Darravapaa-yhteisön perustajajäsen Laura Wathén kertoo nauttivansa juhlahumusta, mutta ei enää kaipaa siihen alkoholia.
”Luulin, että alkoholi nollaisi stressin” – Darravapaa-yhteisön perustaja Laura Wathén ravistelee juomisen ja raitistumisen normeja
Laura Wathénin mukaan alkoholin käyttö on monissa tilanteissa normi, jonka rikkoja joutuu vastaamaan tunkeileviin kysymyksiin. Itse hän on valinnut alkoholittoman elämäntavan.
Miten vietät tipatonta tammikuuta, Darravapaa-yhteisön perustajajäsen Laura Wathén?
– Samalla tavalla kuin kymmenen edellistä vuotta eli juhlin kun juhlituttaa, mutta täysin ilman alkoholia. Lopetin alkoholinkäytön kokonaan 19-vuotiaana. En kokenut, että saisin siitä elämääni mitään lisää. Pikemminkin alkoholi vei jotakin pois ja väritti kokemuksiani niin ilossa kuin surussa. Alkoholi turruttaa kokemusta sekä itsestä että muista.
Mitä on alkoholinormatiivinen kulttuuri ja miten se vaikuttaa meihin?
– Perustimme yhdessä Katri Ylisen kanssa Darravapaa-yhteisön, koska haluamme tehdä näkyväksi alkoholinormatiivisen kulttuurin hupsuuksia. Normatiivisuus näkyy yksinkertaisimmillaan juhlan hetkellä: astut huoneeseen, joka on täynnä iloista puheensorinaa. Edessäsi on tarjotin täynnä kuohuvaa, mutta ei taaskaan mitään alkoholitonta. Joudut erikseen pyytämään sitä ja teet itsestäsi pienen numeron.
– Ihmiset hämmästelevät ja pitävät jopa petturina, jos ei vedä juhlailtaa niin sanotusti kunnolla. Alkoholitonta juomaa juovalta on sosiaalisesti hyväksyttävää kysyä ”Miksi sä et juo?” Nuori nainen joutuu myös kuuntelemaan raskausuteluita. Vastaavasti kukaan ei kysy ”Hei miksi sä muuten juot tota bisseä?”
Yle Areenan Darravapaana-podcastissa olet puhunut muun muassa addiktiotaipumuksen kanssa pärjäämisestä. Mistä siinä on kyse?
– Addiktio syntyy lopulta toistojen kautta. Jokainen voi kysyä itseltään ”miksi minä juon” ja sen perusteella tarkastella omia syitä juoda. Jos tietää aina juovansa suruun tai vaikeisiin tunteisiin niin voi miettiä, löytyisikö huonojen fiilisten käsittelyyn jokin vähemmän myrkyllinen keino.
– Itse join, koska tarvitsin nollausta ja rauhoittumista todella paineistetussa elämänvaiheessa ja valheellisesti luulin, että alkoholi nollaisi stressin. Tosiasiassa ihminen ei ole tietokone, jonka virtapiirit voi buutata viikonloppuna ja käynnistää maanantaina uudestaan. Tiedostan, että olen herkästi innostuva ja addiktoituvakin luonne. Rauhoittumisen kaipuu kumpusi myös ADHD:stani, johon sain diagnoosin vasta yliopistossa.
Raitistuminen ei vaadi pohjakosketusta, kymmentä menetettyä vuotta ja naamatatuointia.
Milloin on oikea aika painaa jarrua oman alkoholinkäytön kanssa?
– Heti, kun ajatus edes vilahtaa mielessä. Liian moni odottaa avun etsimisen kohdalla liian pitkään, oli kyse alkoholiongelmasta, työuupumuksesta tai masennuksesta. Haluaisin pois ajatuksesta, että jollain toisella menee aina huonommin kuin sinulla, joten siksi et mukamas ansaitsisi apua.
– Jokaisen kannattaisi miettiä omaa suhdetta alkoholiin. Tipaton tammikuu tarjoaa siihen helpon portin ja kokeilun jälkeen saattaakin huomata, että sitä kannattaa jatkaa. Sober curious -ilmiö antaa mahdollisuuden tarkastella rennosti omaa suhdetta alkoholiin, oli lopputulos totaalikieltäytyminen tai tiedostavampi juominen. Itselleni täysraittius on paras vaihtoehto, mutta jollekin toiselle mieto olut silloin tällöin voi olla se oma ratkaisu.
Mistä kaikesta pitää luopua, jos valitsee raittiin elämäntavan?
– Itse koen, että en luopunut mistään, mutta sain tilalle paljon enemmän. Sain viikonloput taas itselleni, enkä enää elä niitä alkoholinhuuruisia juhlia varten. Pidän edelleen myös juhlahumusta. Minulle juhlan tekevät ihmiset ympärilläni, hyvä ruoka ja musiikki.
– Selvänä olen aidommin oma itseni. Juhlissa jaksan tanssia pidempään ja keskustella mielenkiintoisista asioista. Samalla minun ei tarvitse laskea, kuinka monta annosta alkoholia voin nauttia pitääkseni pikkuhiprakkaa yllä tai uskallanko lähteä auton rattiin. Parasta on se, että voin lähteä kotiin juuri silloin kun huvittaa ja herään seuraavana aamuna virkeänä.
– Ihmiset hämmästelevät ja pitävät jopa petturina, jos ei vedä juhlailtaa niin sanotusti kunnolla, alkoholinormatiivista kulttuuria kyseenalaistava Laura Wathén sanoo.
Millainen ihminen on raitistumisen portinvartija?
– Portinvartiointi tarkoittaa sitä, kun joku väheksyy toisen ihmisen syitä vähentää alkoholin juomista tai lopettaa se. Darravapaa-yhteisön kautta haluamme levittää ajatusta, että ei ole tiettyä rajaa tai määrää, jonka jälkeen juomisen lopettaminen olisi hyväksyttävää. Raitistuminen ei vaadi pohjakosketusta, kymmentä menetettyä vuotta ja naamatatuointia. Juomisen voi lopettaa kuka vain, eikä sen taustalla edes tarvitse olla minkään tason ongelmaa.
Mikä on sinulle pyhää?
– Minulle pyhä merkitsee samaan aikaan rauhaa ja yhteyttä johonkin itseäni suurempaan. Minulle pyhää on elämää kuhiseva luonto, erityisesti tummanvihreä metsä sekä suolaisesta vedestä liukkaat merikalliot. Näissä äänimaisemissa ja tuoksuissa rauhoitun täysin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Raittius ei ole kaikille vain trendikästä, vaan ainoa tapa elää
PuheenvuorotNuorten naisten raitistumisen typistäminen muoti-ilmiöksi ärsyttää Linda-Maria Ranista yhtä paljon kuin ne kerrat, kun bäkkärillä ei ollut vettä, koska räppärin oletettiin juovan kaljaa.
.jpg)
