Kolumni: Sivistykselle ei ole enää käyttöä
Mitä leveämmin ihmiset elävät, sitä vähemmän he tarvitsevat kaunotaiteita ja filosofiaa.
Mitä sivistys on? Samuli Parosen mukaan ei ainakaan sitä, mihin sitä käytetään.
Ihmiskunta on käyttänyt lisääntynyttä tietoaan ja ymmärrystään yhä tappavampien aseiden ja hohdokkaampien kulutustavaroiden valmistamiseen.
Mitä leveämmin ihmiset elävät, sitä vähemmän he tarvitsevat kaunotaiteita ja filosofiaa. Joskus ennen yhteiskunnan eliitti puhui varallisuudestaan häpeillen. Rahoilla leveilivät vain moukat.
Nykyisin eliitin jäsenet häpeilevät sivistyksestä puhumista. Yritysjohtajille on kunniaksi katsoa televisiosta sisustus- ja kokkausohjelmia. Ministerit viihtyvät jääkiekko-otteluissa ja rokkikonserteissa.
Sivistyksestä on tullut Matti Klingen näköinen karikatyyri. Hassu vanhan ajan herrasmies, joka puhuu kuolleita kieliä, tutkii vanhoja aikoja ja rentoutuu Volter Kilpeä lukemalla.
Kaunotaiteet ja filosofia eivät voi enää oikeuttaa itseään sivistyksen kantajina. Niidenkin on oikeutettava itsensä taloudellisella hyödyllä.
Helsingin Sanomien haastattelussa Klinge myönsi lukeneensa hiljattain yhden Maigret-romaanin. Siinä hänen myönnytyksensä viihteelle, tuolle massojen oopiumille. Kuinka vapauttavaa olisikaan ollut kuulla Klingen kertovan olevansa koukussa Love Islandiin tai X Factoriin.
Paria päivää ennen Klingen haastattelua julkaistiin uusimmat verotiedot. Supercellin johtajat komeilivat listakärjessä kymmenien miljoonien tuloillaan. Siinä missä emeritusprofessorin klassinen sivistys tuntuu ylvästelevältä, peliyhtiön nuorten leijonien rahavuoret synnyttävät positiivista pöhinää.
Meidän kaikkien pitäisi olla ylpeitä siitä, että Suomi tuottaa tällaisia menestystarinoita. Mihin tarvitsemme Klingeä, kun meillä on Supercell? Mitä virkaa on sivistyksellä, joka ei tuota aineellista vaurautta?
En väitä, että eläisimme arvojen kuoleman aikakautta. Jokaisella aikakaudella on omat arvonsa. Finanssikapitalismin voittokulku on luonut maailman, jossa raha on noussut sivistystä tärkeämmäksi. Tällaisessa maailmassa kaunotaiteet ja filosofia eivät voi enää oikeuttaa itseään sivistyksen kantajina. Niidenkin on oikeutettava itsensä taloudellisella hyödyllä.
Jos kulttuurielämä ei tuota omia supercellejään, se on vallitsevien arvojen mukaan osoitus kulttuurielämän kehnoudesta. Tutkijat ja taiteilijat ovat nykyajan moukkia, koska eivät ymmärrä hävetä puhuessaan sivistyksestä.
Kirjoittaja on vantaalainen kirjailija, esseisti ja toimittaja.
tommi.melender@gmail.com
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kulutan, olen siis syyllinen
PuheenvuorotMaailmassa jotkut kuluttavat liikaa ja toiset taas liian vähän. Maapallosta ei riitä kaikille kohtuullista siivua.