null Hämeenkylän seurakunnan kampanja innostaa naapureiden ilahduttamiseen – Irja Stupar tekee sitä päivittäin

– Tällä alueella asuu paljon yksinäisiä ihmisiä. Jotkut ovat tulleet tutuiksi, kun he käyvät tässä kahvilla, mutta toiset eivät käy edes ulkona, kertoo Irja Stupar kantapaikassaan Café Pähkinässä.

– Tällä alueella asuu paljon yksinäisiä ihmisiä. Jotkut ovat tulleet tutuiksi, kun he käyvät tässä kahvilla, mutta toiset eivät käy edes ulkona, kertoo Irja Stupar kantapaikassaan Café Pähkinässä.

Hämeenkylän seurakunnan kampanja innostaa naapureiden ilahduttamiseen – Irja Stupar tekee sitä päivittäin

Naapureiden auttaminen ei vaadi mahdottomia eikä edes vie paljon aikaa, kannustaa Irja Stupar. Hän näkee ympärillään paljon yksinäisiä.

Irja Stupar on ehdottanut tapaamista Café Pähkinässä. Se on Hämeenkylän seurakunnan kahvila Vantaan Pähkinärinteessä ja Stuparin kantapaikka, jossa hän välillä myös tekee vapaaehtoistyötä keittiössä ja tiskin takana.

Heti ei päästä juttusille, sillä ensin Stuparin on kiireesti hoidettava yksi asia. Hän on tullessaan löytänyt pankkiautomaattiin unohtuneen kortin, ja nyt pitäisi saada yhteys kortin omistajaan.

Kun kortin omistaja on tavoitettu puhelimella ja tervehdykset ja kuulumiset kahvilan vapaaehtoisten ja asiakkaiden kanssa vaihdettu, Stupar toteaa, että hänellä on ollut rauhallinen aamu.

Vaikka Stupar on eläkkeellä, päiviin löytyy yllin kyllin tekemistä naapurien auttamisesta. Hän on asunut samassa talossa vuodesta 1995 asti. Monet hänen naapureistaan ovat jo iäkkäitä ja asuvat yksin. Jotkut ovat myös yksinäisiä.

– Yksi naapureistani on muistisairas, ja häntä autan päivittäin. Laitan ruokaa, pesen pyykkiä ja käyn kaupassa. Lähden myös hänen mukaansa vaateostoksille ja lääkäriin. Ulkoilemaankin yritän hänet saada, vaikka ei hän mielellään lähde, Stupar kertoo.

Hänen mukaansa naapuriapu talossa toimii moneen suuntaan. Naapureilla on toistensa vara-avaimia, ihan varmuuden vuoksi, ja esimerkiksi lehdet kierrätetään myös toisten luettaviksi.

– Meidän rapussamme asuu myös miehiä, jotka auttavat. Satuin kerran sanomaan, että polkupyöräni renkaisiin pitäisi pumpata ilmaa, ja kun sitten menin tekemään sitä, pyörä olikin kunnossa. Naapuri oli täyttänyt renkaat ja vaihtanut venttiilitkin, Stupar kertoo.

– Ja kun viime talvena minulla oli jalka kipeänä ja liikkuminen vaikeaa, naapurit veivät minua kauppaan.

Toivoisin, että myös ystävät ja sukulaiset kävisivät vanhusten luona.

Naapureihin tutustuminen ja heidän ilahduttamisensa ei Irja Stuparin mielestä vaadi mahdottomia.

– Voi aloittaa vaikka niin, että juttelee pihalla. Sitten voi kutsua kahville. Jos naapuri on huonokuntoinen, voi myös tarjoutua viemään roskat tai käymään kaupassa tai apteekissa hänen puolestaan. Viime talvena, kun oli liukasta ja paljon lunta, eivätkä kaikki uskaltaneet lähteä ulos, vein kolmen naapurin roskat.

Stupar on sitä mieltä, että koska hänellä on aikaa, miksi hän ei auttaisi. Oikeastaan auttamiseen ei aina edes mene ylimääräistä aikaa. Kyse on ennemminkin viitsimisestä.

– Jos nyt kerran päivässä käy vaikka kysymässä, tarvitseeko naapuri jotain kaupasta, tai pyytää hänet mukaan lenkille, ei se ole ajallisesti paljoa.

– Ja toivoisin, että myös ystävät ja sukulaiset kävisivät vanhusten luona.

Café Pähkinän ovi käy. Pankkikortin omistaja on tullut hakemaan korttiaan, jota ei ollut ehtinyt huomata kadottaneensakaan. Stupar hoksaa, että hehän ovatkin jo ennestään tuttuja. Mitään löytöpalkkiota hän ei halua, ehdottaa vain, että jutellaan taas, kun törmätään.

Samalla kun pitää huolta itsestään, voi katsoa vähän kaverinkin perään.

Hämeenkylän seurakunnan diakonissan Alex Anttilan mukaan korona-aikana huomattiin, että naapurit auttavat toisiaan enemmän kuin osattiin odottaa. Nyt seurakunnalla on menossa Tee päivän hyvä työ! -kampanja, jolla alueen asukkaita kannustetaan ilahduttamaan yli 65-vuotiasta naapuria syyskukalla, ravintolalounaalla, päiväristeilyllä tai kokkaamalla yhteisen aterian. Kulut maksaa seurakunta.

Anttilan mukaan toiveena on, että kampanjan myötä syntyisi uusia ystävyys- ja naapuruussuhteita ja spontaanin auttamisen kynnys madaltuisi.

– Olen sitä mieltä, että lähimmäisenrakkautta voi jakaa helposti, eikä se maksa mitään. Samalla kun pitää huolta itsestään, voi katsoa vähän kaverinkin perään. Aina voi kysyä, että mitä kuuluu, Anttila sanoo.

Jos haluat ilahduttaa naapuriasi, ota yhteyttä marraskuun aikana Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherranvirastoon hameenkylan.seurakunta@evl.fi tai p. 09 830 6450 ma–pe klo 9–14. Kampanja koskee vain Hämeenkylän seurakunnan alueella asuvia.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: