Kolumni: Ihania, ystävällisiä, auttavaisia ja tilaa antavia naapureita
Miten minulle on osunut kaupungin parhaat naapurit joka osoitteessa? Luulen, että se johtuu savolaisuudesta.
Olen asunut Helsingissä 26 vuotta neljässä eri kaupunginosassa kuudessa osoitteessa: nuorena parina, lapsiperheenä, eronneena äitinä ja yksin. Joka osoitteessa minulla on ollut ihanat naapurit: ystävällisiä, auttavaisia, kunnioittavia ja tilaa antavia ihmisiä.
Toisinaan kuulee väitettävän, että ”nykyään” kukaan ei tunne naapureitaan, ei ainakaan isoissa kaupungeissa tai kerrostaloissa. Sehän on päinvastoin: juuri kerrostaloasukkaat törmäävät toisiinsa. Me emme vain aja autolla naapureittemme ohi vaan tapaamme kasvokkain pihalla, hississä tai pesutuvalla. Meille syntyy väistämättä jonkinlainen suhde.
Edesmennyt evoluutiobiologi Sonja Koski sanoi joskus haastattelussani, että naapuruus on erityisen tärkeä suhde ihmissuhde homo sapiensille, joka on niin perin juurin laumaeläin. Luontomme on, että emme voi olla huomaamatta lähellä olevia, sillä heidän varassaan on turvallisuudentunteemme.
Ihmiselle on tärkeää tietää, että lähellä olevat lajitoverit ovat ystävällismielisiä eivätkä aiheuta fyysistä tai henkistä uhkaa. Siksi naapurisuhteisiin kannattaa panostaa: siitä tulee itsellekin turvallinen ja viihtyisä olo.
On epärealistinen toive, että itselle sattuisi vain samanhenkisiä naapureita.
Miten minulle on osunut kaupungin parhaat naapurit joka osoitteessa? Luulen, että se johtuu savolaisuudesta. Meille lentävän kalakukon tuomille on annettu täällä etelässä tehtäväksi turhanpäiväinen jaarittelu ja tyhjännauraminen, pienellä annoksella itseironiaa.
Koska meitä on sijoitettu vuosikymmenten mittaan tasaisesti ympäri pääkaupunkiseutua, teidän muiden ei tarvitse kuin leikkiä mukana. Pieni ujo hymy riittää luomaan hyväntahtoisuutta, kun taivastelen, miten taas kastuin läpimäräksi, kun tuumin aamulla, että ei ne meteorologitkaan kaikkea voi tietää, vaikka ovat kouluja käyneet ja tutkivat säätä päivät pitkät.
Kaikki naapurit eivät tietenkään pidä minusta, mutta ilmapiiri luodaankin käytöksellä. On epärealistinen toive, että itselle sattuisi vain samanhenkisiä naapureita. Vielä hassumpi on ajatus, että naapureitaan voisi muuttaa, kun vain kertoo, mikä on pielessä. Naapuruuden idea on, että vaalitaan sopua tietäen, että jokainen on semmoinen kuin on. Oikeastaan aika kaunista.
Kirjoittaja on kirjailija ja tuore kristitty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Naapurini todistavat teille, että Danny valehteli Helsingistä
PuheenvuorotArvostan laulaja Ilkka Lipsasta, mutta haluan korjata yleisen harhaluulon, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
