Kolumni: Kulutan, olen siis syyllinen
Maailmassa jotkut kuluttavat liikaa ja toiset taas liian vähän. Maapallosta ei riitä kaikille kohtuullista siivua.
Mikä maailmassa on vialla? Kun The Times esitti tämän kysymyksen kuuluisille kirjailijoille, G. K. Chesterton (1874-1936) vastasi: ”Minä.”
Vastaisin samoin. Olisi toki huojentavaa syyttää ilmastonmuutoksesta ja ympäristötuhoista poliitikkoja, suuryrityksiä tai ahneinta yhtä prosenttia. Se ei kuitenkaan olisi rehellistä. Monet vialliset asiat johtuvat siitä, että kaltaiseni tunnolliset ja kunnolliset länsimaiset ihmiset elävät niin kuin elävät. Ostan liikaa, kulutan liikaa. Kuormitan ekosysteemiä.
Huolestuttavinta on, että kulutukseni piiri laajenee kaiken aikaa. Markkinatalous oikeuttaa itsensä sillä, että se vastaa kuluttajien tarpeisiin, mutta todellisuudessa se pikemminkin luo uusia tarpeita kuin tyydyttää olemassa olevia.
Monet vialliset asiat johtuvat siitä, että kaltaiseni tunnolliset ja kunnolliset länsimaiset ihmiset elävät niin kuin elävät.
Tietokirjailija George Monibot on huomauttanut, että 30 vuotta sitten olisi ollut naurettavaa ostaa pullovettä, kun vettä sai hanastakin. Nykyisin maailmassa kulutetaan miljoona muovista vesipulloa minuutissa. Juomateollisuus on onnistunut brändäyksessään, mutta ekosysteemi kärsii.
Omat ympäristötekoni ovat suuressa mitassa vain näpertelyä. Kaksi lentomatkaa vuodessa Yhdysvaltoihin tekee ne tyhjiksi. En pahastu, jos minulle heristetään sormea. Pahastun viekkaasti verhoilluista vaatimuksista kuluttaa lisää. Jouluhuuman lähestyessä Suomestakin tulee yksipuoluejärjestelmä, jossa kajahtelee vain yksi ilosanoma, eikä se ole evankeliumi.
Joskus ajattelin, että kulutuksen tuoma talouskasvu nostaa huono-osaiset ahdingostaan. Tutkimusten mukaan köyhin 60 prosenttia maailman väestöstä saa kuitenkin vain viisi prosenttia talouskasvun hedelmistä.
Vaikka uudet teknologiat lisäävät energiatehokkuutta ja tuottavuutta, talouskasvu perustuu edelleen rajallisiin luonnonvaroihin. Emme voi maapalloa tuhoamatta kuluttaa niin paljon, että siinä sivussa Afrikan ja Aasian köyhät pääsisivät paremman elämän syrjään.
Tarvitsisimme toisenlaisen markkinatalouden. Ongelmana on poliittisen mielikuvituksemme ahtaus. Meidän on helpompi uskoa maailmanloppuun kuin kapitalismin loppuun.
Kirjoittaja on vantaalainen kirjailija, esseisti ja toimittaja.
tommi.melender@gmail.com
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Sivistykselle ei ole enää käyttöä
PuheenvuorotMitä leveämmin ihmiset elävät, sitä vähemmän he tarvitsevat kaunotaiteita ja filosofiaa.