Kolumni: Sovintosunnuntai tarjosi suomalaisille läpikotaisin paavalilaisen presidentin
Presidenttiehdokkaat ottelivat toistensa keskinäisessä kunnioittamisessa, Hilkka Olkinuora kirjoittaa.
Sinä päivänä jona Donald Trump valittiin aikanaan presidentiksi, pikkukauppiaat lakkasivat palvelemasta mielestään väärin äänestäneitä asiakkaita, työpaikoille perustettiin kahdet kahvihuoneet, juutalaisen päiväkodin aita töhrittiin ja perheet riitaantuivat lopullisesti.
Maailman uskovaisimman demokratian pinnan vernissa paljastui ohueksi, kun sitä vähän raivolla raaputettiin. Pitkään kytenyt kauna paljastui, ja sillä tiellä ollaan yhä.
Maailman piilouskovaisimmassa maassa eli meillä presidentti valittiin paljon herttaisemmin. Vauhdilla kahtia jakautuva kansakuntamme yhdistyi hetkeksi kylpemään sovinnon hunajassa. Jo itse vaalipäivän hoksattiin olevan ortodoksien sovintosunnuntai, ja kohta pääsemme juhlimaan pyhän Valentinuksen päivää.
Vaalitulosta ei meillä seurannut mielenosoitusten räminä, vaan maltillisen yrmeä lakkojen hiljaisuus: ei kuulu junien kolke eikä lasten mekastus päiväkodeissa.
Ehdokkaat eivät tienneet, rakastaisivatko eniten toisiaan, itseään, lähimmäisiään, itäsuomalaisia vai isänmaataan.
”Kun koville ottaa, niin koiraskin poikii,” sanoi vanha kansa. Koko vuoden tapelleet päivänpoliitikot muuttuivat vaaleissa pyhäkoululaisiksi. Valtapelaajista pusertui rauhantekijöitä, kun ensi kierros säikäytti, toinen oli ennätysvilkas ja lopullinen ääniero suorien kansanvaalien pienin.
Ehdokkaat eivät tienneet, rakastaisivatko eniten toisiaan, itseään, lähimmäisiään, itäsuomalaisia vai isänmaataan. Tylsyyteen asti kunnioittavan kampanjan huipensivat halailut ja kyläilyt vastustajan leirissä.
Maallistuneeksi väitetyn lintukotomme arvokisassa huomasimme yllättävänkin kirkollisesti esimerkiksi, että synnintunnustus kannattaa esittää heti alkuun kuten messussa, uudenvuodenpuheen päättäminen Jumalaan on tärkeää ja puolison sukupuolella on merkitystä.
Matkan varrella kuultiin yhtä ketterää tilannekohtaista takinkääntöä kuin Paavalilta, tuolta pragmaattisen teologian mestarilta, tuntemattoman jumalan alttarilla: sinun periaatteesi on oikeastaan sama kuin minun, kunhan se auttaa minua voittamaan ja voimme uskotella, että se palvelee isänmaan turvallisuutta ja yhteisyyttä.
Kun ehdokkaat vielä itse valitsivat moniottelunsa yhdeksi lajiksi ”Toinen toistensa kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne”, ei kirkkokansalla ole syytä huoleen. Saimme loppujen lopuksi läpikotaisin paavalilaisen presidentin.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Alexander Stubb lupasi olla yhdistävä tekijä – sellaista nyt todella tarvitaan
PuheenvuorotPerimmäinen ja suurin tavoite presidentille on, että rauha säilyy.
