Kolumni: Kuolemisella on viiden päivän deadline
Kivuton kuolema on kortilla, ja jäähyväiset saavat kestää vain viisi arkipäivää. Se on rikos elämää vastaan, sanoo Hilkka Olkinuora.
On yksi asia, jonka puolesta kiipeäisin barrikadeille, heittäytyisin kadulle poikittain, kahlitsisin itseni sairaalan porttiin.
Se on saattohoito – koko ketju saattohoidosta palliatiiviseen hoitoon ja hyvään kuolemaan.
Palliatiivinen hoito on saanut oudon nimensä latinan viittaan peitettyä tarkoittavasta sanasta. Se on hoitoa silloin, kun parantavaa lääketieteellistä hoitoa ei enää ole. Se on matkaa saattohoitoon ja kuolemaan.
Nykyihminen ei pelkää niinkään kuolemanjälkeistä kohtaloa, saati helvettiä. Hän pelkää kuolemista sinänsä: kipua ja kärsimystä, integriteetin ja itsemääräämisoikeuden menettämistä, jälkeenjääneiden pärjäämistä. Hän palelee henkisesti ja ruumiillisesti alastomaksi riisuttuna. Juuri silloin hänet pitää kietoa hoidon hellään huopaan, peittää piiloon ja suojaan.
Suomalainen kuolkoon sypäkästi ja kustannustehokkaasti!
Kun elinaikaa on vähän, on kuolinaikaa annettava runsaasti. Jo itse hoitopäätöksen tekeminen, palliatiiviseen pääseminen tai suostuminen, vaatii niin potilaalta kuin hänen perheeltäänkin aikaa. Moni asia säilyy ennallaan, mutta moni on myös toisin. Kommunikaatio, kosketus, käytännöt – kaikkeen tarvitaan uutta aikaa.
Silti palliatiivinen viitta otetaan käyttöön usein liian myöhään, vaikka suurin osa yhä yleistyvistä hoitotahdoista kirjoitetaan juuri varmistamaan, että turhasta parantamiseen pyrkimisestä luovutaan ajoissa.
Kunnon kuolema on kuitenkin kortilla. Palliatiivisen hoidon osaaminen ja siihen pääseminen on yhä liian sattumanvaraista. Liian usein ihminen kuolee kivun vääristämänä. Keskimääräinen aika saattokodissa tai -osastolla voi jäädä muutamaan päivään. Kunta ei raatsi maksaa lähetettä. Hoitava lääkäri ei osaa kuolemista. Kotisairaala on ylikuormitettu. Syitä on monia. Hyvin hoidettu elämän loppu säästäisi kuitenkin rahaa koko hoitoketjussa, läheisten toimintakyvyn säilymiseen asti.
Pahimmat panttaajat kököttävät kumminkin parlamentissa. Omaisilla on nykylain mukaan oikeus viiteen vapaaseen päivään, kun läheinen tekee kuolemaa, eikä siihen ole luvassa lisäystä. Viisi päivää! Kun Norjassakin saattopäiviä on 60, Ruotsissa sata ja Tanskassa puoleen vuoteen asti. Mutta suomalainen kuolkoon sypäkästi ja kustannustehokkaasti!
Viimeisten päivien riistäminen on rikos ihmisarvoa vastaan. Viisi päivää on kuoleman häpäisyä. Niiden takia olen valmis kadulle ja kahleisiin.
Olemme aloittelemassa palliatiivisen hoidon viikkoa. Vuosi on tulvillaan teemaviikkoja, mutta juuri tämä ansaitsee huomiomme. Jonain päivänä juuri sinulle ja perheellesi voidaan asettaa viiden päivän deadline.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sattuuko kuoleminen? – Kuoleman asiantuntijat vastaavat kysymyksiin, joita ihmiset miettivät elämän lopussa
Hyvä elämä Hengellisyys”Jos ihmisellä on oikein paha kuolemanpelko, vapaaehtoiset voivat valvoa yötä päivää hänen vierellään”, sairaalapappi Maarit Nissinen kertoo.