
Kolumni: Mediat tekivät tiliä Sanna Mariniin kohdistuvalla naisvihalla, koska viha myy
Oli Sanna Marinista mitä mieltä tahansa, on itsestään selvää, että suurin osa häneen kohdistuvasta arvostelusta on ollut puhdasta naisvihaa, kirjoittaa Ella Luoma.
Sanna Marinista on viime aikoina ilmestynyt kaikenlaisia myytäviä tuotteita, kuten pari kirjaa, audiodraama ja Demokraatti-lehden julkaisema pitkähkö vuodatus siitä, että Marin ei ollutkaan kaikkea sitä mitä odotettiin. Ilmeisesti odotuksia on ollut aika lailla.
Audiodraama on fiktiivinen kuvaus Sanna Marinista, mutta sisältää paljon elementtejä, jotka ovat tai ainakin voisivat olla totta. Todellisuus ja fantasia kytkeytyvät toisiinsa tavalla, joka on tuttua jokaiselle fanfiction-kirjoittajalle.
Marin-fanfictionia ei kirjoiteta pöytälaatikkoon, vaan sillä on aina ollut tarkoitus tehdä rahaa.
Fanfiction tarkoittaa sitä, että otetaan jokin itseään suurempi kulttuurituote ja tehdään siitä oma versio. Tätä tekevät lähinnä fanit, jotka kirjoittavat fiktiivisiä tarinoita idoleistaan tai lempielokuvistaan. Yleensä niitä jaetaan internetissä toisten fanien kanssa tai ne jäävät lojumaan pöytälaatikoihin.
Marin-fanfictionia ei kuitenkaan kirjoiteta pöytälaatikkoon, vaan sillä on aina ollut tarkoitus tehdä rahaa. Mitä raflaavampaa ja vihaisempaa, sen parempi.
Oli Sanna Marinista mitä mieltä tahansa, on itsestään selvää, että suurin osa häneen kohdistuvasta arvostelusta on ollut puhdasta naisvihaa. Marin oli sellaiselle täydellinen kohde: nuori idealistinen poliitikko, joka välitti muistakin asioista kuin osakkeenomistajien voitoista ja veroprosentista.
Ja sekin on itsestään selvää, että lukuisat mediat tekivät tiliä nimenomaan tällä vihalla, koska viha myy.
Toimittajat ovat puolustelleet Marin-aiheisten juttujen tulvaa sillä, että kyllä toimittajat seuraavat tarkalla silmällä ihan kaikkien poliitikkojen tekemisiä. Uskon väitteen sitten kun näen toimittajan kaivelemassa Petteri Orpon roskakoria tai jutun, jossa toimittaja on käynyt läpi koko istuvan pääministerin Instagram-tilin.
Minun näkökulmastani media kiusasi Marinin pois Suomesta ja tekee nyt rahaa hänen muistollaan. Se on tarina, jonka minä olen kirjoittanut.
Kävin taannoin katsomassa elokuvan Joker – Folie á Deux. Se oli piinallinen oikeussalidraama ihmisestä, johon kaikki kohdistavat valtavasti epärealistisia odotuksia, mutta jota kukaan ei näe. Elokuvan päätteeksi oikeastaan kaikki olivat pettyneitä, myös katsojat. Ihmisistä innostuminen tuottaa aina pettymyksen jossain kohtaa. Onneksi sen voi sentään kaupallistaa.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee

Kolumni: Elämä ei ole elokuvaa, eikä ilmastokatastrofia pysäytetä kaiken korjaavalla jatko-osalla
PuheenvuorotIlmastokriisiä olisi voitu hidastaa, mutta sellaiset asiat kuten halpalennot ja kerskakulutus kudottiin osaksi länsimaisen ihmisen identiteettiä, kirjoittaa Ella Luoma.

