Kolumni: Loppujen Jumala eli kuinka hyvästellään pikkupoika ja tiikeri
Bill Wattersonin päätös lopettaa Lassin ja Leevin piirtäminen kymmenen vuoden jälkeen puhuttelee minua juuri siksi, että hän ymmärsi, millainen voima lopuilla on, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.
Kaksi viikkoa sitten kirjoitin kolumnissani Lassi & Leevi -sarjakuvista ja siitä, kuinka välttelin kokoelman lukemista loppuun, koska minun oli vaikea luopua lohtuhahmoistani ja ajasta heidän seurassaan. Haluan jatkaa aiheesta vielä vähän ja sitten lopetan.
Bill Wattersonin päätös lopettaa Lassin ja Leevin piirtäminen kymmenen vuoden jälkeen puhuttelee minua juuri siksi, että hän ymmärsi, millainen voima lopuilla on.
Lassi & Leevi -sarjakuvan viimeisessä stripissä kaverukset ovat lähdössä laskemaan mäkeä. Ensilumi on juuri satanut, maa on puhtaan valkoinen, ja Lassi päivittelee sitä, miten uudelta ja ihmeelliseltä kaikki tuntuu. Sarjakuva päättyy hetkeen, jossa poika ja tiikeri laskevat kelkallaan kohti uusia seikkailuja.
Se on lukijalle haikea irtipäästämisen hetki, mutta samaan aikaan täynnä riemua. Loppu vapauttaa meidät katsomaan kohti uutta, ottamaan seuraavan askeleen. Jossakin omassa todellisuudessaan Lassi saa viimein luvan kasvaa pikkupojasta kohti teini-ikää. Millainen matka se mahtaakaan olla!
Haluaisin kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, joka osaa iloita ja kiittää myös lopuista.
Haluaisin kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, joka osaa iloita ja kiittää myös lopuista. Etenkin yhden asian tahdon elämässäni oppia ymmärtämään. Nimittäin sen, miten suurenmoinen lahja on, että asioilla on paitsi alku, myös loppu.
Vaikka kristillisessä uskossa kuolema nähdään synnin seurauksena, lopuissa itsessään ei ole välttämättä mitään pahaa. Jeesuskin sanoo, että Hän on ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
Vaikka emme eläessämme tule koskaan kokonaan valmiiksi, on terveellistä ja tarpeellista pysähtyä arjen pienten loppujen äärelle.
On suuri lahja viedä kierrätykseen vauvanvaatteet lapsen kasvettua taaperoksi, vaihtaa esillä oleva rippikuva ammattikoulun valmistujaiskuvaan, lukea viimeistä kertaa ex-puolison kirjoittama ensi-ihastuskirje ja sitten laittaa se silppuriin, hyvästellä tuttu työkaveri läksiäisissä tai päättää, että lapsuuden lempielokuva ei enää oikeastaan kestäkään uusia katseluita.
On suuri lahja, että asioiden antaa päättyä.
Meidän Jumalamme on myös loppujen Jumala.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Loppujen välttely vei minut henkiseen kädenvääntöön sarjakuvataiteilijan kanssa
PuheenvuorotVielä surullisempaa kuin asioiden loppuminen on se, että niitä ei koe ollenkaan, Vehka Kurjenmiekka kirjoittaa.
