null Kokoelma kakkoslaatua

Kokoelma kakkoslaatua

Kaikkiaan lähes viisikymmentä muumimukia. Ylähyllylle on nostettu tuotannosta poistuneet mallit, joita varjellaan rikkoutumiselta. Niitä saa vain katsella. Alahyllyltä sen sijaan voi poimia mieleisensä muumimukin käyttöön.

— Yleensä otan ensimmäisen, mikä osuu käteen. Jos valitsen oikein ajatuksen kanssa, niin otan mukin, jossa on Vilijonkan kuva, kokoelman omistaja Jaana Lindholm, 38, kertoo.

Vaaleanruskean mukin kyljessä on kuva hiippalakkisesta Vilijonkasta, joka katsoo arvioiden lapsilaumaansa. Mukin toisella puolella sama Vilijonkka kuuraa nelinkontin mattoa puhtaaksi.

— Vilijonkka on sellainen väärinymmärretty äiti. Uskon, että nykyajan työssäkäyvien äitien on helppo samaistua Vilijonkkaan. Ainakin Vilijonkka on paljon lähempänä todellisia äitejä kuin Muumimamma, Jaana sanoo.

Astioita, nappeja ja karkkipapereita

Koko ikänsä Korsossa asuneen Jaanan kotiin on kertynyt mukien lisäksi paljon muutakin muumiaiheista tavaraa. On kannuja, lautasia, aterimia, kello ja varastossa liuta pieniä seinätauluja. Lisäksi on vitriininhyllyllinen mariskooleja ja takan reunaa kiertää rivi Iittalan kivituikkuja. Oletko aina ollut keräilijä?

— En tiedä. Joku lapsuuden ystävä varmaan sanoisi minusta niin, Jaana miettii.

Yläasteikäisenä hän alkoi kerätä Lätkäliiga-karamellien oransseja käärepapereita. Hän ei seurannut jääkiekkoa, eikä hänelle ollut väliä, minkä joukkueiden logot sattuivat käärepapereissa olemaan.

— Yhtenä päivänä vain päätin alkaa kerätä niitä. Enää ne eivät ole tallessa. Mutta niistä luopuminen oli vaikeaa ja pitkän harkinnan tulos.

— Otan myös kaikki löytämäni napit talteen. En osta niitä, enkä keräile, mutta jos näen jossain napin, niin poimin sen mukaan. Jos joku vaate pitää heittää pois, irrotan siitä ensin napit talteen. En todellakaan tiedä mitä teen kaikilla yksinäisillä napeilla. Ehkä se selviää aikanaan, Jaana naurahtaa.

Muumimukit ovat hänen kaikkein rakkain keräilykohteensa.

— Muutimme mieheni Mikan kanssa yhteen vuonna 1991. Luulen, että silloin sain äidiltäni lahjaksi ensimmäiset muumimukini.

Vain yksi puuttuu

Muumimukien keräilijä Jaanasta tuli sattumalta.

— En suunnitellut keräilyn aloittamista. Yhtäkkiä vain huomasin, että minun pitää saada nämä kaikki.

Jaanan kokoelmaan kuuluu 1990-luvulta lähtien tuotantoon tulleita mukeja. Niistä vain yksi puuttuu. Se on vuonna 2004 valmistettu keltainen joulumuki, jonka koriste on tehty Tove Janssonin Fazerille piirtämän julisteen mukaan.

Mukeja valmistettiin numeroitu 400 kappaleen erikoiserä. Tällaisesta keräilyharvinaisuudesta joutuu tänä päivänä pulittamaan jo yli 1000 euroa.

— Tietysti haluaisin sen mukin, mutta en suostu maksamaan keräilyhintoja. Kaikki mukini on hankittu kaupasta. En seuraa keräilyhintoja senkään vuoksi, että minun mukini eivät ole myytävänä, Jaana sanoo.

Kokoelman kaikki mukit ovat II-laatua, kuten Jaanan keräämät mariskoolitkin. Itse asiassa hän ostaa vain kakkoslaadun astioita. Voisi kuvitella, että keräilijälle kelpaisi vain kaikkein parhain laatu.

— Laatujen välillä oleva ero näkyy hinnan lisäksi vain tuotteen värisävyissä, Jaana toteaa.

— Eikä mikään muukaan maailmassa ole täydellistä, hän sanoo.

Muumimamman käsilaukku

Jaana äiti on työskennellyt Arabian varastolla lähes neljäkymmentä vuotta. Hän on tuonut suurimman osan muumimukeista lahjoiksi tyttärelleen, vävylleen ja kahdelle lapsenlapselleen. Jaana on itsekin ostanut muumiastioita lahjoiksi. Yhden joulumukin hän antoi syntymäpäivälahjaksi ystävättärelleen.

— Huomasin, että kokoelmastani puuttuu juuri se muki, joten jouduin pyytämään antamani lahjan takaisin. Teimme vaihtokaupan. Annoin hänelle toisenlaisen joulumukin ja lupauksen, että ostan joka vuosi hänelle syntymäpäivälahjaksi uuden muumimukin.

Vaikka väärinymmärretty Vilijonkka on Jaanan suosikki, ei Muumimammakaan tunnu ärsyttävältä.

— Itse asiassa ulkoisesti muistutan eniten Muumimammaa. Minulla on samanlainen musta käsilaukkukin.

Jaanan mielestä Muumimamma muistuttaa enemmän mummoja kuin äitejä.

— En koe olevani yhtä täydellinen kuin Muumimamma. Meillä tilataan välillä pitsaa pitseriasta. Enkä keitä hilloja itse.

— Vilijonkka on sellainen väärinymmärretty äiti. Hän on paljon lähempänä todellisia äitejä kuin Muumimamma.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.