuksista ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Luontokokemukselle on silti vaikea antaa hintalappua; toistaiseksi sen laskemiseen ei ole virallista kaavaa.
Eki Karlsson varoittaa, että lähiluonnon huvetessa yhä useampi jättäisi iltalenkin tekemättä. Suurten joukkojen liikkumattomuus heijastuisi sosiaali- ja terveysmenoihin. Kehitys voisi lisätä myös liikunnan tuotteistumista: ne liikkuvat, joilla on varaa salijäsenyyksiin ja ohjaajiin.
– Ilmaisen ulkoilun mahdollisuuksia tulee vaalia jo tasa-arvoisuuden vuoksi.
Karlssonista lähiluonto on turvattava mahdollisimman sitovasti, jotta sitä todella vaalittaisiin eikä miellettäisi rakennusreserviksi. Esimerkiksi hän nostaa New Yorkin kuuluisan Central Parkin. Se on säilytetty samassa laajuudessaan vuodesta 1873, vaikka kaupungin väkiluku on kasvanut seitsemällä miljoonalla.
– Central Park on pyhä eikä siihen kosketa.
Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin?
Keskuspuistosta huolestuneet kansalaistahot ovat alkaneet kerätä nimiä adressiin "Keskuspuistoa ei saa supistaa". Yksi vetoomuksen alullepanijoista on Paloheinä-Torpparinmäen kaupunginosaseuran puheenjohtaja Veli-Pekka Kantanen. Hänestä yleiskaavan toteutuminen merkitsisi törkeää tekoa satavuotiasta puistoa kohtaan.
– Jokaisen metsähehtaarin poisto supistaa merkittävästi virkistyskäyttöä. Kaavan toteutuessa puiston reuna-alueilta poistuisi kymmeniä hehtaareja, hän sanoo.
Kantasen mielestä olisi viimeinen hetki toteuttaa myös Helsinkiin kansallinen kaupunkipuisto. Se on kaupunkiympäristössä sijaitseva arvokas luonto- ja kulttuurimaisemien kokonaisuus.
Puiston perustamisesta päättää ympäristöministeriö kunnan hakemuksesta. Suomen kahdeksasta kansallisesta kaupunkipuistosta lähin sijaitsee Porvoossa.
– Näin Keskuspuisto olisi lailla suojattu ja voisimme jättää sen rauhallisin mielin tuleville sukupolville, Kantanen toivoo.
Ai mikä Keskuspuisto? Tervetuloa esittelykierrokselle:
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsingistä on helppo lähteä yökylään Itämerelle
Hyvä elämäJos haluaa viettää yön luonnossa, voi jäädä Helsinkiin. Meri on täynnä retkeilysaaria, joihin pääsee helposti.
