
Kolumni: Ei penniäkään veronmaksajien rahoja viinaan
Sairas suhteemme alkoholiin on läpäissyt koko yhteiskunnan niin, että sen minkäänlainen poissaolo ei tule kysymykseenkään, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
Saimme tällä viikolla lukea, että marraskuussa eduskunnassa oli pikkujoulut. Siellä tapahtui vastenmielisiä päihteisiin liittyviä asioita. Siellä nimittäin käytettiin kaikkein vaarallisinta päihdettä, ainakin brittiläisen lääketieteen aikakauslehti Lancetin mukaan tuhoisinta. Eikä tässä vielä kaikki. Sitä vedettiin veronmaksajien rahoilla.
Siitäpä idea: alkoholia ei pitäisi enää tarjoilla julkisilla rahoilla. Viinaan ei tarvitse enää käyttää pennin jeniä veronmaksajien rahoja. Nada. Tämä olisi loistava esimerkki kansalle ja nousisi uutisiin joka puolella maailmaa. Suomi olisi otsikoissa ja muistettaisiin valtiona, jossa poliitikot ovat suoraselkäisiä ja johtavat edestä.
Mitä tapahtui, kun luit ehdotukseni? Hymähdit lempeästi, mutta seuraava ajatuksesi oli, että tietenkään se ei ole mahdollista. Kun siskoni Jeesuksessa Päivi Räsänen ehdotti vastaavaa muutama vuosi sitten, hänet naurettiin pihalle. Miksi ajatus tuntuu populismilta? Koska sairas suhteemme alkoholiin on läpäissyt koko yhteiskunnan niin, että sen minkäänlainen poissaolo ei tule kysymykseenkään. Mutta jos todella ajattelet, että alkoholittomuus tekisi valtion edustustilaisuudet tai juhlat mahdottomaksi, sinulla on alkoholiongelma.
Nyt vietetään tipatonta tammikuuta. Sosiaalinen media täyttyy hehkutuksista, kuinka nyt kipristellään ilman alkoholia ja tämä on Tali-Ihantalan veroinen rutistus. Se, että ihmiselle on suoritus olla kuukauden irti alkoholista, kertoo, että ihmisellä on riippuvuussairaus.
Meillä alkoholia ei ollut joulupöydässä, eivätkä vanhempani tissutelleet kesälomalla. Minua ei opetettu juomaan.
Tulen normaalista keskiluokkaisesta perheestä. Vanhempani eivät ole absolutisteja, uskovaisia tai muita vastaavia ilonpilaajia. Silti en nähnyt lapsena alkoholia juuri koskaan. Meillä alkoholia ei ollut joulupöydässä, eivätkä vanhempani tissutelleet kesälomalla. Minua ei opetettu juomaan.
Ja tämä oli kuulemma väärin. 1990-luvun alkupuolella suomen kieleen livahti käsite ”eurooppalaiset juomatavat”. Sen ajatus oli, että Euroopassa juodaan jotenkin hienosti.
Edelleen kuulee kuinka jotain perustellaan ”Euroopalla”. ”Kyllä Ranskassakin lapset osallistuvat illallisille ja saavat lasillisen viiniä” on monelle validi argumentti sille, että omille lapsille saisi juottaa alkoholia. Se, että joku on ”Euroopasta” ei kerro, että asia olisi oikein. Eurooppaa ovat myös Mäntsälä, Sotkamo ja Äänekoski.
Olet ehkä lukenut Yhdysvaltain valtavasta opioidiepidemiasta. Maassa kuolee nyt älyttömästi ihmisiä. Jopa niin paljon, että se on ensimmäistä kertaa laskenut yhdysvaltalaisten eliniän odotetta. Mutta kun tarkastelee hieman tilastoja, tähän karmeaan opioidipandemiaan kuolee vuodessa prosentuaalisesti suunnilleen saman verran ihmisiä kuin Suomessa kuolee alkoholiin. Me olemme vain niin tottuneita siihen, että emme sitä edes huomaa.
Ja ei, en ole itse absolutisti. Enkä halua kieltää yhtään mitään. Ehdotan vain, että veronmaksajat eivät enää joudu maksamaan tätä päihteiden käyttöä. Ehdotan samaa myös kirkolle, mutta se tuskin suostuu, koska se yrittää epätoivoisesti pyristellä eroon siitä, että sitä pidetään tosikkona. Mutta joskus on hyvä olla tosikko.
Sen sijaan suosittelen jokaiselle pientä lirausta ehtoollisviiniä joka sunnuntaiaamu. On paljon parempi olla jeesuspäissään.
Kirjoittaja on toimittaja, podcastaaja ja isä.tuomas.enbuske@gmail.com
Korjaus 20.1. klo 9: Lancet on lääketieteen aikakauslehti, ei Britannian vastine THL:lle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee

Kolumni: Poliitikoilla on verta käsissään – käyttöhuoneet olisivat huumeongelman ratkaisun alku
PuheenvuorotHelsingissä on yli 1300 viinankäyttöhuonetta, ja ne ovat laillisia, muistuttaa Tuomas Enbuske.
