Kolumni: Kuluttavat elämät
Kaksi levollisenoloista, matalaäänistä miestä keskustelee Sanomatalon Mediatorilla. Vaikka Suomella ei mene kovin hyvin ja ilmassa on monenlaisia uhkakuvia, tästä selvitään, miehet tuntuvat vakuuttavan. Tarvitaan vain uskoa ja toivoa.
Siitä, mihin uskoa, miehillä taitaa olla erilainen näkemys. Optimistisemmalta vaikuttaa pääministeri, joka maalailee valinnanvapautta, edistystä, yritteliäisyyttä ja uusia työpaikkoja. Kunhan noudatamme kaikkivaltiaan markkinatalouden tahtoa, meidänkin tahtomme tapahtuu. Arkkipiispa tuntuu huolestuneemmalta, vaikka hän edustaa markkinavoimiakin suurempaa herraa.
Hetken nyökkäilen, kun pääministeri sanoo, että ihmisten on saatava rakentaa omannäköistään elämää. Onko kyse leppoistamis- ja itsensätoteuttamisprojekteista, joiden yksityiskohdilla nykyisin kuormitamme tuttaviamme ja blogialustoja? Mutta ei, hän taitaakin puhua kuluttamisesta ja siitä, että valinnanvapautta tarvitaan lisää esimerkiksi terveydenhoitoon ja koulutukseen.
Arkkipiispan viiteryhmä paljastuu, kun hän muistuttaa, että valintoja voivat tehdä vain vahvat. Niinpä. Ei diakonian asiakas kulje kuluttamassa eikä masentunut kilpailuta saamaansa hoitoa – jos sellaista edes saa. Mutta omannäköisensä elämä heilläkin on.
Kotimatkalla tekee mieli tehdä gallupia vastaantulijoille: ”Hallitsetko elämääsi?” Omasta vastauksestani en ole varma. Ainakin haluan uskoa, että voima, joka elämääni viime kädessä ohjailee, ei ole talous. Onneksi kirkon tarjoama toivo on muuta kuin yhdenkään poliittisen puolueen toivo.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin toimittaja.
Jaa tämä artikkeli: