Myllypurossa. Yhä useampi haluaa kuulua kirkkoon siksi, että se auttaa vaikeuksiin joutuneita ihmisiä järjestämällä esimerkiksi ruokajakeluja.
Kirkon jäsenyys vaatii yhteyden
Perinteen ja tavan sijasta kirkon tulee olla henkilökohtaisesti merkittävä.
Teksti Laura Koskelainen
Kuva Sirpa Päivinen
Kirkon jäsenyyden perusteita on kysytty Gallup Ecclesiastica 2011 -tutkimuksessa osana nelivuotiskertomusta. Yksi tärkeä syy kirkkoon kuulumiselle on se, että kirkko auttaa vanhuksia ja vammaisia sekä vaikeuksissa olevia ihmisiä. Kyselyyn vastanneet pitävät tärkeänä myös sitä, että kirkko puolustaa julkisuudessa köyhiä ja syrjäytyneitä.
– Kirkon auttamistyö on noussut tärkeämmäksi myös siksi, että kirkko on 1990-luvun laman jälkeen satsannut auttamistyöhön merkittävästi. Ihmiset ovat nähneet, että kirkko tekee hyvää, kertoo Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, dosentti Kati Niemelä .
Kirkolliset toimitukset ovat tärkeitä noin neljälle viidestä jäsenestä. Tärkein toimitus on hautaus. Suomessa 95 prosenttia vainajista haudataan kristillisesti eli myös moni kirkkoon kuulumaton. Mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen ja mahdollisuus saada lapselle kristillinen kaste ovat edelleen tärkeitä syitä kirkkoon kuulumiselle.
Vihkimisten ja kasteiden määrä on tosin vähentynyt viime vuosina. Jos toimitukselle ei koeta tarvetta, niitä ei myöskään käytetä. Kirkon jäseniksi kastetaan 77,9 prosenttia syntyneistä. Helsingissä tämä luku on vain 52,5 prosenttia.
Selkeästi hengelliset syyt ovat tärkeitä alle puolelle jäsenistä. Näitä syitä ovat esimerkiksi se, että kirkko ylläpitää toivoa kuolemanjälkeisestä elämästä ja että kirkko vahvistaa uskoa Jumalaan. Tämä luku vastaa aktiivisten seurakuntalaisten määrää ja sopii yhteen sen tiedon kanssa, että 27 prosenttia suomalaisista sanoo uskovansa kristinuskon Jumalaan. Hengellisten perusteiden vuoksi kirkkoon kuuluvien määrä on pienentynyt aiempiin vuosiin verrattuna.
Kirkkoon ei kuuluta enää tavan ja perinteen vuoksi. Varsinkin nuorille aikuisille on tärkeää se, että kirkko tuntuu henkilökohtaisesti merkittävältä. Kati Niemelä kertoo, että he eivät silti inhoa kirkkoa.
– Monet nuoret aikuiset kuitenkin kritisoivat myös omien vanhempiensa asennetta, jotka kuuluvat kirkkoon vain tavan vuoksi eivätkä käy kirkossa, Niemelä kertoo.
Viimeisimpänä trendinä on ollut se, että nuoret aikuiset tekevät päätöksen erota kirkosta melko pian, kun he ovat täyttäneet 18 vuotta.
Niemelän tekemien tutkimusten mukaan rippikoulu ja sen jälkeinen isostoiminta on omiaan sitouttamaan nuoria seurakuntaan. Ilman niitä eroaminen olisi todennäköisesti vieläkin suurempaa. Rippikoulun käyneistä joka kolmas jatkaa vielä isoskoulutukseen. Silti nuorista aikuisista lähes joka neljäs eroaa kirkosta ennen kun täyttä 25 vuotta.
– Nuoret aikuiset ovat skeptisiä ja tässä iässä epäusko lisääntyy selvästi. Siksi kirkosta eroaminen on luontevaa. He eivät halua kuulua tavan vuoksi.
Jäsenyyteen ei enää sitouduta vahvasti. Vain 19 prosenttia sanoo, että ei voisi ajatella kirkosta eroamista missään olosuhteessa. Vuonna 2003 tämä luku oli 41 prosenttia. Niiden osuus on kasvanut, jotka eivät ole tulleet ajatelleeksi kirkosta eroamista ja joille se ei nytkään ole ajankohtaista. Noin 17 prosenttia on ajatellut kirkosta eroamista, mutta päätynyt siihen, että se ei nyt tule kysymykseen. Todennäköisesti kirkosta eroavia ilmoittaa olevansa yhdeksän prosenttia vastanneista.
Jäsenyysluvut ja kirkkoon kuulumisen perusteet sopivat linjaan, joka on ollut näkyvissä viime vuosina sekä Suomessa että muissa länsimaissa. Aiempi merkittävä muutos tapahtui Suomessa toisen maailmansodan jälkeen, jonka jälkeen syntynyt sukupolvi on selvästi edeltäjäänsä vähemmän uskonnollinen.
– Nyt sodan jälkeen syntyneet sukupolvet ovat siirtäneet perinnettä omille lapsilleen, Niemelä valaisee.
Niemelän mielestä kirkko ei voi tehdä paljoakaan, jotta luvut näyttävät toisenlaisilta. Hän kertoo, että luvut voisivat näyttää paljon huonommiltakin, jos kirkko ei olisi tullut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana asiakaslähtöisemmäksi.
Kirkossa käynnissä oleva jumalanpalveluselämän kehittäminen on onnistunut niissä seurakunnissa, jotka ovat kehittämiseen osallistuneet. Kun messua on tehty yhdessä seurakuntalaisten kanssa, motivaatio kuulua kirkkoon on lisääntynyt.
Sekin on auttanut, jos jäsen on kokenut, että kirkko on ottanut yhteyttä.
– Vain joka kymmenes kirkon jäsen on kokenut, että kirkko on kohdannut kasvokkain tai lähettänyt esimerkiksi kirjeen.
Tämä tulos osoittaa, että kirkon strategiassa asetettu tavoite kohdata jäsen laadukkaasti viisi kertaa vuodessa ei ole toteutunut.
Kirkon nelivuotiskertomus löytyy osoitteesta sakasti.evl.fi/nelivuotiskertomus.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suomalaisista 71 prosenttia kuuluu kirkkoon – usko enkeleihin ja Saatanaan lisääntyy
AjankohtaistaYksittäiset kohut eivät vaikuta kirkosta eroamiseen ratkaisevasti, sanoo Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Jussi Sohlberg.
