Kalastaja-filosofi Pentti Linkola, ekoteologi Pauliina Kainulainen ja ympäristöaktivisti Sini Saarela keskustelivat Kirkon ympäristöpäivillä.
Kirkon ääntä kaivataan ympäristöasioissa
Sini Saarela toivoo, että kirkko tarjoaisi jäsenilleen vaikuttamisen kanavia.
Ilmastonmuutos on keskeinen syy siihen, että Sini Saarelasta on tullut ympäristöaktivisti.
– Olemme tilanteessa, jossa on yksinkertaisesti pakko toimia. Ei ole aikaa odottaa jotakin suurta ratkaisua, joka annettaisiin meille yläpuolelta.
Saarela puhui viime viikolla Kirkon ympäristöpäivillä Jyväskylässä. Hän kertoi tuntevansa ilmastonmuutoksen vuoksi huonoa omaatuntoa. Kasvaminen Suomessa on tehnyt taakasta henkilökohtaisen.
Saarela muistutti, että maapallon lämpeneminen vaarantaa jo nyt satojen tuhansien ihmisten elinolot. Vaikka suurin osa päästöistä syntyy Suomen kaltaisissa rikkaissa maissa, suomalaiset eivät vielä joudu kärsimään lämpenemisen seurauksista. Sen sijaan nautimme monista eduista, jotka on tuotettu fossiilisen energian avulla.
Saarela suree sitä, että ympäristönsuojeluun liittyvät moraaliset kysymykset nähdään Suomessa usein tunneasioina. Kyse on kuitenkin tosiasioiden kohtaamisesta ja siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Vaikka Saarela ei kuulu kirkkoon, hän kokee kirkon arvot läheisiksi.
– Kirkko voi nostaa ilmastonmuutokseen liittyviä moraalisia kysymyksiä esiin uskottavalla tavalla. Olisi hienoa tehdä yhteistyötä kirkon kanssa.
Saarela toivoo, että kirkko irrottautuisi uusiutumattoman energian käyttämisestä ja investoinneista fossiilisiin energiamuotoihin. Lisäksi hän ehdottaa, että seurakunnat kantaisivat enemmän vastuuta omistamiensa arvokkaiden metsien suojelusta.
Kolmas Saarelan toive liittyy luonnon tilasta huolestuneisiin kirkon jäseniin.
– Monilla ihmisillä on kasvava tarve toimia, mutta he eivät löydä itselleen sopivia vaikuttamiskeinoja. Seurakunnat voisivat tarjota heille toiminnan kanavia.
Kirkkojen rooli moraalisina vaikuttajina nousi esille myös Helsingissä järjestetyssä seminaarissa, joka käsitteli vihreää taloutta ja globaalia oikeudenmukaisuutta. Nykyinen, jatkuvaan kasvuun perustuva talousjärjestelmä on nähty sekä ympäristön kannalta kestämättömäksi että epäoikeudenmukaiseksi.
– Kirkot ovat tästä yksimielisiä. Kritiikkiä ovat esittäneet niin paavi Franciscus kuin ortodoksinen Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos, kertoo Kirkkojen maailmanneuvoston ympäristökysymysten ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden koordinaattori Guillermo Kerber.
Hänen mukaansa Kirkkojen maailmanneuvostossa on yritetty määritellä ahneusrajan käsitettä.
– Yleensä puhutaan köyhyysrajasta ja arvioidaan, ketkä ovat sen alapuolella. Mutta ketkä ylittävät ahneusrajan?
Kerberin mielestä oikeudenmukaisuuden vaatimus ulottuu niin heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja köyhimpiin maihin kuin tuleviin sukupolviin.
– Jatkuvan kasvun tavoittelun sijaan olisi pohdittava sitä, kuinka kohtuullisuutta noudattamalla taattaisiin kaikille hyvä elämä.
Oikeudenmukaisuuden ja hyvän elämän vaatimus ei koske vain ihmisiä. Esimerkiksi ekoteologiassa ajatellaan, että pelastus ei kuulu vain ihmisille vaan koko luomakunnalle.
Jaa tämä artikkeli: